Aihearkisto: Kasvatus

Astutusreissu Hudiksvalliin

Muutama päivä vuodenvaihteen jälkeen ne sitten alkoi, nimittäin Siirin juoksut. Kyllähän niitä oli osattu odottaa tammikuun aikana alkavaksi, mutta siitä huolimatta ne jotenkin yllättivät ja saivat miettimään, että mitä kaikkea sitä on nyt unohtanut tehdä onnistuneen astutusreissun eteen. Ensi”paniikin” jälkeen luottamus siihen, että kaikki tarvittava oli tehty sai kuitenkin tunteissa vallan. Enään ei tarvinnut kuin odottaa, että milloin olisi se oikea hetki lähteä matkaan…

Siirin juoksuista on alusta lähtien pidetty kirjaa, että milloin meno alkaa laumassa mennä sellaiseksi, että olisi oikea aika astutukselle. Tästä huolimatta päätin kuitenkin käyttää Siirin läheisellä eläinlääkärillä progesteronitestissä 9 päivää juoksujen alkamisen jälkeen. No eihän ne progetasot ollut mihinkään noussut vielä siinä vaiheessa, ja uuden progesteronitestin ottaminen olisi järkevää vasta parin päivän päästä. Tässä vaiheessa ajattelin kuitenkin luottaa omiin muistiinpanoihin sekä ”perstuntumaan” ja lähteä matkaan 12 päivää juoksujen alkamisesta.

Sunnuntaiaamuna 14.1. klo 6.38 olinkin sitten Vaasan satamassa odottamassa pääsyä Aurora Botnian kyytiin, joka veisi meidät Uumajaan, josta olisi autolla vielä 350 km siirtymä etelään Hudiksvalliin. Matka Laihialta Hudiksvalliin sujui hyvin, ja määränpäässä meitä odotettiinkin jo malttamattomana.

Ennen kuin Siiri ja Fazer pääsivät tutustumaan toisiinsa, niin minä tein tuttavuutta Fazerin kanssa. Fazer oli sellainen kuin olin ennakkotietojen perusteella saanut käsityksenkin – ystävällinen ja rauhallinen. Ulkomuodoltaan se vastasi myös pitkälti sitä, mitä olin näyttelyarvosteluista lukenut. Ainut mikä yllätti oli Fazerin koko. Se ei ollutkaan niin iso kuin olin ajatellut. Ja isolla tarkoitan säkäkorkeutta, joka silmämääräisesti katsottuna oli 54 cm luokkaa.

Fazerin ja Siirin ensitreffit sujuivat oikein hyvin. Siiristä näki, että aika oli astutukselle oikea. Fazer toimi tilanteessa alkuun hieman varovaisesti. Varmaan edellinen astuttavaksi tullut narttu ja sen äkäinen käytös vaikuttivat Fazerin toimintaan. Mutta niin vain muutaman sivuyrityksen jälkeen sihti osui kohdalleen, ja mikä helpotus se olikaan. Ei ollut ainakaan tässä mielessä turha reissu.

Seuraavalle päivälle sovitut treffit sujuivat vielä paremmin. Fazer hoiti hommansa jälleen kerran herrasmiesmäisesti, mutta tällä kertaa hyvin päättäväisesti. Se oli jo edellisenä iltana huomannut, että tämä narttu tietää mitä haluaa eikä ole todellakaan antamassa hammasta. Näiden onnistuneiden treffien jälkeen olikin hyvä alkaa suunnittelemaan paluumatkaa kotiin.

Fazer mietteliäänä toisten treffien jälkeen

Astutuksista on siis nyt kulunut 3 viikkoa, ja vielä on aikaista sanoa, että oliko reissu tuloksekas. Tiineysultraa emme taida tälläkään kertaa käydä tekemässä, koska viimeistään parin viikon päästä alkaa tiineys näkymään Siirissä ulkoisesti. Pidetään siis hulluja (eli itseämme) jännityksessä hieman pidempään…

Pentuesuunnitelma keväälle 2024 etenee

Ristus mikä työmaa! Nämä sanat kuvaa erittäin hyvin sitä työmäärää, joka Siirille sopivan uroksen löytämiseksi tehtiin. Suurimman työn teki pienimünsterinseisojien jalostusneuvoja Heinosen Riitta, jolle haluankin esittää isoimmat kiitokset tekemästään työstä. Ilman Riittaa ei tässä vaiheessa oltaisi.

Pitkien etsintöjen jälkeen urokseksi valikoitui ruotsalainen J Münsterkullens Fazer. Tärkeimpinä tekijöinä Fazerin valinnassa oli vahva lonkkatausta, sukulinjat, joita ei Suomessa liiemmälti esiinny sekä hyvät yhteistyöominaisuudet.

