Kirjoittajan arkistot: nenn1

Kennelnimi

Nyt sellainen on siis olemassa, ja se on… Tipulin!

Ensireaktio taitaa olla jokaisella, että mitäs tekemistä tuollaisella lintuihin viittaavalla nimellä on ajavan beaglen kanssa? Eikös sitä kennelnimeä ole kuitenkin ensisijaisesti haettu beaglen kasvatukseen? Asiasta voi olla tietenkin montaa mieltä, mutta meidän ajatuksena kennelnimessä oli se, että sillä olisi jokin tarina.

Mikäs sitten on Tipulin tarina? Olen meidän perheen esittelyssä kirjoittanut, että Veskun metsästysharrastus on lähtenyt käyntiin jo pienenä poikana Ahti-paapan kanssa. Oletettavasti Ahti on ensimmäiset kosketukset metsään ja metsästykseen saanut kotonaan, joka sijaitsee Laihian Tipulissa. Ei siis mikään huikean pitkä tarina, mutta merkityksellinen tarina kuitenkin. Ilman Ahti-paapan esimerkkiä Veskun metsästysharrastus olisi epätodennäköisemmästi saanut alkunsa, joten tämä kennelinimi on omanlaisensa tribuutti paapalle.

Toivottavasti tulevaisuudessa tämä nimi tullaan näkemään ja kuulemaan menestyneistä ja hyvistä metsästyskoirista puhuttaessa. Siinä onkin tekemistä tuleviksi vuosiksi…

kennelnimi_todistus

Mustaa valakosella

SBJ:n vuosikokous ja päänäyttely

Tänä vuonna Suomen Beaglejärjestön vuosikokous ja päänäyttely järjestettiin Ähtärissä 15.-16.3. Meidänkin perheestä lähdettiin Viivin, isännän ja emännän voimin edustamaan. Olipa Veskulla vähän niitä velvollisuuksiakin, kun järjestäjänä oli kuitenkin Etelä-Pohjanmaan Beagle ry. Myös Xena saapui isäntäväkensä kanssa paikalle.

Kun isännät istui vuosikokouksessa, niin emännät lähti koiruuksien kanssa lenkille. Kauniissa säässä tehdyn reippailun aikana kerkesimme vaihdella Marin kanssa kuulumisia, ja vertailla siskoksia. Siskokset Viivi ja Xena on kyllä kaksi eri puusta veistettyä nuorta neitiä, jotta välillä ei tiedä, että onko ne samasta pentueesta vai ei. Mutta kuitenkin niissä on jotain samaa, ja molemmat on omalla tavallaan todella suloisia ja sopusuhtaisia, mitä nyt päät voisivat olla numeron taikka kaksi suurempia.

viivi_ja_xena

Xena takana ja Viivi edessä

viivi_ja_xena2

Mikäs siellä meni?

Lauantai menikin siis todella rattoisasti pääasiallisesti jutellen koirista, ja loppujen lopuksi tulikin hieman kiirus juhlaillaliselle. Juhlaillallista vietettiin 40 vuotiaan Etelä-Pohjanmaan Beagle ry:n kunniaksi. Juhlimista hieman rajoitti se, että aamulla piti ensimmäisten joukossa suunnata näyttelypaikalle.

Päänäyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 78 koiraa, joista 5 pentua, 33 urosta ja 39 narttua. Viivi ja Xena oli ilmoitettu junioriluokkaan, jossa kilpasiskoja oli heidän lisäkseen 10. Mutta ennen tyttöjen esiintymisvuoroa oli hyvää aikaa katsella urosten kehien etenemistä, ja löytää sieltä komeita metsästyskäytössä olevia koiria, sekä kasvattaa omaa jännitystä ennen kehään menemistä.

