Kyllä huomaa, että metsästyskausi on käynnistynyt, kun kotona ei jouda pahemmin tietokoneen ääreen istahtamaan. Paljon on viimeisen 2,5 viikon aikana kerennyt tapahtumaan, joista koitan nyt vähän kertoa.

Perinteisesti meidän jahtikausi polkaistiin kunnolla käyntiin sorsastuksella Lestijärven maisemissa. Sani sai tänä vuonna lähteä kartuttamaan kokemuksiaan kunnon metsästyskoirana aloitukseen. Jos kesä on muuten ollut sateinen, niin elokuun 20. päivä on yleensä erittäin aurinkoinen ja lämmin. Tänä vuonna ei suurta poikkeusta tullut, jos ei yhtä pientä vesikuuroa oteta huomioon ja kauempana jyrissyttä ukkosta. Päivän kokonaissaaliiksi tuli 7 lintua, joista Sani sai noutaa 4 kappaletta.

Viivi pääsi ensimmäisenä koittamaan onneaan beagleistä metsään elokuun 21. päivä. Suureksi pettymykseksi saimme huomata, että ei se haku vieläkään tunnu neidille maittavan. Ensimmäinen metsäkerta meni siis neidillä itseään lenkitellessä pitkin teitä reilun kuuden kilometrin verran.

Flikan vuoro koitti sitten seuraavana päivän iltana. Koko päivän oli sadellut vettä enemmän taikka vähemmän, ja kun sade vihdoin ja viimein lakkasi, pakkasi isäntä äitikoiran tutkapannalla varustettuna autoon. Ajatuksenä isännällä oli ollut, että Flikka pääsisi vähän jaloittelemaan metsään, ja sitä myötä kohottamaan pentujen myötä kadonnutta kuntoaan. Ei ollut äitikoira kerennyt olla kuin 2 minuuttia irti, niin johan oli ajo raikannut. Tunnin ajon jälkeen oli tarkoitus saada Flikka metästä pois, mutta jänis päättikin juoksuttaa äitikoiraa seuraavat 3,5 tuntia. Tämän jälkeen mökille saapuikin erittäin väsynyt koiruus…

Elokuun 24. päivä alkoi meidän ensimmäinen matka münstereiden kanssa kohti Pohjois-Ruotsia ja länsinaapurin kanalintualoitusta. Kyseisestä reissusta oli ensimmäisen kerran heitetty ilmoille ajatuksia Mäyräsalon S-pentujen omistajien kesken Junkkarissa puolileikillään. Tuntuikin siis hieman uskomattomalta, että jo pitkään puheissa ollutta reissua oltiin oikeasti tekemässä. Yhdeksän ihmisen ja kymmenen münsterin voimin 3 päivän ajan Lannavaaran seudulla yritimme saada reput täyteen lintupaisteja. Onnistumisia ja saalistakin seurueeseen saatiin, vaikka niiden lintujen eteen piti hieman kävelläkin. Mutta mikäs niissä maisemissa oli kävellä hyvässä seurassa, kun ei tarttenu hirvikärpäsistäkään taikka hyttysistä murehtia. 🙂