Aihearkisto: Kasvatus

Pitkäperjantain pennut

Sanin ja Sisun pennut syntyivät odotetusti pitkäperjantaina 10.4. Olimme Sanin kanssa käyneet tiineysröntgenissä, jossa selvisi että odotettavissa olisi jälleen kerran suhteellisen iso pentue. Tarkkaa lukumäärää ei kuitenkaan eläinlääkäri pystynyt antamaan, mutta arvio pentujen määrästä oli 8+. Pentueen kokonaissaldo oli loppujen lopuksi yhteensä 11 pentua, joista 8 oli narttua ja 3 urosta, vaikka jo jossain välissä kerkesimme jo iloitsemaan yhdeksästä pennusta. Suuresta pentumäärästä huolimatta kaikki sujui synnytyksessä hyvin. Nyt ei auta kuin laittaa kaikki peukut ja pottuvarpaat pystyyn, että pentujen kasvu sujuu ilman suurempia ongelmia. Alku näyttää ainakin lupaavalta. 🙂

Kesä 2018

Niinpä se on taas kesä kohta käytetty, ja syksyn kiireet metsästyksen ja koirien parissa alkaa painamaan päälle. Onhan sitä taas odotettukin viimeiset puoli vuotta, että koirat saa päästää metsään vapaana juoksemaan. 🙂 Mutta ei se kesä ole mennyt pelkästään syksyä odotellessa…

R-pentueen tapaamiset
Sanin ja Meikon lapsoset eli R-pennut kokoontuivat kasvattajan kutsumana kahteen otteeseen Vehniälle Vakkerin Timon oppiin (Tmi Erä-Vahti). Ensimmäisellä tapaamisella kesäkuun puolessa välissä saatiin paikalle peräti 9 pentua kymmenestä, ja toisella kerralla heinäkuun lopussa paikalle pääsi 6 pentua omistajineen. Kasvattajan rooli näissä tapaamisissa on ollut omien kokemusten kertominen, pentujen kuulumisten kyseleminen ja kahvitarjottavan tuominen. Jokainen pentu on osoittautunut sosiaaliseksi ja erittäin oppivaiseksi kaveriksi, ja sellaisiahan münsterin tuleekin olla.

Niin kiinnitkö kukaan huomiota pentuun? 😉

Kira tuli taloon
Kesäkuun lopussa meidän lauman jatkoksi saapui suomenajokoiranarttu Taikavuoren Kira. Isännän pitkäaikainen toive omasta ”pitkäjalkaisesta” lähti toteutukseen, kun tieto siitä, että omalle kylälle tulisi ajokoiranpentuja toukokuussa mielenkiintoisesta yhdistelmästä. Pennun hankintaa puolsi myös se, että olimme löytäneet Pössölle erinomaisen uuden kodin, jossa se pääsisi toteuttamaan itseään lenkki- ja kaverikoirana. Kiralle meidän talon tapoja on opettanut Sani. Näiden kaverusten menoa onkin ollut kiva seurata, koska heidän kemiansa tuntuisi passaavan yhteen paremmin kuin hyvin.

Kira opettelemassa lepäämisen saloja Västerhankmossa

Vesilahti RN, 11.8.2018
Näyttelykäynnit on meidän koirien osalta ollut tänä kesänä lähes nollissa, jos ei lasketa emännän kehätoimitsija keikkoja. Flikan ilmoittaminen johonkin näyttelyyn veteraaniluokkaan on ollut mielessä jo viime kesästä lähtien, kun ikää muorille tuli tarpeeksi kyseiseen luokkaan pääsemiseksi. Ajatus on kuitenkin saanut rauhassa muhia, kunnes viimein tuli sopiva näyttely, jonka yhteyteen saatiin sovittua vielä kyläilyä hyvien ystävien luokse.