Kehään mentäessä jännitys oli siellä omalla tutulla tasollaan eli perhosia pörräsi sopivasti vatsan pohjalla. Viivin esiintyminen meni jälleen kerran oikein hienosti, ja neiti jaksoi hienosti seistä paikallaan (mitä nyt välillä piti vähän levähtää istualtaan). Tuomari Matti Palojärvi arvosteli kaikkien koirien liikkeitä tarkasti, ja senpä takia kehässä joutuikin pyörähtelemään useamman kierroksen. Viivistä hän tuumasi näin: ”Mittasuhteiltaan erinomainen. Kevytkuonoinen, oikealinjainen pää, pienehköt korvat. Kuiva kaula, selällä hieman painumaa. Riittävä raajaluusto ja kulmaukset, raajat oikea-asentoiset. Hyvä karvapeite ja häntä. Kevyt liike. Miellyttävä luonne.” Tällä arvostelulla laatuarvosteluksi tuli erittäin hyvä.

viivi_istuu

Oho… Viivi istahti

Viivin jälkeen oli heti Xenan vuoro, ja händleriä mietitytti, että kuinkahan kunto kestää. Olihan tuomari ystävällisesti yleisölle kertonut arvionsa Viivistä samalla, kun juoksutti meitä kehää ympäri. Tämä näyttely oli Xenan ensimmäinen, jota ei kyllä esiintymisestä huomannut, koska se meni niin sujuvasti. Kotiläksyt näyttelyihin valmistautumisesta oli tehty siis paremmin kuin hyvin.

Ja tässä Xenan arvostelu, jolla irtosi myös erittäin hyvä. ”Mittasuhteiltaan erinomainen. Kevyt pää, kuiva kaula, hyvä selkä. Riittävä raajaluusto, niukahko polvikulma. Raajat oikea-asentoiset, hyvät käpälät. Erinomainen karvapeite, hyvä häntä. Joustava liike, miellyttävä luonne.”

xena_pose

Xenan pönötys

Emme voineet olla kuin tyytyväisiä näihin arviointeihin, koska kyllähän kilpasiskoissa ja -veljissä niin kovatasoisia koiria oli, jotta tämä oli meille enemmän kuin osasimme edes odottaa. Kyllähän näissä meidän mettäläisissä on vissi ero näyttelypuolen koiriin, jotka ovat joka suhteessa suurempia. Ja se ei välttämättä rodun kannalta ole hyvä juttu. Harmi, että tuomari ei mitannut lainkaan koiria, koska muutamasta koirasta jäi sellainen mielikuva, että ne voisivat olla beaglen ihannekorkeuden (33-40 cm) yläpuolella.

Kokonaisuutena koko viikonloppu oli todella mukava. Mutta kyllähän tällaisissa tapahtumissa tuppaa univelkaa tulemaan, joten sunnuntai-iltana oma sänky oli taivaallisen mahtava paikka.

IMG_3863_2

Ja tässäpä vielä Viivin poseeraus kotona kuvattuna.

 

Näyttelyharjoituksia

Viivin kanssa ollaan tässä kohta kahden kuukauden ajan käyty ahkerasti näyttelyharjoituksissa PAWS-BERRA Areenalla. Näin ei ehkä olisi, jos onni ei olisi suosinut Match Shown arpajaisissa, josta palkinnoksi tuli 10 kerran lahjakortti näyttelyharjoituksiin. Tämä palkinto tuli siis tarpeeseen, vaikka se vaatiikin ajamisen Maalahteen.

Ensimmäisillä kerroilla harjoitukset menivät tutustuessa innnolla uuteen paikkaan ja koiratuttaviin. Niin ja siihen näyttelypantaan ja -taluttimeen… Voi sitä korvien läpsyttelyä ja rapsuttelua, josta ei meinannut loppua tulla! Ja sitten vielä se, että kun neiti luonnonlapsi joutui menemään sinne mihin se narun toisessa päässä menevä ihminenkin… Kyllähän se vähän emännän hermoja koetteli, kun Viivi meni sinne minne tahtoi eikä sinne minne emäntä halusi. Sitä oli kai tottunut niin ”hyvälle” Vekun kanssa, joka on tottunut kehäkettu, ja tekee (sentään) siellä mitä pitääkin. Vaikeinta oli ehkä se yhteisen vauhdin löytäminen liikkuessa, josta suurimmaksi osaksi ylimääräiset poukkoilut johtui. Mutta sitten kun palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen, niin jopas alkoi olemaan treenien jälkeen hymy herkässä.