Alla kuva Fazerista ja linkit Ruotsin kennelliiton tietokannan ja Ruotsin seisojakerhon tietoihin Fazerista.

J Münsterkullens Fazer

SKK Hunddata
SVK’s resultatdatabas

Nyt jäädään siis jännityksellä odottelemaan todennäköisesti tammikuussa 2024 alkavia juoksuja.

Pitkäperjantain pennut

Sanin ja Sisun pennut syntyivät odotetusti pitkäperjantaina 10.4. Olimme Sanin kanssa käyneet tiineysröntgenissä, jossa selvisi että odotettavissa olisi jälleen kerran suhteellisen iso pentue. Tarkkaa lukumäärää ei kuitenkaan eläinlääkäri pystynyt antamaan, mutta arvio pentujen määrästä oli 8+. Pentueen kokonaissaldo oli loppujen lopuksi yhteensä 11 pentua, joista 8 oli narttua ja 3 urosta, vaikka jo jossain välissä kerkesimme jo iloitsemaan yhdeksästä pennusta. Suuresta pentumäärästä huolimatta kaikki sujui synnytyksessä hyvin. Nyt ei auta kuin laittaa kaikki peukut ja pottuvarpaat pystyyn, että pentujen kasvu sujuu ilman suurempia ongelmia. Alku näyttää ainakin lupaavalta. 🙂

Kesä 2018

Niinpä se on taas kesä kohta käytetty, ja syksyn kiireet metsästyksen ja koirien parissa alkaa painamaan päälle. Onhan sitä taas odotettukin viimeiset puoli vuotta, että koirat saa päästää metsään vapaana juoksemaan. 🙂 Mutta ei se kesä ole mennyt pelkästään syksyä odotellessa…

R-pentueen tapaamiset
Sanin ja Meikon lapsoset eli R-pennut kokoontuivat kasvattajan kutsumana kahteen otteeseen Vehniälle Vakkerin Timon oppiin (Tmi Erä-Vahti). Ensimmäisellä tapaamisella kesäkuun puolessa välissä saatiin paikalle peräti 9 pentua kymmenestä, ja toisella kerralla heinäkuun lopussa paikalle pääsi 6 pentua omistajineen. Kasvattajan rooli näissä tapaamisissa on ollut omien kokemusten kertominen, pentujen kuulumisten kyseleminen ja kahvitarjottavan tuominen. Jokainen pentu on osoittautunut sosiaaliseksi ja erittäin oppivaiseksi kaveriksi, ja sellaisiahan münsterin tuleekin olla.

Niin kiinnitkö kukaan huomiota pentuun? 😉

Kira tuli taloon
Kesäkuun lopussa meidän lauman jatkoksi saapui suomenajokoiranarttu Taikavuoren Kira. Isännän pitkäaikainen toive omasta ”pitkäjalkaisesta” lähti toteutukseen, kun tieto siitä, että omalle kylälle tulisi ajokoiranpentuja toukokuussa mielenkiintoisesta yhdistelmästä. Pennun hankintaa puolsi myös se, että olimme löytäneet Pössölle erinomaisen uuden kodin, jossa se pääsisi toteuttamaan itseään lenkki- ja kaverikoirana. Kiralle meidän talon tapoja on opettanut Sani. Näiden kaverusten menoa onkin ollut kiva seurata, koska heidän kemiansa tuntuisi passaavan yhteen paremmin kuin hyvin.

Kira opettelemassa lepäämisen saloja Västerhankmossa

Vesilahti RN, 11.8.2018
Näyttelykäynnit on meidän koirien osalta ollut tänä kesänä lähes nollissa, jos ei lasketa emännän kehätoimitsija keikkoja. Flikan ilmoittaminen johonkin näyttelyyn veteraaniluokkaan on ollut mielessä jo viime kesästä lähtien, kun ikää muorille tuli tarpeeksi kyseiseen luokkaan pääsemiseksi. Ajatus on kuitenkin saanut rauhassa muhia, kunnes viimein tuli sopiva näyttely, jonka yhteyteen saatiin sovittua vielä kyläilyä hyvien ystävien luokse.

