Aihearkisto: Terveys

Muorikoira on poissa

Reilu kuukausi sitten jouduimme sanomaan hyvästit muorikoiralle eli Flikalle.

Koko kesän Flikan ruokahalussa oli aina ajoittain ollut huomattavissa muutosta. Ruoka ei siis joka päivä maistunut entiseen malliinsa. Mutta kun tilanne normalisoitui aina seuraavana päivänä, niin tästä ei sen suurempaa murhetta kannettu.

Metsästyskauden alkaessa oli kuitenkin aika kiikuttaa muoria eläinlääkäriin pahalle haisevan hengityksen, äänen katoamisen ja tämän ajoittaisen ruokahaluttomuuden takia. Eläinlääkäri teki Flikalle kliinisen tutkimuksen, jonka perusteella ei mitään hälyttävää löytynyt. Epäiltiin siis äänihuulien tulehdusta, jota lähdettiin hoitamaan antibiootti- ja kipulääkekuurilla.

Lääkekuurien päättymisen jälkeen meni muutama päivä, kun Flikan kunto romahti. Muorikoira lakkasi syömästä kokonaan, ja liikkuminenkin näytti tuottavan kipua. Ei muuta kuin soittelemaan eläinlääkärille aikaa, jota ei siihen hätään tuntunut saavan mistään. Oli siis turvauduttava päivystävään eläinlääkäriin, joka hänkin kerkesi ottamaan potilaan vastaan illalla puoli yhdeksältä.

Flikalta otetussa virtsanäytteessä oli proteiinit ns. tapissa, joka viittasi selvästi tulehdukseen joko virtsateissä taikka munuaisissa. Röntgenkuvissa ei mitään muuta poikkeavaa näkynyt, paitsi erittäin tyhjä vatsalaukku ja suolisto. Päivystävällä eläinlääkärillä ei ollut itsellään mahdollisuutta tutkia verinäytteitä, joten ne meidän tuli itse viedä laboratorioon tutkittavaksi. Tämä siis meni seuraavaan päivään.

Flikan verinäytteiden tulokset kertoivat omaa karua totuuttaan. Jokainen veren neljästä munuaisarvosta oli yli viitearvojen ja kolme näistä erittäin reilusti.
Alla Flikan arvot ja suluissa viitearvot.

Veren ureatyyppi (BUN) – 60.4 mmol/L (2.5-8.9)
Kalsium (CA) –  3.05 mmol/L (2.15-2.95)
Fosfori (PHOS) – 5.92 mmol/L (0.94-2.13)
Kreatiniini (CRE) – 553 umol/L (27-124)

Tämä kertoi siis sen, että munuaisten toimintakyvystä oli jäljellä enää n. 25 %. Oli siis aika antaa Flikan lähteä paremmille metsästysmaille, joka oli meille ainoa, mutta niin pirun raskas päätös.

Kiitos Flikka, kun opetit meille millainen beagle on parhaimmillaan metsästys- ja perhekoirana. Ikävä on suunnaton, mutta onneksi meillä on muistot.

Flikka viimeistä kertaa kotisoffalla <3

Koirahierontaa

Ystävänpäivänä järjestetyn ja Sanin voittaman match shown palkintojen seassa oli koirahierontalahjakortti. Lahjakorteilla tahtoo olla paha tapa ”vanhentua”, kun sopivaa mahdollisuutta ei niitä tule käyttää. Mutta tällä kertaa tämä palkinto ei jäänyt käyttämättä. Lahjakortin oli lahjoittanut palkinnoksi Tmi Pykan, josta oli korviin kantautunut positiivista palautetta. Ja mikä parasta toiminimen omistaja Katja tekisi myös kotikäyntejä Laihialle.

Flikalla oli etuoikeus päästä ensimmäisenä Katjan käsittelyyn. Aluksi hieronnasta ei meinannut tulla mitään, koska Flikkaa olisi makaamisen ja nautiskelun sijaan kiinnostanut paljon enemmän ruokapöydän alla norkoilu murusten toivossa, kun pojat oli syömässä. Loppujen lopuksi, kun tilanne rahoittui (ts. pojat saivat syötyä), niin Flikkakin osasi ottaa rennommin. Jumeja löytyi kuitenkin selästä ja lantionalueelta. Etupää oli kuitenkin hyvässä kunnossa, ja mamman hyvät lihaskunto sai positiivista palautetta.

