Aihearkisto: Viivi

Viivin muutto

Pitkään olemme miettineet, että pitäisikö Viiville etsiä uutta kotia, jossa sille suotaisiin mahdollisuudet metsästää, mutta mitään paineita menestymisestä koe- ja/tai näyttelyrintamalla siellä ei olisi. Tosiasia Viivin käyttöominaisuuksissa on se, että sen haku ei riitä alkuunkaan ainakaan sulan maan kelillä siihen, että sen kanssa voisi starta kokeissa. Näin ollen sille ei siis välttämättä koskaan saataisi tarvittavia meriittejä, jotta me sillä jatkaisimme jalostusta. Beagleissä on jo muutenkin kokemuksiemme ja kuulemamme mukaan liian usein lähihakuisia koiria, joiden jalostuskäyttö ei omasta mielestämme vie rotua eteenpäin.

Monen monituista kertaa on ajatuksena ollut laittaa ilmoitusta esim. Beaglejärjestön foorumille Viivistä, jos vaikka sitä kautta löytyisi se sopiva koti. Aina sen ilmoituksen laittaminen on syystä tai toisesta jäänyt. Liekö sitten jonkinlaista luopumisen tuskaa ollut ilmassa… Asiasta on kuitenkin puhuttu tuttujen harrastajien kesken, ja sitä kautta Veskulle tulikin puhelu, jossa kysyttiin Viivin kokeilu- /ostomahdollisuutta. Niinpä viime viikonloppuna Viivi matkasi meidän mukanä mökille, josta se lauantaiaamuna lähti mahdollisten uusien omistajien matkaan viikonlopuksi metsästämään.

Viikonlopun aikana Viivillä oli kertynyt matkamittariin n. 50 kilometriä, joista useimmat oli tullut kaverin kanssa jäniksen perässä juostessa. Olipa neiti antanut palan matkaa kyytiä todennäköisesti supikoiralle, mutta kun ajettava olikin kääntynyt ja ilmaissut, jotta ei halua tulla seuratuksi, oli Viivin rohkeus loppunut. Kaikkien viikonlopun ylä- ja alamäkien lopputulemana Viivi jäi viikonloppureissultansa uuten kotiin. 🙂

Vaikka mieli vähän haikea onkin, niin olemme oikein tyytyväisiä Viivin uuteen kotiin. Kyllähän se niin on, että ei työssäkäyvällä ole mahdollisuutta kovin montaa metsästyskoiraa pitää, jotta voisi niille tarjota kaiken sen virikkeen ja mahdollisuudet, mitä metsästyskoira tarvii. Ja kun kuitenkin tarkoituksenamme olisi viedä myös harrastamiemme rotujen jalostusta hyvien metsästysominaisuuksien osalta eteenpäin, niin vaarana hieman huonommin toimivan koiran kohdalla on se, että se jäisi vähemmälle metsäkäytölle. Nyt Viivillä on tiedossa useampikin ”ulkoiluttaja”, ja pari koirakaveria, joten metsää se tulee saamaan. Ja eipä sitä tiedä, vaikka Viivi vielä joskus tekisi koedebyyttinsä, ja jatkaisi viime kesän näyttelymenestystä… 😉

Metsästyskauden 2016 aloitus

Kyllä huomaa, että metsästyskausi on käynnistynyt, kun kotona ei jouda pahemmin tietokoneen ääreen istahtamaan. Paljon on viimeisen 2,5 viikon aikana kerennyt tapahtumaan, joista koitan nyt vähän kertoa.

Perinteisesti meidän jahtikausi polkaistiin kunnolla käyntiin sorsastuksella Lestijärven maisemissa. Sani sai tänä vuonna lähteä kartuttamaan kokemuksiaan kunnon metsästyskoirana aloitukseen. Jos kesä on muuten ollut sateinen, niin elokuun 20. päivä on yleensä erittäin aurinkoinen ja lämmin. Tänä vuonna ei suurta poikkeusta tullut, jos ei yhtä pientä vesikuuroa oteta huomioon ja kauempana jyrissyttä ukkosta. Päivän kokonaissaaliiksi tuli 7 lintua, joista Sani sai noutaa 4 kappaletta.