Vesilahden näyttelyyn lähdettiin siis pitämään Flikan kanssa hauskaa kehässä, ja ehkä jättämään myös lopullisesti hyvästit näyttelykehille. Näyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 9 beagleä, joista 6 urosta ja 3 narttua. Narttujen junioriluokassa esiintyi mallikkaasti Flikan lastenlapsi Athene, jonka laatuarvosteluksi tuli JUN ERI1 SA. Nuorten luokassa esitetty narttu sai EH:n ja tässä vaiheessa luultiin jo, että Athene sen sertin veisi. Mutta niin vain muorikoira asteli ryhdikkäästi kehään ja esiintyi energisesti, ja pokkasi laatuarvostelusta VET ERI1 SA. Tässä vaiheessa päivän saavutukset oli Flikan osalta mennyt totaalisesti yli odotusten, ja kun PN-kehässä Flikka pyydettiin Athenen edelle oli handlerin ilme varmaan näkemisen arvoinen. Meidän muorikoira, joka ei välttämättä ole kaikkien beagleihannetta vastaava pokkasi ensimmäisen sertinsä! :O ROP-kehässä tuomarin sanoin voittokulku päättyi, mutta sillä ei enää mitään väliä siinä vaiheessa ollut.

Ja tässäpä Sakari Potin sanelema Flikan arvostelu:
”Keskikokoinen, oikeat mittasuhteet. Ikäisekseen tiiviissä kunnossa. Oikealinjainen pää. Erinomainen runko- ja raajarakenne. Hyvä karva, pysty häntä. Tyypikäs like. Terhakka luonne.”
VET ERI1 SA PN1 SERT VSP ROP-VET

Flikan poseeraus Vesilahdella ryhmäkehiä odotellessa

 

Esittelyssä R-pennut

Pentujen nimien keksiminen on aina oma ”haastava” hommansa, kun jotenkin sen rekisterinimenkin haluaisi pennulle sopivan. Aika hyvissä ajoin oli selvillä, että pentujen nimet tulee alkamaan r-kirjaimella. Looginen jatkumo siis edelliseen P-pentueeseen, kun välistä jättää vaan kirjaimen q välistä. 😉 Ja kerran hyvissä ajoin nimien alkukirjain oli selvillä sai tulevat pennun omistajat itsekin nimiä ehdottaa. Ja kaikki ehdotukset menivät mukisematta läpi.

Mutta alla kuvat pennuista syntymäjärjestyksessä nimien kera. Ja jos nimet ei sukupuolta paljasta, niin Rymy ja Riesa ovat pentueen urokset.

Ja se täytyy vielä mainita, että kaikille pennuille on nyt tiedossa metsästävä ja rakastava koti.

Sanin pennut kasvaa ja kehittyy

Kylläpä on mennyt kolme ja puoli viikkoa sitten nopeaa. Pennut ovat kasvaneet niin kuin pentujen kuuluukin näiden viikkojen aikana. Näin suuren katraan kanssa on toki selvää, että joukossa on mörssäreitä, keskikastilaisia ja tirppanoita. Kuitenkin jokainen pentu on ollut syntymästään lähtien elinvoimainen, ja pienimmätkin ovat olleet sisukkaita eivätkä ole luovuttaneet taistelussa nisistä. Kasvattajan huoleksi ensimmäisen kolmen viikon aikana onkin jäänyt pentulaatikon puhtaana pitäminen, Sanin ruuassa ja juomassa pitäminen, sekä katsominen, jotta pienimmätkin ovat päässeet elintärkeän emänmaidon makuun.

Pitkäperjantain aamuna kuului alakerrasta pentujen poikkeuksellisen kovaa ääntelyä. Yllätys olikin suuri, kun kaikki pennut olivat kammenneet itsensä pentulaatikosta ulos, ja 10 pientä münsteripentua vipelsi pitkin olohuonetta. Tämä tarkoitti siis sitä, että pentulaatikko sai väistyä pentuaitauksen tieltä.

Pentuaitaus

Viime viikolla pentujen elämässä oli muitakin muutoksia ja tapahtumia kuin elintilojen muutos. Ensimmäinen matokuuri on annettu, kynnet on leikattu ja kiinteän ruuan syöttäminen on aloitettu (joka tuntuu maistuvan kaikille pennuille yhtä hyvin kuin emällekin). Sanin läsnäolo pentujen seurassa on vähenemään päin, ja ihan ymmärrettävistä syistä, kun pienet naskalihampaat ovat jo puhjenneet. Tästä ne kasvattajan rankimmat viikot alkaakin… 😉