Samalla kertaa myös Vekku pääsi hierottavaksi eikä turhaa aikaa mennyt siihen, että herraa olisi tarvinnut houkutella pysymään paikallaan. Vekku nautti jokaisesta hetkestä, kun sai olla hierottavana, joka kuului tasaisena tuhinana. Vekku oli kuin olikin säästynyt lihasjumeilta. Raajojen lihaksissa oli kuitenkin havaittavissa toispuoleista kehittyneisyyttä, joka pikaisella ”diagnoosilla” laitettiin viime syksyisen piikkilankaepisodin syyksi.

Sen verta tyytyväisiä olimme koirien omistajina Katjan työskentelyyn koirien kanssa, jotta päätimme varata häneltä uudet ajat. Tällä kertaa Flikka pääsisi jatkokäsittelyyn, ja Viiviltä tarkistettaisiin mahdolliset kireydet lihaksissa ja nivelissä. Toisella kertaa Flikka osasi ottaa jo huomattavasti rennommin alusta lähtien. Myös me olimme osanneet ennakoida tulevan hieronnan paremmin, ja otimme Flikan heti sisälle, kun olimme tulleet töistä kotiin ja söimme ennen hieronnan alkua. Kun koira on rennompi pystytään myös helpommin selvittämään, mistä ongelmat lihaksistossa johtuu. Flikan selkäjumin syynä on todennäköisesti se, että yksi lannenikama ei ole ihan kohdallaan. Tämä vetää siis selän lihaksia jumiin, jonka takia hierontakaan ei tästä kipeästä kohdasta ole Flikan mieleen.

Vaikka olemme pitäneet Viiviä aina elastisena ja hyvin liikkuvana koirana, niin siitäkin kyllä jumeja löytyi. Varsinkin lantion seutu vasemmalta puolelta oli Viivillä tosi kireänä. Viivi pyrki kääntämään koko ajan itseään niin, että kipeälle alueelle ei olisi koskettu. Mutta kun pahin jumi saatiin auki, niin rentoutuminen tapahtui sillä sekunnilla. Katja sanoikin, että SI-nivel oli vasemmalta puolen jäykkä. Vastaisesti oikeassa eturaajassa oli olkanivelen alueella ongelmakohta, mutta siihenkin tuli elastisuutta ja liikettä Katjan taitavissa käsissä.

Yllätyksenä meille tuli siis, että kuinka jumissa loppujen lopuksi meidän beagletytöt olivatkaan. Mutta hierojan kertoman mukaan lyhytjalkaisen ja pienen koiran selkä joutuu suuremmalle rasitukselle kuin isomman koiran. Ja vaikka esimerkiksi Flikan selän ”nyrjähdys” olisi tapahtunut metsässä ollessa (missä se kaikista todennäköisemmin on sattunut), niin koira ei ajoviettinsä päällä ollessa osaa ilmaista kipuaan. NÄin ollen seuraavana päivänä oleva jäykkyys raajoissa pistetään pitkän metsäpäivän piikkiin eikä siihen, että siellä saattaisi oikeasti olla jotain vikaa.

Näiden hierontakertojen jälkeen suunnitelmana on löytää taho, joka laittaisi Flikan selän kuntoon nivelen osalta. Tämän jälkeen jatketaan hierontaa, jotta jumit saadaan sieltä paremmin (ja toivottavasti pidemmäksi aikaa) pois. Viiviä hierotaan samalla tahdilla kuin Flikkaakin, jotta senkin liikkuvuus saataisiin paremmaksi. Vekkua ja Sania hierotaan ammattilaisen taholta, jos tarvetta sellaiseen näkyy. Niin ja ei kai siitä haittaakaan olisi, jos kävisi itse jonkinlaisen kurssin taikka lukisi kirjan koiran hieronnasta. Voisipa ainakin vähän ennalta ehkäistä vastaavanlaisia vaivoja.