Viivi pääsi ensimmäisenä koittamaan onneaan beagleistä metsään elokuun 21. päivä. Suureksi pettymykseksi saimme huomata, että ei se haku vieläkään tunnu neidille maittavan. Ensimmäinen metsäkerta meni siis neidillä itseään lenkitellessä pitkin teitä reilun kuuden kilometrin verran.

Flikan vuoro koitti sitten seuraavana päivän iltana. Koko päivän oli sadellut vettä enemmän taikka vähemmän, ja kun sade vihdoin ja viimein lakkasi, pakkasi isäntä äitikoiran tutkapannalla varustettuna autoon. Ajatuksenä isännällä oli ollut, että Flikka pääsisi vähän jaloittelemaan metsään, ja sitä myötä kohottamaan pentujen myötä kadonnutta kuntoaan. Ei ollut äitikoira kerennyt olla kuin 2 minuuttia irti, niin johan oli ajo raikannut. Tunnin ajon jälkeen oli tarkoitus saada Flikka metästä pois, mutta jänis päättikin juoksuttaa äitikoiraa seuraavat 3,5 tuntia. Tämän jälkeen mökille saapuikin erittäin väsynyt koiruus…

Elokuun 24. päivä alkoi meidän ensimmäinen matka münstereiden kanssa kohti Pohjois-Ruotsia ja länsinaapurin kanalintualoitusta. Kyseisestä reissusta oli ensimmäisen kerran heitetty ilmoille ajatuksia Mäyräsalon S-pentujen omistajien kesken Junkkarissa puolileikillään. Tuntuikin siis hieman uskomattomalta, että jo pitkään puheissa ollutta reissua oltiin oikeasti tekemässä. Yhdeksän ihmisen ja kymmenen münsterin voimin 3 päivän ajan Lannavaaran seudulla yritimme saada reput täyteen lintupaisteja. Onnistumisia ja saalistakin seurueeseen saatiin, vaikka niiden lintujen eteen piti hieman kävelläkin. Mutta mikäs niissä maisemissa oli kävellä hyvässä seurassa, kun ei tarttenu hirvikärpäsistäkään taikka hyttysistä murehtia. 🙂

Viivin näyttelyviikonloppu

Viivi oli ilmoitettu viime viikonloppuna kahteen eri näyttelyyn lähiseudulle. Lauantaina pyörähdeltiin Jurvan pesäpallokentällä näyttelykehässä ja sunnuntaina oli vuorossa Mustasaaren näyttely. Avoimin mielin ilman sen suurempia odotuksia lähdettiin molempiin näyttelyihin.

Lauantaina Jurvassa beaglet arvosteli Sakari Poti, jonka arvostelu Viivistä meni näin: ”Keskikokoinen, erinomaiset mittasuhteet, hieman kevyt kaunis piirteinen pää. Hyvät vahvat korvat, erinomainen runko- ja raajarakenne. Hyvä kaula. Pysty häntä. Tyypikäs like. Terhakka luonne.” Tällaisella arvostelulla irtosi ERI SA AVK1 ja menolippu paras narttu kisaan. Paras narttu kisassa Viivin lisäksi oli vain yksi narttu, joka jäi kuin jäikin Viivin taakse ja näin ollen Viivin ensimmäinen SERTi oli todellista! Rotunsa parhaan valinnassa Viiville annettiin VSP-ruusuke, joka sekin lämmitti mieltä kovasti.