Epäsuhtaisen sukupuolijakauman ja pentuja varanneiden elämänmuutosten vuoksi pari narttupentua on vielä vailla rakastavaa ja metsästävää kotia. On hienoa huomata, että pentua ei oteta hetken mielijohteesta itselle, vaan päätöstä mietitään koko koiran eliniän loppuun asti. Mutta hieman kyllä ärsyttää kasvattajana, että kun pentua kysellään ja nimi laitetaan sinne varauslistalle, ei missään vaiheessa ilmoiteta siitä, että elämäntilanne on muuttunut taikka se pentu on jo löytynyt. Nykyaikana, kun luulisi tuon informaation kulkevan eri viestinten kautta suhteellisen helposti. Onneksi ei kuitenkaan tämän suuremmista murheista ole tällä kertaa kyse. 🙂

Koko katras nukkumassa täysillä vatsoilla.

Loppiaisen touhuja

Pikkuusen paremmat beaglekisat
Lähes perinteiseksi muodostuneet Pikkuusen paremmat beaglekisat järjestettiin neljännen kerran Ilmajoella 6.1.2018. Kasvateistamme Xena osallistui toistamiseen kisaan. Tiukkaakin tiukemmassa voittajakolmikon kisassa Xena sijoittui toiseksi ajaen hienon BEAJ-1 tuloksen pistein 82,79. Kokeen kokonaistulokset löytyvät täältä.

Kuvassa vasemmalta: Xena ja Ville Laurell, Hautapakan Camon Sinttu ja Taneli Santala sekä Mehtokummun Airo ja Toni Asunmaa

Sanin astutus
Sani aloitti juoksunsa 4 päivää odotettua aiemmin joulun välipäivinä. Reissua miehelään oli siis tiedossa loppiaisviikonloppuna. Sanin ja Meikon ensimmäinen tapaaminen perjantaina 5.1. meni leikkiessä, mutta loppiaisena meininki olikin jo erilainen. Sani on astutettu onnistuneesti 6.1. ja 8.1. Nyt jäämme siis jännityksellä odottamaan oliko reissut tuloksekkaita.

Meiko <3 Sani

Kevään/kesän tapahtumia ja tulevan kauden suunnitelmia

Metsästyskausi päättyi kuukausi sitten, ja ajatuksia on alettu suuntaamaan vähitellen tulevaan kauteen ja sen suunnitelmiin. Viimeiset metsästyspäivät vietettiin koirien kanssa tiiviisti metsässä nauttien kauniista keleistä. Ennen seuraavaa kautta nautitaan keväästä ja kesästä, ja niiden mukana tuomista tapahtumista. Kalenteriin onkin merkattuna muutamat koiranäyttelyt (niin Suomessa kuin ulkomaillakin), jousikisoja, rippijuhlia yms. Viime kesän pentujen kanssa kotona oleilu otetaan nyt tänä kesänä takaisin, ja syksy taitaa tulla siis nopeampaa kuin osaammekaan odottaa. 😉

Kevään suurin ”urakka” omalta kohdaltani on Laihian Eränkävijöiden järjestämä ryhmänäyttely, jonka toimikunnan vetovastuullisen kohdalta löytyy minun (eli Jennin) nimi. Lisätietoja näyttelystä löytyy osoitteesta http://bob-brand.fi/wp/index.php/laihia2017/.

Mutta mitä suunnitelmia ensi kaudeksi sitten on? Metsästyksen ja mahdollisten koestarttien lisäksi on Tipulin kolmannen pentueen suunnitelmat laitettu aluilleen. Tällä kertaa pennuista toivotaan vähän vähemmän ajavia ja hyvin paikallaan pysyviä. Eli meidän ensimmäinen pienimünsterinseisoja pentue näkee toivottavasti päivänvalon ensi vuoden puolella. Pentueen emä on meidän Sani ja isäksi on suunniteltu Manzanoa eli tuttavallisemmin Meikoa. Tämä pariskunta on pienestä pennusta pitäen touhunnut ja treenannut yhdessä, joten molempien vahvuudet ja heikkoudet on tiedossa enemmän kuin hyvin. Pitkä aika on siis odotella, että Sani aloittaa ensi vuoden alussa juoksunsa…