Vaikka Viivi on avoin ja ystävällinen luonteeltaan, niin liian nopeat liikkeet ja yllättävät koskettelut saavat sen perääntymään. Pieni epävarmuus siis paistaa ajottain neidin käytöksestä läpi. Kaikkea on siis pitänyt todellakin harjoitella, eikä ne vieläkään suju aina niin kuin elokuvissa. Käskyjen kertominen ennen tiettyjä toimenpiteitä (esim. hampaiden tarkistus) runsaalla palkkauksella ovat kuitenkin auttaneet. Tässä tuleekin se esille, että näyttelyihin harjoitteleminen ei ole turhaa. Ja että niiden koirien kanssa, jotka esiintyvät kauniisti, on tehty töitä. Viiville nämä näyttelyharjoitukset ovat tehneet siis paljon hyvää monelta kantilta katsottuna, mutta ennen kaikkea neidin itsevarmuudelle.

Helmikuun kuulumisia

Paljon on kerennyt tapahtua tässä viimeisen parin kuukauden aikana. Metsästyskausi saatiin päätökseen mukavasti loman merkeissä, joten koirat saivat vielä jahdata täysillä viimeiset päivät. Keleissä ei ollut muuten mitään vikaa, mutta musta maa sai jänikset pysymään viimeiseen asti paikallaan, joten ajoja ei pahemmin kuultu. Näin ollen myös haave Viivin ensimmäisestä kaadosta jäi myös haaveeksi.

IMG_3459

Lepäilyä metsäpäivän jälkeen

IMG_3460

Ei tullut kaatoa, ei…

Viivin näyttelyura saatiin kuitenkin korkattua. Ensimmäisen kerran Viivi pyörähteli kehässä Maalahdessa Match Show’ssa 2.2. Näistä karkeloista ensimmäisessä pariesiintymisessä Viivi pokkasi punaisen nauhan, mutta punaisten yhteiskehässä ei sijoitusta tullut. No, olihan pentuluokassa yhteensä 40 osallistujaa, joista n. 20 sai punaisen nauhan, ja neljä niistä sijoitetaan, joten ei mikään ihmekkään. Vekku osallistui myös elämänsä ensimmäistä kertaa ”mätsäreihin”, ja oli isojen koirien luokassa SIN2.

Virallisten näyttelyiden ensiesiintyminen tapahtui Laihialla 22.2. Beaglejä oli ilmoitettu kokonaista kolme kappaletta, ja kaikki olivat narttuja, joista kaksi junnuluokassa (Viivi ja Ruka-Ahon Helmi). Hieman meinasi emännän vattassa olla perhosia sen suhteen, että kuinka meidän villivarsa malttaa esiintyä. Viimeisimmät harjoitukset kun eivät olleet menneet aivan nappiin. Mutta Viivipä yllätti emännän täysin hienolla esiintymisellään. Kaupan päälle saatiin Pukkilan Tapanin hyvä (ja totuudenmukainen) arvostelu: ”Koko 36 cm. Mittasuhteiltaan oikea. Hieman lyhyt linjainen pää, jonka kuono-osa saisi olla syvempi. Tiivis ylärunko, hyvä häntä. Hieman kevyt raajaluusto, hyvät käpälät. Hyvät takakulmaukset, edestä voisi kulmautua voimakkaammin. Suorat liikkeet. Hyvä karva ja luonne.” JUN EH, JUK2