13886245_10208926430311062_2033250576687104341_n

Viivi ja Jurvan näyttelyn palkinnot

Sunnuntaina tuomarina ryhmän 6 koirille toimi Pekka Teini. Edellisen päivän tapaan näyttelyyn oli ilmoitettu 12 beagleä. Viivin sunnuntain arvostelu oli yhtä kivaa luettavaa kuin edellisenkin päivän arvostelu: ”Rotutyyppi erinomainen. Mittasuhteiltaan ja luustoltaan erinomaista edustavaa tyyppiä. Sievä kaunis kaula ja hieno rintakehä. Hyvä takaosa ja kinner. Hyvä lihaskunto. Erinomainen askelpituus. Hieman melovat etuliikkeet.” Tämän hienon arvostelun (ja leveiden etuliikkeiden) saattelemana Viivin tulokseksi tuli ERI SA AVK2 PN2 ja VASERT. Ei siis jäänyt toinen serti kovinkaan kauaksi. 🙂

Tämän hienon näyttelyviikonlopun päätteeksi on mukavaa suunnata katseet kohti tulevaa metsästyskautta, ja toivoa, että Viivi jatkaisi siitä mihin viime kausi päättyi.

Karijoki RN

Viikonloppuna oli vuorossa Viivin kanssa näyttelykehässä pyörimistä Karijoen suunnalla. Beaglet näyttelyssä arvosteli omintakeiseen tyyliinsä Esko Nummijärvi, joka saneli Viivistä näin:

”Rotutyyppi erittäin hyvä. Kevyt jalo narttu. Kevytpiirteinen pää. Hyvä selkä, rinta ja raajat. Esiintyy ja liikkuu hyvin. Hieman pitkä häntä.” AVO ERI AVK2

Hieno arvostelu ja tulos, johon ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. 🙂

Mitä muille koirille kuuluu?

Viime kirjoitukset meidän koirien edesottamuksista ovat keskittyneet Saniin ja sen kokeisiin. Onhan niistä toki ollut kiva kirjoitella, kun menestystäkin on tullut. Mutta eivät meidän muut koirat eli Flikka, Vekku ja Viivi ole täysin laakereillaan maannut.

Flikka on tasaisesti koko kauden käynyt metsässä kerran viikossa. Haku on ollut beaglejen mittapuulla laajaa ja ajot sujuvia. Jos ei vanha koira uusia temppuja opi, niin ei se myöskään vanhoista tavoistaan eroon pääse. Joten yöjäljelle loikuminen on ja pysyy. Äitikoiran seuraavaa juoksua tässä kuitenkin odotellaan, jotta toivottavasti päästään toteuttamaan pentuesuunnitelmaa, joka saattaa vielä muuttua…

Vekun kanssa fasaanitouhuja ei olla mahdottomasti syksyn aikana harrastettu. Tähän toki syynä on ollut se, että fasaaneja ei ole väljemmiltä alueilta oikeastaan löytynyt. Metsässä onkin sitten käyty katselemassa vähän toisenlaista riistaa, ja Vekku onkin osoittanut erinomaista kykyä löytää jänisten makuupaikat, jotka sitten myös seisotaan. Ja kun jänis sitten liikkeelle tuupataan käskystä, niin ajohaukkua kuuluu niin kauan kuin jänis vaan Vekun näköpiirissä pysyy. Tämä tarkoittaa ajomatkana 100-300 metriä. Ei Vekusta siis ajokoiraksi kuitenkaan ole. 🙂

Viivi on yllättänyt lumikelien myötä isännän positiivisesti. Se pitkään kadoksissa ollut haku on alkanut löytymään ja onpa niitä ajojakin sen myötä kertynyt melkein joka reissulta. Ajojen pituuksilla ei kyllä pääse pröystäilemään, kun vauhtia jäniksen temppujen selvittelyssä on aivan liikaa. Tämä siis johtaa esim. siihen, että pahimmassa tapauksessa paluuperän selvittelyssä palataan aina sinne asti mistä ajo on lähtenyt. Sitten kun se sivupomppu löytyy on jänikselle annettu jo niin paljon etumatkaa, joka varsinkin viime aikojen kuivissa pakkaskeleissä aiheuttaa jäljen katoamisen. Vaikka se jälki olisikin neidiltä kadonnut, niin sitkeästi siellä työmaalla on pysytty. Välillä jopa liiankin sitkeästi… 😉