Vesilahden näyttelyyn lähdettiin siis pitämään Flikan kanssa hauskaa kehässä, ja ehkä jättämään myös lopullisesti hyvästit näyttelykehille. Näyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 9 beagleä, joista 6 urosta ja 3 narttua. Narttujen junioriluokassa esiintyi mallikkaasti Flikan lastenlapsi Athene, jonka laatuarvosteluksi tuli JUN ERI1 SA. Nuorten luokassa esitetty narttu sai EH:n ja tässä vaiheessa luultiin jo, että Athene sen sertin veisi. Mutta niin vain muorikoira asteli ryhdikkäästi kehään ja esiintyi energisesti, ja pokkasi laatuarvostelusta VET ERI1 SA. Tässä vaiheessa päivän saavutukset oli Flikan osalta mennyt totaalisesti yli odotusten, ja kun PN-kehässä Flikka pyydettiin Athenen edelle oli handlerin ilme varmaan näkemisen arvoinen. Meidän muorikoira, joka ei välttämättä ole kaikkien beagleihannetta vastaava pokkasi ensimmäisen sertinsä! :O ROP-kehässä tuomarin sanoin voittokulku päättyi, mutta sillä ei enää mitään väliä siinä vaiheessa ollut.

Ja tässäpä Sakari Potin sanelema Flikan arvostelu:
”Keskikokoinen, oikeat mittasuhteet. Ikäisekseen tiiviissä kunnossa. Oikealinjainen pää. Erinomainen runko- ja raajarakenne. Hyvä karva, pysty häntä. Tyypikäs like. Terhakka luonne.”
VET ERI1 SA PN1 SERT VSP ROP-VET

Flikan poseeraus Vesilahdella ryhmäkehiä odotellessa

Esittelyssä R-pennut

Pentujen nimien keksiminen on aina oma ”haastava” hommansa, kun jotenkin sen rekisterinimenkin haluaisi pennulle sopivan. Aika hyvissä ajoin oli selvillä, että pentujen nimet tulee alkamaan r-kirjaimella. Looginen jatkumo siis edelliseen P-pentueeseen, kun välistä jättää vaan kirjaimen q välistä. 😉 Ja kerran hyvissä ajoin nimien alkukirjain oli selvillä sai tulevat pennun omistajat itsekin nimiä ehdottaa. Ja kaikki ehdotukset menivät mukisematta läpi.

Mutta alla kuvat pennuista syntymäjärjestyksessä nimien kera. Ja jos nimet ei sukupuolta paljasta, niin Rymy ja Riesa ovat pentueen urokset.

: 1. Riemu

: 2. Risku

: 3. Rakka

: 4. Rica

: 5. Rymy

: 6. Riesa

: 7. Ruutu

: 8. Ripsa

: 9. Riana

: 10. Raita

Ja se täytyy vielä mainita, että kaikille pennuille on nyt tiedossa metsästävä ja rakastava koti.

Sanin pennut kasvaa ja kehittyy

Kylläpä on mennyt kolme ja puoli viikkoa sitten nopeaa. Pennut ovat kasvaneet niin kuin pentujen kuuluukin näiden viikkojen aikana. Näin suuren katraan kanssa on toki selvää, että joukossa on mörssäreitä, keskikastilaisia ja tirppanoita. Kuitenkin jokainen pentu on ollut syntymästään lähtien elinvoimainen, ja pienimmätkin ovat olleet sisukkaita eivätkä ole luovuttaneet taistelussa nisistä. Kasvattajan huoleksi ensimmäisen kolmen viikon aikana onkin jäänyt pentulaatikon puhtaana pitäminen, Sanin ruuassa ja juomassa pitäminen, sekä katsominen, jotta pienimmätkin ovat päässeet elintärkeän emänmaidon makuun.

Pitkäperjantain aamuna kuului alakerrasta pentujen poikkeuksellisen kovaa ääntelyä. Yllätys olikin suuri, kun kaikki pennut olivat kammenneet itsensä pentulaatikosta ulos, ja 10 pientä münsteripentua vipelsi pitkin olohuonetta. Tämä tarkoitti siis sitä, että pentulaatikko sai väistyä pentuaitauksen tieltä.

Pentuaitaus

Viime viikolla pentujen elämässä oli muitakin muutoksia ja tapahtumia kuin elintilojen muutos. Ensimmäinen matokuuri on annettu, kynnet on leikattu ja kiinteän ruuan syöttäminen on aloitettu (joka tuntuu maistuvan kaikille pennuille yhtä hyvin kuin emällekin). Sanin läsnäolo pentujen seurassa on vähenemään päin, ja ihan ymmärrettävistä syistä, kun pienet naskalihampaat ovat jo puhjenneet. Tästä ne kasvattajan rankimmat viikot alkaakin… 😉

Epäsuhtaisen sukupuolijakauman ja pentuja varanneiden elämänmuutosten vuoksi pari narttupentua on vielä vailla rakastavaa ja metsästävää kotia. On hienoa huomata, että pentua ei oteta hetken mielijohteesta itselle, vaan päätöstä mietitään koko koiran eliniän loppuun asti. Mutta hieman kyllä ärsyttää kasvattajana, että kun pentua kysellään ja nimi laitetaan sinne varauslistalle, ei missään vaiheessa ilmoiteta siitä, että elämäntilanne on muuttunut taikka se pentu on jo löytynyt. Nykyaikana, kun luulisi tuon informaation kulkevan eri viestinten kautta suhteellisen helposti. Onneksi ei kuitenkaan tämän suuremmista murheista ole tällä kertaa kyse. 🙂

Koko katras nukkumassa täysillä vatsoilla.