Seuraava koira-aiheinen tapahtuma on 15.-16.3. Ähtärissä, jossa pidetään Beaglejärjestön vuosikokous ja päänäyttely, johon Viivi on ilmoitettu. Menestystä tuskin tulee, mutta ollaanpahan taas yhtä kokemusta rikkaampana. Ja samoille mestoille on tulossa myös Xena isäntäväkensä kanssa. Mielenkiinnolla siis odotetaan, mitä Palojärven Matti sisaruksista tuumaa…

Vanha vuosi -> uusi vuosi

Niin on taas jätetty yksi vuosi taakse, joka sisälsi meidän perheen ja karvakavereiden osalta monta unohtumatonta hetkeä. Päällimmäisenä mieleen onkin siis jäänyt pääsiäisen 2013 pitkäperjantai ja ykköspentueen syntymä, Vekun ensimmäiset pisteet vesityökokeesta sekä Flikan huikea koekausi. Näitä kun muistelee, niin ei voi olla hymyilemättä, ja näiden muistojen siivittämänä toivoo tästä jo kuluvasta vuodesta 2014 tulevan edes osittain yhtä hienon kuin menneestä.

Tälle vuodelle alustavia näyttelysuunnitelmia on jo tehty Viivin ja Vekun pään menoksi. Neiti Vivianin ensiesiintyminen näyttelykehissä on näillä näkymin 22.2.2014 Laihian ryhmänäyttelyssä. Paljon on neidissä vielä kehittymisen varaa, mutta kokemustahan näyttelyhulinoista lähdetään pääasiallisesti tuolloin hakemaan. Vekkua ollaan mahdollisesti viemässä etelänaapuriin CACIBin perässä ja elokuussa tähtäimessä on Maailman Voittaja -näyttely, joka järjestetään Helsingissä.

Kokeisiin startataan vuoden aikana koirien kunnon mukaan. Vekulle pyritään saamaan vesityökokeista pisteitä alkukesästä, jotta syksyllä päästäisiin hyvillä mielin ilmoittautumaan KAER-kokeisiin. Flikan kanssa tarkoitus on lähteä tavoittelemaan uudemman kerran Ajovoittajaan paikkaa. Viivin ajot eivät ole vielä lähteneet siihen malliin sujumaan, että sen suhteen olisi mitään koesuunnitelmia vielä tehty. Annetaan neidin kehittyä nyt rauhassa, ja tehdä metsässä vielä niitä pentujuttuja, kun sille päälle sattuu. Kärsivällisyyttä siis tarvitaan, vaikka välillä mielen perukoilta hiipii muistot varhain syttyneestä pikku-Flikasta…

Vaikka tässä on jo moneen otteeseen kerinnyt haikailemaan lumen perään, niin on sen puutteessa jotain hyvääkin. Eipähän lopu ainakaan kausi (vielä) siihen, että olisi lunta liikaa. Toisaalta lumi helpottaisi jänismetsällä yöllisten jälkien etsimistä ja jäniksen liikkeelle saantia. Tulevalle viikonlopulle on onneksi luvattu jo sentään pakkasta. Siihen mennessä on alkanut nenäpunkkikuurikin jo tehota, joka on aiheuttanut pärskimistä koirissa. Nenäpunkit ja kennelyskä ovat yleensä isoimpien näyttelyiden ”tuliaisia”. Tällä kertaa Vekun mukana messarista tuli tämä helpompi, mutta kalliimpi vaiva. Kattotaan, että auttaako kelien kylmeneminen ja kuuri kuinka Viivin käyttäytymisen metsällä. Ja taitaapa se Flikkakin päästä metsään ensimmäistä kertaa juoksun jälkeen…

Messari 2013

Niin koitti viime viikonloppuna pitkään ja hartaasti odotettu ”messari” viikonloppu. Erikoista tämän vuoden messarissa oli sen kolmipäiväisyys, joka piti sisällään perjantaina Helsinki Winner-näyttelyn, lauantaina Nordic Winner-näyttelyn ja sunnuntaina Voittaja-näyttelyn. Vekku oli ilmoitettu lauantaiksi ja sunnuntaiksi patsastelemaan näyttelykehään.