Kautta on onneksi vielä reilu kuukausi jäljellä, ja kaikkien koirien kanssa metsässä käydään niin paljon kuin vain mahdollista. Katsotaan kuinka sitten juoksut sekoittaa loppukautta…

Alkukauden kuulumisia

Onhan tuosta jo hetki vierähtänyt, kun viimeksi on tänne meidän lauman kuulumisia kirjoitettu. Eihän sitä katos ole lomalla aikaa istua koneen ääreessä. 😉 Mutta koitetaanpa nyt jotenkin summata, mitä tässä on oikein tapahtunut viimeisen 2 kuukauden aikana…

Elokuun 1. päivänä Vesku osallistui Keskipisteen Jousimetsästäjien järjestämään kesän viimeiseen SJML Cup -osakilpailuun. Kisa käytiin erittäin märissä olosuhteissa, mutta kaikillehan se keli oli samanlainen. Vesku sijoittui kisassa kolmanneksi, joka tarkoitti sitä, että Cupin kokonaiskilpailun voitto suuntasi ensimmäistä kertaa meidän talouteen. Cupin kokonaiskilpailun tulokset löytyvät täältä.

Kesäloma meillä alkoi elokuun puolesta välistä, ja heti kärkeen lähdin kokeilemaan Sanin kanssa uudestaan vesityökoetta. Pahimmat juoksuhuurut oli neidin päästä jo karissut, eikä Vekkukaan reagoinut Sanin ”tuoksuihin” enää ollenkaan koetta edeltävänä iltana. Suhteellisen hyvillä mielin kokeeseen lähdettiin, ja eikä sieltä lainkaan huonolla mielellä kotiin tultu. Olihan kotiin tuomisina täydet pisteet NUO-luokan vesityöstä.

Täydet pisteet! Jes!

Sorsastuksen aloituksessa oltiin perinteisesti Lestijärvellä. Vekku yllätti niin emännän kuin isännänkin positiivisesti rauhallisuudellaan passissa ja määrätietoisella työskentelyllään haavakoiden etsinnässä. Lintuja lenteli aloituksessa mukavasti, mutta turhan korkealla aurinkoisen kelin takia. Mutta kyllä sieltä muutama vaakku tuli alas asti, joten ilman sorsapaistia ei jääty tänäkään vuonna. Sani pääsi myös harjoittelemaan passissa oloa iltalennolle, mutta nuorelle koiralle sopivia noutoja ei tullut.

Sorsastuksen aloituksen iltalennolla keli oli turhankin komia.

Viimeisten vuosien tapaan koirien irtipitokauden alkaessa on kelit olleet turhankin lämpimät koirien juoksuttamiseen. Metsässä pitikin siis olla klo 21-08 välisenä aikana, jotta koirat jaksaisivat edes vähänkään juosta. Lämmin keli, lintujen vähyys kera nuoren koiran kokemattomuuden ja alkukauden puutteellisen kunnon takia Sanin ensimmäinen koestartti Münsteripäivien aikaan 5.-6.9. jäi ilman tulosta. Kokeisiin kuitenkin mennään ainakin Junkkarin tiimoilta, joka pidetään tulevana viikonloppuna Lapualla. Kenraaliharjoituksena kyseisiin karkeloihin käytiin viime viikonloppuna Virroilla Haaralan fasaanitilalla, jossa tarkoituksena oli saada Sanille pudotus. Ja sehän saatiin, vieläpä hienon riistatyön päätteeksi. 🙂

