Jo viikko on jo siitä kulunut, kun isäntä ja Flikka tulivat Pohjoismaiden mestaruusotteluun Norjan Arendaliin suuntautuneelta reissultaan. Kiirusta on siis pitänyt, joten kirjoittelu matkasta on hieman venähtänyt…

Alkuasetelmat reissuun lähtemiseen eivät siis olleet parhaat mahdolliset Flikan kanssa. Syksy oli mennyt välillä paremmin, mutta suurimmaksi osaksi kamppaillen valeraskauden ja nenäpunkkien (?) kanssa. Sitten vielä kuvaan astui vasemman etujalan ontuminen juuri kun isäntä oli saanut tehtyä päätöksen kisaan lähdöstä. Ensiksi odoteltiin, että jospa ontuminen levon myötä katoaisi. Mutta varulta soiteltiin koirahierojalle hieronta-aika mielessä, koska tuskin hieronnasta ainakaan haittaa olisi.

Lepo ei tuottanut toivottua tulosta, joten hieronta alkoi olemaan viimeinen oljenkorsi Flikan kuntoon saamisessa. Pääasiallisesti Flikka oli nauttinut hieronnasta, mutta kun jumikohtia oli availtu, niin olipa neidin suusta päässyt pari kiljaisuakin. Pahimmat jumit löytyivät lantiosta ja takajaloista. Niin ja sitte löytyi myös yksi nikama selkärangasta lapaluiden välistä, joka oli ”pois raiteiltaan”. Sen paikalleen saamiseksi tarvittiin sitten hiukan jäsenkorjaajan apua, joka kehoitti myös mahdollisen tulehduksen hillitsemiseksi laittamaan ongelmakohtaan suolahauteita. Antibioottikuuri kun ei tullut kysymykseenkään, kun kisaan ei ollut kuin viikko aikaa. Flikka kyllä varmaan ajatteli, kun lapojen päälle kelmun avulla viriteltiin suolavedellä kostutettu froteepyyhe, jotta nyt on isännän ja emännän päästä kadonnut se viimeinenkin järjen hiven. 🙂

”Nolottais suakin, jos sut ois kääritty kelmuun”, ajattelee Flikka.

Isännän ja Flikan matka Norjaa kohti alkoi jo keskiviikkona 19.11.2014, koska matka suoritettiin laivan ja auton avulla. Itse kisa käytiin perjantaina ja lauantaina (21.-22.11.2014). Etukäteen ajateltuna Norjan ajokoesäännöt vaikuttivat Flikalle sopivimmilta. Siellä kun ei yöjäljelle haukahtelusta rokoteta niin kovaa kuin Suomen säännöissä. Haasteita tulisivat tuomaan ”hieman” Pohjanmaahan verratuna mäkisempi maasto sekä sorkkaeläimet.

Koepäivien kulusta on paha mennä kertomaan pikkutarkkaa sepustusta, kun en itse paikalla ollut. Perjantai oli kuitenkin kaikkien koirien tulosten kannalta parempi päivä. Lauantaina keli teki kuitenkin tepposet ja vaikeutti koirien työskentelyä. Perjantai-iltana oli sadellut vettä ja keli ollut plussan puolella. Aamuyöstä/aamusta keli oli kirkastunut, ja elohopea oli laskenut pakkasen puolelle. Näin ollen hajujäljet oli ”mennyt pakettiin”, jonka vuoksi jänisten reittien setviminen oli hankalaa. Flikallakin oli toisena päivänä kestänyt jäniksen löytäminen yli 6 tuntia, ja olipa siinä ajassa kerennyt UP:n karttaan useampi punainen pätkä piirtyä. Tuomari oli ollut kuitenkin erittäin otettu Flikan työmoraalista, jota saisi kuulemma monessa (norjalaisessa) koirassa olla enemmän.