Viikkoa ennen messaria koitin syöttää Vekkua hieman enemmän, kun tuntui, että kylkiluut vaan paistoi läpi. Tunnetustihan näyttelyssä koiraa tupataan vähän moittimaan, jos on liian metsäkuntoinen. Mutta tuo meidän Vekku on ihmeellinen koira beagletyttöihin verrattuna, että se ei määräänsä enempää syö. Tuhdimman olemuksen saaminen jäi siis vähän haaveeksi, vaikka kylkiluut menivätkin piiloon.

Lauantaina münsterit arvosteli irlantilainen John Walsh, joka kuuleman mukaan oli lukenut rotumääritelmää arvostelun aikana. Taispa olla siis ensimmäisiä kertoja, kun münstereitä arvosteli… Vekun hän arvosteli näin: Nice size. Needs more condition. Good length of head. Bite is correct. Angulations both front and rear are adequate. Topline is good. Nice rach of neck. Tällä arvostelulla tuli ERI, SA, AVK2, PU2 ja VARACA.

Sunnuntaina tuomarina oli Minna Toivakka. Hänen arvostelunsa Vekusta kuului näin: ”Koko 56 cm. Oikeat mittasuhteet omaava, kevyt runkoinen, mutta kaunislinjainen uros. Hyvä pää ja kaula. Hyvä lanneosa ja lantio. Eturinta saisi olla parempi. Rintakehä saisi olla syvempi ja pidempi. Hyvät kulmaukset. Erinomaiset sivuliikkeet. Ahtaat takaliikkeet. Miellyttävä luonne.” Tällä arvostelulla ei tältä tuomarilta saanut kuin EH:n, joka katkaisi meidän yhdeksän ERInomaisen putken.

Tuloksien valossa messari oli ainakin emännälle pienoinen petttymys. Titteleitä lähdettiin hakemaan, mutta ennakkoaavistuksien kaltaisesti ne jäi saavuttamatta. Joten pudotusta maan pinnalle ei kovin korkealta tullut. Metsästyskauden keskellä on haasteellista pitää koira näyttelykunnossa, mutta ei se tietenkään mahdotonta ole. Ensi vuonna tähän siis kiinnitetään paremmin huomiota. Ja kyllä, luit ihan oikein. Kokonaisuutena viikonloppu oli niin hieno, että ensi vuodelle alustavia suunnitelmia on jo tehty. Ja Suomessa järjestettävä Maailman Voittaja-näyttelyäkin olis tarjolla…

Ykköspentuja vierailemassa

Viime viikonloppuna saimme Xenan isäntänsä kanssa koko viikonlopuksi meidän vieraaksi. Vaikka olimme kesällä Xenan (tuttavallisemmin Possun) nähneet, niin innolla odotimme, että millainen nuori beaglen alku Valkeakosken kulmilla oikein majailee.

Xena osottautui huhujen vastaisesti yllättävän rauhalliseksi, rapsutuksia rakastavaksi, mutta määrätietoiseksi tytöksi. Ensimmäinen juoksu oli siis karsinut pentumaisuutta pois, joka ei isännän mukaan ollut lainkaan huono juttu. Xenan olemuksessa oli myös paljon emän eli Flikan piirteitä, niin käytöksessä kuin ulkonäössä. Mutta siitä huolimatta se oli ihan itsensä näköinen.