Sanin ensimmäinen pudotus

Flikan ja Viivin kanssa on metsässä käyty tasaisen epätasaisesti, ja mukavan pituisia ajoja on päästy molemmilta kuulemaan. Flikan kanssa kokeet taitaa kuitenkin olla historiaa, koska yöjäljelle annetaan ääntä välillä turhankin vuolaasti. Viivillä sitten on ihan toiset ongelmat… Sitä yöjälkeä kun harvemmin löytyy vajaan 50 metrin päästä isännästä taikka emännästä. Kokeisiin siis haun täysin puuttuessa on siis turha startata.

Metsäkanalinnustusta aloituksen aikaan (11.-12.9.) päästiin tänä vuonna kokeilemaan Kuusamon maastoissa, kun Xenan isäntäväki kutsui meidät sinne. Samalla katseltiin löytyisikö porojen seasta jäniksiä beagleille ajettavaksi. Harmittavasti näistä päivistä ei saatu ihan kaikkea irti, kun päivällä lämpötila nousi +20 asteen tienoille, joka oli aivan liian kuuma koirille ja ihmisille. Jäniksiä löytyi, mutta sen seudun jänikset juoksivat mielummin asfalttitiellä kuin metsässä, joten pituutta ajoille ei kertynyt eikä saalistakaan saatu. Lintujakin jopa nähtiin, ja sattuipa niistä jokunen jopa Vekun nokan eteen. Mutta ne yksilöt saivat pitää henkensä syystä taikka toisesta…

Kurikka RN 25.7.

Viime lauantaina käytiin Viivin kanssa Kurikan ryhmänäyttelyssä hakemassa tälle kesää edes yksi arvostelu meidän neitistä. Paikan päälle oli ilmoitettu yhteensä 10 beagleä, joista 5 narttua ja kaikki AVO-luokassa. Tuomarina oli Matti Palojärvi ja hänen arvostelunsa Viivistä kuului näin: ”Mittasuhteiltaan erinomainen. Kevyehkö mittasuhteiltaan hyvä pää. Hyvät korvat. Erinomainen runko. Riittävä raajaluusto ja erinomaiset kulmaukset. Hyvät käpälät. Joustava joskin hieman lyhyt taka-askel. Karvapeite ja häntä hyvät. Luonne miellyttävä.”

Laatuarvosteluksi tuli näillä sanoilla ERI, ja kilpailuluokassa harmittavasti jäätiin leveämpien etuliikkeiden takia toiselle sijalle. Lopputulokseksi tuli siis ERI, SA, AVK2, PN2 ja VASERT. Vaikka se SERTi meni tällä(kin) kertaa toiseen osoitteeseen, niin tästä tuloksesta osataan olla tyytyväisiä. Ensi kerralla toivotaan, jos Viivin kanssa näyttelyihin mennään, että koiruus ei olisi juoksussa. Josko se vaikuttaisi siihen taka-askeleen pituuteen…. Toisaalta parempi, että ne juoksut on nyt, kuin keskellä parhainta jahtikautta.

Touko- ja kesäkuun kuulumisia

Pitkän aikaa tässä on kestänytkin, että on joutanut hieman näppäilemään ylös meidän köörin kuulumisia ja menemisiä. Kiireisenä meidän perhettä, ja varsinkin emäntää, piti Saksanseisojakerhon erikoisnäyttely ja sen järjestelyt aina tuonne kesäkuun puoleen väliin asti. Näyttelyhän järjestettiin 13.6.2015 Laihialla.

Mutta ennen pahinta kiirettä erkkarin järjestelyiden kanssa kerettiin Sanin kanssa käymään Lestijärvellä näyttelyssä. Päivän laatuarvostelu oli EH, jonka tuomari Raimo Louhio saneli näin: ”13 kk narttu, joka on erittäin hyvää tyyppiä. Lyhyehkö, muuten hyvä nartun pää. Hyvä kaula &selkä. Pitkä lanneosa. Hyvä häntä. Koira on n. 6 cm korkeuttaan pidempi. Hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvin. Hyvä turkki.” Laatuarvostelua siis laski se, että tuomari mittasi sanin sentin pidemmäksi kuin mitä rotumääritelmä sallii.