Loppiaisen touhuja

Pikkuusen paremmat beaglekisat
Lähes perinteiseksi muodostuneet Pikkuusen paremmat beaglekisat järjestettiin neljännen kerran Ilmajoella 6.1.2018. Kasvateistamme Xena osallistui toistamiseen kisaan. Tiukkaakin tiukemmassa voittajakolmikon kisassa Xena sijoittui toiseksi ajaen hienon BEAJ-1 tuloksen pistein 82,79. Kokeen kokonaistulokset löytyvät täältä.

Kuvassa vasemmalta: Xena ja Ville Laurell, Hautapakan Camon Sinttu ja Taneli Santala sekä Mehtokummun Airo ja Toni Asunmaa

Sanin astutus
Sani aloitti juoksunsa 4 päivää odotettua aiemmin joulun välipäivinä. Reissua miehelään oli siis tiedossa loppiaisviikonloppuna. Sanin ja Meikon ensimmäinen tapaaminen perjantaina 5.1. meni leikkiessä, mutta loppiaisena meininki olikin jo erilainen. Sani on astutettu onnistuneesti 6.1. ja 8.1. Nyt jäämme siis jännityksellä odottamaan oliko reissut tuloksekkaita.

Meiko <3 Sani

Kevään/kesän tapahtumia ja tulevan kauden suunnitelmia

Metsästyskausi päättyi kuukausi sitten, ja ajatuksia on alettu suuntaamaan vähitellen tulevaan kauteen ja sen suunnitelmiin. Viimeiset metsästyspäivät vietettiin koirien kanssa tiiviisti metsässä nauttien kauniista keleistä. Ennen seuraavaa kautta nautitaan keväästä ja kesästä, ja niiden mukana tuomista tapahtumista. Kalenteriin onkin merkattuna muutamat koiranäyttelyt (niin Suomessa kuin ulkomaillakin), jousikisoja, rippijuhlia yms. Viime kesän pentujen kanssa kotona oleilu otetaan nyt tänä kesänä takaisin, ja syksy taitaa tulla siis nopeampaa kuin osaammekaan odottaa. 😉

Kevään suurin ”urakka” omalta kohdaltani on Laihian Eränkävijöiden järjestämä ryhmänäyttely, jonka toimikunnan vetovastuullisen kohdalta löytyy minun (eli Jennin) nimi. Lisätietoja näyttelystä löytyy osoitteesta http://bob-brand.fi/wp/index.php/laihia2017/.

Mutta mitä suunnitelmia ensi kaudeksi sitten on? Metsästyksen ja mahdollisten koestarttien lisäksi on Tipulin kolmannen pentueen suunnitelmat laitettu aluilleen. Tällä kertaa pennuista toivotaan vähän vähemmän ajavia ja hyvin paikallaan pysyviä. Eli meidän ensimmäinen pienimünsterinseisoja pentue näkee toivottavasti päivänvalon ensi vuoden puolella. Pentueen emä on meidän Sani ja isäksi on suunniteltu Manzanoa eli tuttavallisemmin Meikoa. Tämä pariskunta on pienestä pennusta pitäen touhunnut ja treenannut yhdessä, joten molempien vahvuudet ja heikkoudet on tiedossa enemmän kuin hyvin. Pitkä aika on siis odotella, että Sani aloittaa ensi vuoden alussa juoksunsa…

Kohta 5 viikkoa täynnä

Kakkospennut ovat kasvaneet ja kehittyneet huimaa vauhtia viimeisen parin viikon aikana. Tähän on vaikuttanut ruoka, joka on muuttunut rutkaasti kiinteämmäksi, eikä äitikoiran tissillä käydä oikeastaan hakemassa muuta kuin mielihyvää. Pennut on nyt kahteen kertaan madotettuja, ja rekisteröintiin liittyvät toimenpiteet ovat suunnittelussa. Pentupaketit on tilattu Mustista ja Mirristä, ja ne sisältävät Sam’s Field Puppy koiranruokaa (2,5 kg), herkkuja, lelun ja kupin. Lisäksi meidän pentupakettiin tulee ainakin pilli ja pillinaru, koska luoksetuloa pillistä on pennuille alettu jo opettamaan.

Viimeisen kahden viikon aikana on pyritty olemaan säiden mukaan niin paljon ulkona kuin mahdollista, ja kameraakin on ulkoilutettu siinä samalla. Alla siis vähän tuoreempia kuvia pennuista.