Olipahan lauantaina koettu myös kerran elämässä tilanne, kun Flikka oli pitänyt saada ajolta pois. Norjassa koe päättyy ennalta määrättynä aikana oli sitten tilanne mikä tahansa ja koiran hallittavuutta arvostetaan aivan eri tavalla kuin Suomessa. No, Flikka sattui olemaan juuri silloin ajossa, kun koe päättyi ja tuomari oli käskenyt kytkemään koiran. Siinä vaiheessa oli isäntää vähän kylmännyt, että kuinkahan tässä oikein käy. Flikalla kun ei ole tapana tulla ajolta pois kuin hakemalla. Ajo oli kuitenkin sattunut tulemaan n. 150 metrin päähän tuomarista ja isännästä, ja hetkellisesti jänis oli Flikalta kadoksissa. Siinä vaiheessa oli isäntä kutsunut Flikka luokseen sillä tapaa kuin hän tietäisi mistä jänis on mennyt. Ja niin oli Flikka tullut hippulat vinkuen luokse, vaikka toisin oli isäntä ajatellut. Tämä episodi ja Flikan erinomainen metsästysinto näkyvät lauantain koepöytäkirjoissa (jotka olivat reissun aikan kokenut vesivahingon) maksimipisteinä. Jos siis selvennystä pisteisiin, ja siihen mistä ne ovat tulleet haluaa, niin ottakaa yhteyttä. 🙂

Perjantain koepöytäkirja

Lauantain koepöytäkirja

Kokonaistuloksissa Flikka sijoittui toiseksi, joka oli kotiväelle sekä isännälle suuri yllätys. Isännän ilmeestä olisi palkintojen jaossa pitänyt saada kuva, oli se kuulemma sen verta hämmästynyt ollut. Kokonaisuudessa reissu meni siis reilusti yli odotusten. Päätöstä matkaan lähtemisestä ei ole siis tarvinnut katua hetkeäkään.

Viime viikon torstai-iltana isäntä sai puhelun yllättävältä taholta. Beaglejärjestön puheenjohtaja Toivo Kangas soitti kertoakseen, että peruuntumisen vuoksi Flikalle avautui mahdollisuus osallistua Norjassa 20.-23.11. pidettävään Pohjoismaiden mestaruusotteluun, johon ovat oikeutettuja osallistumaan edellisen vuoden Ajovoittajan 3 parasta koiraa. Aikaa asian päättämiseen ei paljoa annettu, vaan jo seuraavana päivänä (ja mielellään aamupäivästä) pitäisi päätös olla tehtynä.

Päätöshän olisi ollut helppo, jos Flikka olisi toiminut tänä syksynä metsässä toivotulla tavalla. Mutta erittäin todennäköinen valeraskaus on vaikuttanut käyttäytymiseen niin metsässä kuin kotonakin, joten varmuutta koiran toimintakunnosta ei ollut. Tarkasti siis asiaa mietittiin ja samalla tutustuttiin myös Norjan ajokoesääntöihin, sekä kysyttiin vielä Kankaan Toivon mielipidettä siitä, että kannattaako tuollaisen yöjäljelle ääntä antavan koiran kanssa matkaan lähtiä. Mutta kun mikään/kukaan ei oikein ollut matkaan lähtemistä vastaan, ja kun töistäkin vielä saisi vapaata kyseiselle reissulle, niin isäntä ja Flikka aloittaa ensi viikon keskiviikkona matkan kohti Norjan Arendalia. 🙂

Etelä-Pohjanmaan piirinmestaruuskoe pidettiin tänä vuonna Kurikassa 5.10.2014. Jo viime vuonna Ajovoittajan jälkeen syntyi ajatus siitä, että samoihin karkeloihin olisi mukava päästä osallistumaan toistamiseen. Ja eihän sinne pääse muuta kuin ennalta asetettujen etappien kautta, ja ensimmäinen niistä on tosiaankin piirinmestaruuskoe. ”Viimeistelytreenit” Flikalle pidettiin etelänleirillä Valkeakoskella Xena-tyttären metsästysmaastoissa edeltävänä viikonloppuna. Molempina päivinä ajettava löytyi, ja ihan mukavasti jänis/jänikset kyytiä saikin, vaikka olosuhteet olivat lämpimät ja kuivat. Hyvillä mielin siis pystyi Flikan kokeeseen ilmoittamaan.

Lauantai-iltana alkoi jo vähän (ainakin emäntää) jänskättämään, että kuinkakohan kokeessa oikein käy, kun säätiedotus lupasi lämmintä ja kuivaa yötä. Flikan hakulöysyydessä ei ole ollut parantumisen merkkejä syksyn aikana, ja juurikin lämpöisen ja kuivan yön jälkeen se on ollut räikeimmillään. Niinhän siinä sitten kävi, että hakuaika kävi vähiin, ja olipa Flikka siinä samalla aukaissut ääntään vähän turhankin vuolaasti, joten ensimmäinen luopuminen (tuomarin kehoituksesta) tuli isännälle vastaan. Piirinmestaruuspokaali suuntaa siis kahden perättäisen Laihialla vietetyn vuoden jälkeen Jalasjärvelle.