Sanin seisontaa Lestijärven näyttelyssä

Tuulihaan Attina, KÄY ERI, KÄK1, SERT, ROP, RYP-2

Vaikka Lestijärven näyttelystä Sanille ei sertiä tällä kertaa tullutkaan, niin onneksi sellaisen sai kuitenkin Tuulihaan Attina. Attinan kotijoukot ja vara-händleri ovat koittaneet sitä viimeistä sertiä metsästää yli vuoden verta, ja kolme kertaa toisen ja kolmannen sertin välillä on käteen lykätty se ”maailman huonoin lohdutuspalkinto” eli varaserti. Lestijärvellä sinnikkyys palkittiin, ja näin Attinasta tuli kolmen x:n ajuri. 🙂

Vesku on kerennyt kiertelemään parit jousikisat hyvällä menestyksellä. Savolaisten kisassa 23.5. sijoitus oli toinen ja Jyvässeudun Jousimetsästäjien 6.6. järjestämässä kisassa sijoitus oli ensimmäinen. 😀 Tänä kesänä isännän kisakalenteriin on ilmestynyt myös Suomen Jousimetsästäjäin Liiton kisojen lisäksi Suomen Jousiampujain Liiton kisoja. Vapaat viikonloput ovat siis harvinaista herkkua meidän perheessä.

Erikoisnäyttelyn viikonloppuna pääsivät lapset nauttimaan mumman ja paapan seurasta, kun äiti ja isä ahkeroivat näyttelyn talkooporukassa. Päivä olikin siis erittäin hektinen, kun vielä Vekku ja Sani oli ilmoitettu näyttelyyn, ja nekin piti keretä esittämään. Pikkumünsterit näyttelyssä arvosteli jo Lestijärveltä tuttu Raimo Louhio. Vekku sai laatuarvosteluksi ERIn, ja SA taisi jäädä saamatta herran pörröisen karvan vuoksi. Sani sai samaisen EH:n laatuarvosteluksi, ja tällä kertaa moitteita tuli muustakin kuin rungon pituudesta. Muutenkin tuomarin mielestä yllättävän moni koira oli pitkärunkoinen (jopa Vekku!) ja/tai pehmeäselkäinen…

Sanin tiukka katse emännän etusormeen

Vekun askellusta kehässä

Mutta tässäpä Vekun ja Sanin arvostelut kirjoitettuna.
Sani: ”15 kk narttu, joka on erittäin hyvää tyyppiä. Melko pitkärunkoinen narttu, jolla hiemn lyhyt mutta raskaahko pää. Hyvä kaula. Selkälinja voisi olla jäntevämpi. Hyvä häntä. Vielä hieman vaatimaton rintekehä. Normaalit kulmaukset. Hyvät liikkeet. Turkki hieman kesken.”
Vekku: ”5 v. koira, joka on erittäin hyvää tyyppiä. Kookas hieman pitkän vaikutuksen tekevä koira, jolla kaunis virheetön pää. Hyvä kaula, selkä ja häntä. Hieman matala rintakehä. Hyvät kulmaukset ja sivuliikkeet, takaa hieman kapeat. Turkki ei parhaassa kunnossa.”

Kesän koiratapahtumiin kuuluu tällä hetkellä Kurikan ryhmänäyttely 25.7. jonne Viivi on ilmoitettu kokeilemaan onneaan. Heinäkuun lopussa käydään myös tekemässä Sanin kanssa vesityökoe syksyä varten pois alta. Kesän muiden menojen kanssa, noissakin on jo ihan mukavasti tekemistä.