Kohta 5 viikkoa täynnä

Kakkospennut ovat kasvaneet ja kehittyneet huimaa vauhtia viimeisen parin viikon aikana. Tähän on vaikuttanut ruoka, joka on muuttunut rutkaasti kiinteämmäksi, eikä äitikoiran tissillä käydä oikeastaan hakemassa muuta kuin mielihyvää. Pennut on nyt kahteen kertaan madotettuja, ja rekisteröintiin liittyvät toimenpiteet ovat suunnittelussa. Pentupaketit on tilattu Mustista ja Mirristä, ja ne sisältävät Sam’s Field Puppy koiranruokaa (2,5 kg), herkkuja, lelun ja kupin. Lisäksi meidän pentupakettiin tulee ainakin pilli ja pillinaru, koska luoksetuloa pillistä on pennuille alettu jo opettamaan.

Viimeisen kahden viikon aikana on pyritty olemaan säiden mukaan niin paljon ulkona kuin mahdollista, ja kameraakin on ulkoilutettu siinä samalla. Alla siis vähän tuoreempia kuvia pennuista.

Hello world!

Nyt on kaikkien pentujen silmät täysin auki, ja meno onkin alkanut sen myötä kiihtymään. Olikin siis korkea aika ottaa ensimmäiset potretit.

Ensimmäisenä esittelyssä urokset syntymäjärjestyksessä:

Ja sitten nartut:

Missä on potentiaaliset pennun omistajat?

Kolmessa vuodessa kerkeää unohtamaan monta asiaa, ja varsinkin sen kuinka äkkiä pennut kasvavat. Painon kehitys on ollut kaikilla tasaista eikä kukaan ole omilta kasvukäyriltään pahemmin poikennut. Silmätkin ovat osittain jo yhdeltä pennulta avautuneet, joten eiköhän lopuillekin se elämä valkene juhannuksen aikana. 🙂

Hieman tässä on kuitenkin mietityttänyt, että missä on ne beaglen pennusta haaveilevat metsästäjät, jotka toivovat pentueen vanhemmilta näyttöjä toimivuudesta (enemmän kuin sen yhden koetuloksen verran)? Tällä hetkellä Beaglejärjestön pentuvälityksessä on tarjolla useammastakin pentueesta pentuja, mutta vain yksi muu pentue, jossa on yhdistetty kaksi käyttövaliokoiraa. Tarjontaa on siis riittävästi, ja pennuista haaveilevilla on varaa valita. Se siis toki vaikuttaa siihen, että pennun varaajien soittoja ei tule liukuhihnalta.

Ehkä pennuille asettamamme hinta ja varausmaksu ovat syynä varausten vähäisyyteen? Nämä seikat laittavat koirasta haaveilevat miettimään tarkemmin, mistä sitä pentua lähdetään varaamaan. Tämä ei toki huono juttu ole ollenkaan, koska silloin pennun hankkiminen mietitään harkitusti loppuun asti. Niin ja hinnan taustallahan on se seikka, että jos pennuista joiden vanhemmilla ehkä toisella on koetulos/-tuloksia 1000 euroa, niin miksi kahden käyttövalion hinta pitäisi olla alhaisempi?

Vai onko toivomuksemme koe- ja näyttelytoiminnasta kiinnostuneista kodeista liikaa? Tämä toivomushan ei tarkoita sitä etteikö pentuja myytäisi pelkästään metsästäviin taikka koetoimintaan osallistuviin koteihin. Mutta metsään meiltä lähtevän pennun tulee päästä. Sillä ei ole väliä, että haetaanko sieltä metsästä sitten pitkiä ajoja kaato mielessä taikka treenataan tuleviin kokeisiin. Metsässä ajotouhuissa beagle on siinä toiminnassa mihin se on luotu, ja mitä me haluamme beaglen jalostuksessa ylläpitää. Näyttelyiden tärkeyttä emme vähättele, ja tokihan niistä tullut menestys tuntuu hyvältä. Mutta beaglen terveys, rakenne ja käyttöominaisuudet menevät muiden ulkoisten tekijöiden edelle, joka tarkoittaa rodussa, joka ikävä kyllä on jakautunut näyttely- ja käyttölinjaisiin, että sitä menestystä ei niin vaan näyttelyistä tule.