Mitä tulee tuohon Flikan hakulöysyyteen ja sen esiintymiseen, niin sehän on vain sellainen asia, jolle ei mitään voi. Kelillä on paljon merkitystä kuinka sitä esiintyy. Toisaalta se on myös merkki Flikan valtavasta metsästysinnosta, joka on jotenkin ”ilmaistava” kun jäniksen jälki on löytynyt. Tuosta innosta kun saisi siirrettyä kauhallisen (taikka kaksi) Viiville, niin sitten alkaisi äidin ja tyttären ominaisuudet olemaan tasoissa.

Mutta, mutta…. jotain outoa tämän syksyisissä jahtireissuissa on ollut, kun tuntuu että Flikan korvien välistä on järki ajoittain kokonaan kadoksissa. Ja nenäpunkkeja taikka anaalirauhasvaivaa ei voi syyttää, kun ne on hoidettu (tai siis ainakin yritetty hoitaa) ennen kauden alkua pois ”kiusaamasta”. Eräs ajokoiraharrastaja olikin isännältä kysellyt, että milloinka ne Flikan juoksut oikein oli. No, nehän oli elokuun puolen välin paikkeilla, joten ajankohta mahdolliselle valeraskaudelle olisi oikea. Mitään muita oireita (nisien turpoamista yms.) ei ole ollut, mutta Flikan muutenkin hyvä ruokahalu on entisestään kasvanut. Ja jos ruoka ei tule mamman mielestä tarpeeksi ajoissa, niin siitä pitää ilmoittaa vikisemällä, ulisemalla ja haukkumalla (samalla tapaa kuin viime keväänä, kun Flikka ihan oikeasti oli kantavana). Olisiko sitten niin, että mamma kärsisi hormoonien aiheuttamasta valeraskausmylleryksestä omassa kehossa ja päässä, ja se olisi saanut tekemään kokeessa ”vähän” omiaan? Ehkä, mutta eipä se enää kokeen tulosta muuta miksikään. Aika siis näyttää, että tasoittuuko mamman mieli. 🙂

Muuten ajokokeiden suhteen tälle kaudelle ei ole mitään lukkoon lyötyä, joten fiilisten mukaan mennään sinne minne tuntuu. Toisaalta tällainen aikatauluttomuus on mukavaa, kun aikaa jää muuhunkin kuin ajokokeisiin ja niihin treenaamiseen. Joka sekin on mukavaa ja palkitsevaa… ainakin silloin kun tuloksia tulee. 😉

Pari päivää on kulunut Ajovoittajasta, ja sinä aikana on kerennyt sulatella, että mitäs siellä oikein tapahtuikaan. Jo pelkästään Ajovoittajaan pääseminen oli yksi unelmien täyttymys, joten kaikki mitä sieltä oikein tulisi olisi vain plussaa. Tavoitteena olikin, että Flikkaa ei suljettaisi, kun neidillä tahtoo olla taipumuksia antaa yöjäljelle ääntä välillä vähän turhankin vuolaasti.

Ensimmäinen kisapäivä osottautui kelin ja koirien suoritusten osalta erinomaiseksi. Ensimmäisen päivän aikana 11 koiraa ajoi BEAJ-1 tuloksen! Flikalle osui kohdalle varmaan yksi parhaimmista päivistä, josta osoituksena BEAJ-1 pistein 85,38, joka on huipputulos paljaan maan tulokseksi. Lauantaipäivän koirakohtaiset pöytäkirjat löytyvät täältä. Paineet toista kisapäivää kohti alkoivat (ainakin kotijoukoilla) kasvamaan…

Toinen kisapäivä alkoi kotijoukoilla varsin hämärästi, kun Reisjärven mummolasta katkesi sähköt Eino-myrskyn takia. Keli ei Kajaanin suunnalla ollut yhtään sen helpompi. Kovan tuulen takia koiran ohjaajat sekä tuomarit saivat tehdä kaikkensa, että kaikki ajominuutit tulisi kirjattua ylös.