Koirahierontaa

Ystävänpäivänä järjestetyn ja Sanin voittaman match shown palkintojen seassa oli koirahierontalahjakortti. Lahjakorteilla tahtoo olla paha tapa ”vanhentua”, kun sopivaa mahdollisuutta ei niitä tule käyttää. Mutta tällä kertaa tämä palkinto ei jäänyt käyttämättä. Lahjakortin oli lahjoittanut palkinnoksi Tmi Pykan, josta oli korviin kantautunut positiivista palautetta. Ja mikä parasta toiminimen omistaja Katja tekisi myös kotikäyntejä Laihialle.

Flikalla oli etuoikeus päästä ensimmäisenä Katjan käsittelyyn. Aluksi hieronnasta ei meinannut tulla mitään, koska Flikkaa olisi makaamisen ja nautiskelun sijaan kiinnostanut paljon enemmän ruokapöydän alla norkoilu murusten toivossa, kun pojat oli syömässä. Loppujen lopuksi, kun tilanne rahoittui (ts. pojat saivat syötyä), niin Flikkakin osasi ottaa rennommin. Jumeja löytyi kuitenkin selästä ja lantionalueelta. Etupää oli kuitenkin hyvässä kunnossa, ja mamman hyvät lihaskunto sai positiivista palautetta.

Samalla kertaa myös Vekku pääsi hierottavaksi eikä turhaa aikaa mennyt siihen, että herraa olisi tarvinnut houkutella pysymään paikallaan. Vekku nautti jokaisesta hetkestä, kun sai olla hierottavana, joka kuului tasaisena tuhinana. Vekku oli kuin olikin säästynyt lihasjumeilta. Raajojen lihaksissa oli kuitenkin havaittavissa toispuoleista kehittyneisyyttä, joka pikaisella ”diagnoosilla” laitettiin viime syksyisen piikkilankaepisodin syyksi.

Sen verta tyytyväisiä olimme koirien omistajina Katjan työskentelyyn koirien kanssa, jotta päätimme varata häneltä uudet ajat. Tällä kertaa Flikka pääsisi jatkokäsittelyyn, ja Viiviltä tarkistettaisiin mahdolliset kireydet lihaksissa ja nivelissä. Toisella kertaa Flikka osasi ottaa jo huomattavasti rennommin alusta lähtien. Myös me olimme osanneet ennakoida tulevan hieronnan paremmin, ja otimme Flikan heti sisälle, kun olimme tulleet töistä kotiin ja söimme ennen hieronnan alkua. Kun koira on rennompi pystytään myös helpommin selvittämään, mistä ongelmat lihaksistossa johtuu. Flikan selkäjumin syynä on todennäköisesti se, että yksi lannenikama ei ole ihan kohdallaan. Tämä vetää siis selän lihaksia jumiin, jonka takia hierontakaan ei tästä kipeästä kohdasta ole Flikan mieleen.

Vaikka olemme pitäneet Viiviä aina elastisena ja hyvin liikkuvana koirana, niin siitäkin kyllä jumeja löytyi. Varsinkin lantion seutu vasemmalta puolelta oli Viivillä tosi kireänä. Viivi pyrki kääntämään koko ajan itseään niin, että kipeälle alueelle ei olisi koskettu. Mutta kun pahin jumi saatiin auki, niin rentoutuminen tapahtui sillä sekunnilla. Katja sanoikin, että SI-nivel oli vasemmalta puolen jäykkä. Vastaisesti oikeassa eturaajassa oli olkanivelen alueella ongelmakohta, mutta siihenkin tuli elastisuutta ja liikettä Katjan taitavissa käsissä.