Xena

Lauantaina ja sunnuntaina isännät koirineen suuntasi Rajavuoren maastoon jänisajojen toivossa. Lauantaina ajot jäivät haaveeksi, kun aamulla metsään lähdettäessä alkoi satamaan lunta, joka peitti tukasti paikallaan pysyvien jänöjen yöjäljet. Sunnuntaina oli onnea ja koiria enemmän matkassa. Senpä takia päästiin kuulemaan ajoja, jossa yhdessä Flikka ja Viivi yhteistuumin antoivat jänikselle kyytiä.

Sunnuntaina metsäpäivän jälkeen tuli Lilli perheineen moikkaamaan siskoja ja mammaa. Ja kyllä riitti pienessä tuvassa vilinää, kun neljä beagleä tepsutteli menemään tutustuen toisiina. Siinä sitten yhteistuumin vertailtiin, että kuinka samanlaisia, mutta kuitenkin niin erinlaisia siskokset ovat keskenään ja emään verrattuna.

Kasvattajana erityisesti mieltämme lämmitti pentujen ihanat luonteet. Xenan ja Lillin omistajat kehuivat myös kovasti tyttöjen tervepäisyyttä, ja avoimuutta uusia tilanteita kohtaan. Mutta tästä voi myös kiitosta antaa omistajille, jotka ovat nähneet aikaa ja vaivaa koiriensa eteen, jotta ne saisivat oikeanlaisia kokemuksia oikeaan aikaan. Rakenteellisesti siskokset, ja varsinkin Viivi ja Lilli, kehittyvät vielä pitkän aikaa. Mutta vastahan heille tuli 8 kuukautta mittariin täyteen…

Viivi edessä, Xena takana ja Lilli oikealla

Ajovoittaja 2013

Pari päivää on kulunut Ajovoittajasta, ja sinä aikana on kerennyt sulatella, että mitäs siellä oikein tapahtuikaan. Jo pelkästään Ajovoittajaan pääseminen oli yksi unelmien täyttymys, joten kaikki mitä sieltä oikein tulisi olisi vain plussaa. Tavoitteena olikin, että Flikkaa ei suljettaisi, kun neidillä tahtoo olla taipumuksia antaa yöjäljelle ääntä välillä vähän turhankin vuolaasti.

Ensimmäinen kisapäivä osottautui kelin ja koirien suoritusten osalta erinomaiseksi. Ensimmäisen päivän aikana 11 koiraa ajoi BEAJ-1 tuloksen! Flikalle osui kohdalle varmaan yksi parhaimmista päivistä, josta osoituksena BEAJ-1 pistein 85,38, joka on huipputulos paljaan maan tulokseksi. Lauantaipäivän koirakohtaiset pöytäkirjat löytyvät täältä. Paineet toista kisapäivää kohti alkoivat (ainakin kotijoukoilla) kasvamaan…

Toinen kisapäivä alkoi kotijoukoilla varsin hämärästi, kun Reisjärven mummolasta katkesi sähköt Eino-myrskyn takia. Keli ei Kajaanin suunnalla ollut yhtään sen helpompi. Kovan tuulen takia koiran ohjaajat sekä tuomarit saivat tehdä kaikkensa, että kaikki ajominuutit tulisi kirjattua ylös.

Flikan kohtaloksi sunnuntaina koitui tiet. Musta maa saa valkoiset jänikset juoksemaan pitkin teitä, ja siihen kun lisätään ensimmäisen kisapäivän rasitus + rankat olosuhteet, niin edellisen päivän tulos jäi kaukaiseksi haaveeksi. Vaikka pisteet oikeuttivat juuri ja juuri BEAJ-2 tulokseen, niin Flikan ansioksi täytyy mainita, että hän sai päivän aikana kaksi ajoa. Samaan pystyi 4 muuta koiraa Flikan lisäksi. Keli ja kisan rasitus näkyi siis toisen päivän tulostasossa. Sunnuntain koirakohtaiset pöytäkirjat löytyy täältä.