Flikan kohtaloksi sunnuntaina koitui tiet. Musta maa saa valkoiset jänikset juoksemaan pitkin teitä, ja siihen kun lisätään ensimmäisen kisapäivän rasitus + rankat olosuhteet, niin edellisen päivän tulos jäi kaukaiseksi haaveeksi. Vaikka pisteet oikeuttivat juuri ja juuri BEAJ-2 tulokseen, niin Flikan ansioksi täytyy mainita, että hän sai päivän aikana kaksi ajoa. Samaan pystyi 4 muuta koiraa Flikan lisäksi. Keli ja kisan rasitus näkyi siis toisen päivän tulostasossa. Sunnuntain koirakohtaiset pöytäkirjat löytyy täältä.

Loppusijoituksissa Flikka sijoittui koko kisan neljänneksi ollen samalla paras narttu koko kisassa. Kotiin tuomisina oli neljä pokaalia, joista yksi oli ”Paras haukku” -palkinto. Mestaruuden uusi Hamitan Jeri, jonka tulosvarmuus kokeissa on vertaansa vailla. Jerillä on 12 koekäyntiä (20.11.2013 mennessä), joista 9:stä on taskuun jäänyt ykköstulos! On siinä vaan kova koira…

Näin parin päivän jälkeen ymmärtää, että mitäs se meidän Flikka oikein saavuttikaan Ajovoittajassa. Vaikka mestaruus ja mitalisijat jäi saavuttamatta, niin kyllähän neidin suoritukset olivat vaan huikeita. Ja kokemuksena Ajovoittaja oli isännän mielestä aivan mahtavia! Sen kuulemma haluaa kokea uudestaan. Katseet onkin siis ajokoerintamalla kännetty ensi kauteen

Seuraava koira-aiheinen tapahtuma on Koira2013 Helsingissä 13.-.15.12.2013, johon emäntä ja Vekku lähtevät tavoittelemaan Pohjoismaiden voittaja- ja Voittaja -titteleitä yhdessä Tuulihaan Attinan ja hänen emäntänsä kanssa.

Flikka Ajovoittajan palkintojen kera, katse suunnattuna jo ensi kauteen.

Kuukausi piirinmestaruuskisojen jälkeen pidettiin lännenlohkon valintakoe Ilmajoella. Tästä kokeestahan kolme parasta pääsee Ajovoittajaan, joka pidetään tänä vuonna Kajaanissa 16.-17.11. Kokeeseen osallistui tällä kertaa 10 koiraa, joiden joukossa siis Flikkakin oli.

Flikan kunto on viime aikoina ollut hyvinkin tasainen ja ainoastaan yhdellä metsäreissulla on pupu jäänyt löytymättä. Kaikki eväät siis onnistumiseen oli olemassa. Haasteetta tähän aikaan pidettäviin kokeisiin tuo musta maa ja valkoiset jänikset, jotka tykkäävät juoksennella teitä pitkin.

Haastavuustekijöistä huolimatta Flikka pystyi ajamaan viidennen BEAJ1-tuloksen pistein 68,50 ja sijoittuen valintakokeessa toiseksi. Pääsylippu Ajovoittajaan on siis saavutettu! Kahden viikon päästä isäntä suuntaa siis Flikan kanssa kohti Kajaania kokemaan Ajovoittajan tunnelmaa.

Väsynyt Ajovoittajaan lähtijä

Flikan koekausi starttasi Etelä-Pohjanmaan piirinmestaruuskisoilla, jotka pidettiin Laihialla sunnuntaina 6.10.2013. Ainakaan isännän mielestä Flikan ajot eivät ole sujuneet tarpeeksi jouhevasti, ja yöjäljellekin on aika ajoin annettu ääntä luvattoman paljon. Mitään mahdottoman suuria odotuksia tuloksesta ja sijoituksesta ei siis ollut.

Kisaan osallistui viisi beagleä, joten mahdollisuudet päästä lohkon valintakokeeseen olivat suhteellisen hyvät. Mutta Flikka päätti olla jättämättä mitään arvailujen varaan. Vaikeista ajettavista (ts. tiejäniksistä) huolimatta mamma paukutteli taululle lopputuloksen 75,17, ja tällä piirinmestaruus lohkesi reilusti.

Seuraavan kerran Flikka starttaa Ilmajoella lohkon valintakokeessa 2.11., jossa toivottavasti hyvät ajot jatkuu. Samana päivänä olisi tarkoitus osallistua myös Vekun kanssa KAER-kokeeseen Laihialla, jos näyttää siltä, että herralla voisi olla edes jonkinlainen mahdollisuus olla menemättä perään…