No, eipä pennuilla ole vielä ikää kahta viikkoakaan, niin uskomme että ne loppuelämän metsästyshenkiset kodit jokaiselle löytyy. 🙂

Kakkospentue on syntynyt!

Viime viikonloppuna lauantaina 11.6. näkivät kakkospennut päivänvalon ensimmäistä kertaa. Ihan täysin ongelmitta ei synnytys kuitenkaan mennyt…

Viitteitä synnytyksen alusta alkoi näkymään jo perjantaina päivällä. Äitikoira muuttui levottomaksi ja pesän ”rakentaminen” alkoi. Perjantain ja lauantain välinen yö oli niin koiralle kuin emännällekin levoton. Yhtenäisestä unesta ei ollut kummallakaan tietoa. Lauantaiaamuna Flikan olotila muuttui entistäkin levottomammaksi, ja hieman kymmenen jälkeen meni sikiövedet. Ei muuta kuin ajastinta päälle, jotta tietää milloin odottaa viimeistään ensimmäisen pennun syntymää.

Reilun tunnin päästä näytti siltä, että synnytyksen työntövaihe alkaisi, mutta ponnistukset jäivät silminnähden voimattomiksi. Ensimmäisen pennun sikiöpussikin kävi hetkellisesti näkösällä, mutta siltikään Flikka ei tuntunut saavan ponnistuksiin voimaa. Siinä tilanteessa ei auttanut kuin soittaa päivystävälle, kun mahdollisuus siitä, että jouduttaisiin lähteä kauemmaksi kuin Laihialle, oli olemassa. Onneksi luuriin vastasi kuitenkin oman kylän eläinlääkäri, jonka kanssa ”treffit” tehtiin kello kahdeksitoista.

Eläinlääkäri päätti laitta Flikalle varuiksi kanyylin, jos tilanne vaatisikin loppujen lopuksi sektion. Ensiksi kokeiltiin kuitenkin kuinka kalkki ja oksitosiini tilanteeseen auttaisivat. Kalkki ei tuonut Flikan tilanteeseen muutosta, mutta oksitosiinin jälkeen alkoi tapahtumaan. Ensimmäinen pentu syntyi klo 12.15, ja sen jälkeen seuraavat 5 tasaisesti 10-20 minuutin välein.

Ennen viimeisen pennun syntymää eläinlääkäri tutki Flikan, jotta olisiko vielä pentuja tulossa. Sormiin ei kuitenkaan enää yhtään pentua tuntunut. Eläinlääkäri oli edellisenä päivänä saanut röntgenlaitteen, jolla halusi tarkistaa, mikä tilanne oikein on. Tämä kuvaus oli samalla kyseisen röntgenlaitteen ”neitsytmatka”. Ja kuvastahan näkyi vielä yhden pennun luusto. Ei siis auttanut kuin jäädä odottelemaan viimeisenkin kaverin tuloa maailmaan.

Tunnin odottelun jälkeen eläinlääkäri päätyi antamaan vielä lisää oksitosiinia, ja niin viimeinenkin pentu syntyi. Loppusaldona siis 7 uutta ajurin alkua, joista 3 on urosta ja 4 narttua. Voi sitä ilon ja onnen (sekä väsymyksen ja nälän) määrää, kun koiran kanssa pääsi kotiin kolmen aikaan iltapäivällä. Ei niin käsikirjoituksen mukaisesti lähteneen alun jälkeen pentulaatikossa oli tasainen ja elinvoimainen pentue. Pentujen syntymäpainot olivat 250-290 gramman välillä, joka kuvaa myös katraan tasaisuutta.

kakkospennut

7 uutta tipulilaista

Muutama päivä tässä on ihmetelty uusia tulokkaita, joiden painot ovat lähteneet hienosti nousuun. Äitikoirakin tuntuu olevan elämänsä kunnossa, ja ruokaa tulisi sen mielestä olla tarjolla joka tunti normimäärä. Tällä hetkellä kaikki on siis hyvin, ja kasvattajien on vain tarvinnut huolehtia Flikan hyvinvoinnista ja päivittäisestä pentujen punnitsemisesta. Tulevia viikkoja siis mielenkiinnolla odotellen…