Loppusijoituksissa Flikka sijoittui koko kisan neljänneksi ollen samalla paras narttu koko kisassa. Kotiin tuomisina oli neljä pokaalia, joista yksi oli ”Paras haukku” -palkinto. Mestaruuden uusi Hamitan Jeri, jonka tulosvarmuus kokeissa on vertaansa vailla. Jerillä on 12 koekäyntiä (20.11.2013 mennessä), joista 9:stä on taskuun jäänyt ykköstulos! On siinä vaan kova koira…

Näin parin päivän jälkeen ymmärtää, että mitäs se meidän Flikka oikein saavuttikaan Ajovoittajassa. Vaikka mestaruus ja mitalisijat jäi saavuttamatta, niin kyllähän neidin suoritukset olivat vaan huikeita. Ja kokemuksena Ajovoittaja oli isännän mielestä aivan mahtavia! Sen kuulemma haluaa kokea uudestaan. Katseet onkin siis ajokoerintamalla kännetty ensi kauteen

Seuraava koira-aiheinen tapahtuma on Koira2013 Helsingissä 13.-.15.12.2013, johon emäntä ja Vekku lähtevät tavoittelemaan Pohjoismaiden voittaja- ja Voittaja -titteleitä yhdessä Tuulihaan Attinan ja hänen emäntänsä kanssa.

Flikka Ajovoittajan palkintojen kera, katse suunnattuna jo ensi kauteen.

Lännenlohko 2.11.2013

Kuukausi piirinmestaruuskisojen jälkeen pidettiin lännenlohkon valintakoe Ilmajoella. Tästä kokeestahan kolme parasta pääsee Ajovoittajaan, joka pidetään tänä vuonna Kajaanissa 16.-17.11. Kokeeseen osallistui tällä kertaa 10 koiraa, joiden joukossa siis Flikkakin oli.

Flikan kunto on viime aikoina ollut hyvinkin tasainen ja ainoastaan yhdellä metsäreissulla on pupu jäänyt löytymättä. Kaikki eväät siis onnistumiseen oli olemassa. Haasteetta tähän aikaan pidettäviin kokeisiin tuo musta maa ja valkoiset jänikset, jotka tykkäävät juoksennella teitä pitkin.

Haastavuustekijöistä huolimatta Flikka pystyi ajamaan viidennen BEAJ1-tuloksen pistein 68,50 ja sijoittuen valintakokeessa toiseksi. Pääsylippu Ajovoittajaan on siis saavutettu! Kahden viikon päästä isäntä suuntaa siis Flikan kanssa kohti Kajaania kokemaan Ajovoittajan tunnelmaa.

Väsynyt Ajovoittajaan lähtijä

E-P:n PM-kisat 6.10.2013

Flikan koekausi starttasi Etelä-Pohjanmaan piirinmestaruuskisoilla, jotka pidettiin Laihialla sunnuntaina 6.10.2013. Ainakaan isännän mielestä Flikan ajot eivät ole sujuneet tarpeeksi jouhevasti, ja yöjäljellekin on aika ajoin annettu ääntä luvattoman paljon. Mitään mahdottoman suuria odotuksia tuloksesta ja sijoituksesta ei siis ollut.

Kisaan osallistui viisi beagleä, joten mahdollisuudet päästä lohkon valintakokeeseen olivat suhteellisen hyvät. Mutta Flikka päätti olla jättämättä mitään arvailujen varaan. Vaikeista ajettavista (ts. tiejäniksistä) huolimatta mamma paukutteli taululle lopputuloksen 75,17, ja tällä piirinmestaruus lohkesi reilusti.

Seuraavan kerran Flikka starttaa Ilmajoella lohkon valintakokeessa 2.11., jossa toivottavasti hyvät ajot jatkuu. Samana päivänä olisi tarkoitus osallistua myös Vekun kanssa KAER-kokeeseen Laihialla, jos näyttää siltä, että herralla voisi olla edes jonkinlainen mahdollisuus olla menemättä perään…