Pitkään olemme miettineet, että pitäisikö Viiville etsiä uutta kotia, jossa sille suotaisiin mahdollisuudet metsästää, mutta mitään paineita menestymisestä koe- ja/tai näyttelyrintamalla siellä ei olisi. Tosiasia Viivin käyttöominaisuuksissa on se, että sen haku ei riitä alkuunkaan ainakaan sulan maan kelillä siihen, että sen kanssa voisi starta kokeissa. Näin ollen sille ei siis välttämättä koskaan saataisi tarvittavia meriittejä, jotta me sillä jatkaisimme jalostusta. Beagleissä on jo muutenkin kokemuksiemme ja kuulemamme mukaan liian usein lähihakuisia koiria, joiden jalostuskäyttö ei omasta mielestämme vie rotua eteenpäin.

Monen monituista kertaa on ajatuksena ollut laittaa ilmoitusta esim. Beaglejärjestön foorumille Viivistä, jos vaikka sitä kautta löytyisi se sopiva koti. Aina sen ilmoituksen laittaminen on syystä tai toisesta jäänyt. Liekö sitten jonkinlaista luopumisen tuskaa ollut ilmassa… Asiasta on kuitenkin puhuttu tuttujen harrastajien kesken, ja sitä kautta Veskulle tulikin puhelu, jossa kysyttiin Viivin kokeilu- /ostomahdollisuutta. Niinpä viime viikonloppuna Viivi matkasi meidän mukanä mökille, josta se lauantaiaamuna lähti mahdollisten uusien omistajien matkaan viikonlopuksi metsästämään.

Viikonlopun aikana Viivillä oli kertynyt matkamittariin n. 50 kilometriä, joista useimmat oli tullut kaverin kanssa jäniksen perässä juostessa. Olipa neiti antanut palan matkaa kyytiä todennäköisesti supikoiralle, mutta kun ajettava olikin kääntynyt ja ilmaissut, jotta ei halua tulla seuratuksi, oli Viivin rohkeus loppunut. Kaikkien viikonlopun ylä- ja alamäkien lopputulemana Viivi jäi viikonloppureissultansa uuten kotiin. 🙂

Vaikka mieli vähän haikea onkin, niin olemme oikein tyytyväisiä Viivin uuteen kotiin. Kyllähän se niin on, että ei työssäkäyvällä ole mahdollisuutta kovin montaa metsästyskoiraa pitää, jotta voisi niille tarjota kaiken sen virikkeen ja mahdollisuudet, mitä metsästyskoira tarvii. Ja kun kuitenkin tarkoituksenamme olisi viedä myös harrastamiemme rotujen jalostusta hyvien metsästysominaisuuksien osalta eteenpäin, niin vaarana hieman huonommin toimivan koiran kohdalla on se, että se jäisi vähemmälle metsäkäytölle. Nyt Viivillä on tiedossa useampikin ”ulkoiluttaja”, ja pari koirakaveria, joten metsää se tulee saamaan. Ja eipä sitä tiedä, vaikka Viivi vielä joskus tekisi koedebyyttinsä, ja jatkaisi viime kesän näyttelymenestystä… 😉