Yllätyksenä meille tuli siis, että kuinka jumissa loppujen lopuksi meidän beagletytöt olivatkaan. Mutta hierojan kertoman mukaan lyhytjalkaisen ja pienen koiran selkä joutuu suuremmalle rasitukselle kuin isomman koiran. Ja vaikka esimerkiksi Flikan selän ”nyrjähdys” olisi tapahtunut metsässä ollessa (missä se kaikista todennäköisemmin on sattunut), niin koira ei ajoviettinsä päällä ollessa osaa ilmaista kipuaan. NÄin ollen seuraavana päivänä oleva jäykkyys raajoissa pistetään pitkän metsäpäivän piikkiin eikä siihen, että siellä saattaisi oikeasti olla jotain vikaa.

Näiden hierontakertojen jälkeen suunnitelmana on löytää taho, joka laittaisi Flikan selän kuntoon nivelen osalta. Tämän jälkeen jatketaan hierontaa, jotta jumit saadaan sieltä paremmin (ja toivottavasti pidemmäksi aikaa) pois. Viiviä hierotaan samalla tahdilla kuin Flikkaakin, jotta senkin liikkuvuus saataisiin paremmaksi. Vekkua ja Sania hierotaan ammattilaisen taholta, jos tarvetta sellaiseen näkyy. Niin ja ei kai siitä haittaakaan olisi, jos kävisi itse jonkinlaisen kurssin taikka lukisi kirjan koiran hieronnasta. Voisipa ainakin vähän ennalta ehkäistä vastaavanlaisia vaivoja.

Vuoden alottajaistouhuja

Niin se aika vaan rientää, ja nyt ollaan jo kohta ensimmäinen kuukausi huristeltu vuotta 2015. Vuoden vaihtuminen otettiin koko perheen voimin vastaan Lestijärvellä. Tämä on ihan hyvä vaihtoehto koirienkin kannalta, kun kotosalla ilotulitteiden pauketta kuuluu jopa sallitun ajan ulkopuolellakin. Vekku on koirista se, joka eniten pauketta pelkää, vaikka ei kyllä metsällä paukkuarka todellakaan ole. Olihan meillä muutamat ilotulitteet poikia varten ostettuna, ja niitä katseltiin tyytyväisenä sisältä käsin, ja silloinkin Vekku oli liimautuneena tärisevänä emännän jalkaa vasten. Sani ei ilotulitteista ollut moksiskaan ja veti tyytyväisenä unta kuulaan ketarat oikosellaan.

Vuoden ensimmäiset jänisajot kuultiin beaglejen toimesta ”vasta” 2.1. Flikka ja Viivi lähtivät yhteistuumin metsään (no, otti ne isännänkin mukaan ;)), ja poikkeuksellisen pitkän yöjäljen selvittämisen jälkeen löytyi ajettava. Ajo kesti reilu puolisen tuntia kunnes jänis tuli isännän passipaikalle. Siitä saatiin siis Viiville ensimmäinen kaato ajoon. Kuvaa ajureista ja saaliista ei isäntä muistanut ottaa, ja jälkikäteenkään se ei onnistunut, kun jänis jätettiin Reisjärvelle mummun ja papan luokse, joka joskus purkkilihan muodossa (toivottavasti) palautuu Laihialle.

Viivi ajoi 4.1. vuoden aloittajaisiksi myös oman ajoennätyksensä yksin. Ajolle tuli UltraPointin haukkuajan mukaan 66 minuuttia pituutta. Tällä kertaa vastuksena oli jänis, joka ei suurta lenkkiä tehnytkään, pyrki karkottamaan koiran kintereiltään palaten alueelle, joka oli isännän sanojen mukaan ”trampattu täyteen tolia”. Tämä alue on alla olevassa kuvassa merkattu vihreällä ympyrällä. Sitkeästi Viivi kuitenkin töitä teki, ja ensimmäisiä kertoja selvitteli jäniksen tekemiä temppuja. Tällä kertaa kun vauhti ei korvannut järkeä parin päivän aikana sataneen lumimäärään ansiosta.

Tipulin kennel

– metsästyskoiria moneen menoon