Muutama päivä vuodenvaihteen jälkeen ne sitten alkoi, nimittäin Siirin juoksut. Kyllähän niitä oli osattu odottaa tammikuun aikana alkavaksi, mutta siitä huolimatta ne jotenkin yllättivät ja saivat miettimään, että mitä kaikkea sitä on nyt unohtanut tehdä onnistuneen astutusreissun eteen. Ensi”paniikin” jälkeen luottamus siihen, että kaikki tarvittava oli tehty sai kuitenkin tunteissa vallan. Enään ei tarvinnut kuin odottaa, että milloin olisi se oikea hetki lähteä matkaan…

Siirin juoksuista on alusta lähtien pidetty kirjaa, että milloin meno alkaa laumassa mennä sellaiseksi, että olisi oikea aika astutukselle. Tästä huolimatta päätin kuitenkin käyttää Siirin läheisellä eläinlääkärillä progesteronitestissä 9 päivää juoksujen alkamisen jälkeen. No eihän ne progetasot ollut mihinkään noussut vielä siinä vaiheessa, ja uuden progesteronitestin ottaminen olisi järkevää vasta parin päivän päästä. Tässä vaiheessa ajattelin kuitenkin luottaa omiin muistiinpanoihin sekä ”perstuntumaan” ja lähteä matkaan 12 päivää juoksujen alkamisesta.

Sunnuntaiaamuna 14.1. klo 6.38 olinkin sitten Vaasan satamassa odottamassa pääsyä Aurora Botnian kyytiin, joka veisi meidät Uumajaan, josta olisi autolla vielä 350 km siirtymä etelään Hudiksvalliin. Matka Laihialta Hudiksvalliin sujui hyvin, ja määränpäässä meitä odotettiinkin jo malttamattomana.

Ennen kuin Siiri ja Fazer pääsivät tutustumaan toisiinsa, niin minä tein tuttavuutta Fazerin kanssa. Fazer oli sellainen kuin olin ennakkotietojen perusteella saanut käsityksenkin – ystävällinen ja rauhallinen. Ulkomuodoltaan se vastasi myös pitkälti sitä, mitä olin näyttelyarvosteluista lukenut. Ainut mikä yllätti oli Fazerin koko. Se ei ollutkaan niin iso kuin olin ajatellut. Ja isolla tarkoitan säkäkorkeutta, joka silmämääräisesti katsottuna oli  54 cm luokkaa.

Fazerin ja Siirin ensitreffit sujuivat oikein hyvin. Siiristä näki, että aika oli astutukselle oikea. Fazer toimi tilanteessa alkuun hieman varovaisesti. Varmaan edellinen astuttavaksi tullut narttu ja sen äkäinen käytös vaikuttivat Fazerin toimintaan. Mutta niin vain muutaman sivuyrityksen jälkeen sihti osui kohdalleen, ja mikä helpotus se olikaan. Ei ollut ainakaan tässä mielessä turha reissu.

Seuraavalle päivälle sovitut treffit sujuivat vielä paremmin. Fazer hoiti hommansa jälleen kerran herrasmiesmäisesti, mutta tällä kertaa hyvin päättäväisesti. Se oli jo edellisenä iltana huomannut, että tämä narttu tietää mitä haluaa eikä ole todellakaan antamassa hammasta. Näiden onnistuneiden treffien jälkeen olikin hyvä alkaa suunnittelemaan paluumatkaa kotiin.

Fazer mietteliäänä toisten treffien jälkeen

Astutuksista on siis nyt kulunut 3 viikkoa, ja vielä on aikaista sanoa, että oliko reissu tuloksekas. Tiineysultraa emme taida tälläkään kertaa käydä tekemässä, koska viimeistään parin viikon päästä alkaa tiineys näkymään Siirissä ulkoisesti. Pidetään siis hulluja (eli itseämme) jännityksessä hieman pidempään…