Aihearkisto: Kokeet

Tipulin Pisku teki beaglehistoriaa

Tipulin Pisku osallistui 10 muun beaglen kanssa ensimmäisiin kauriinajon Ruotsin mestaruuskisoihin 10.12.2018. Tiukan kisapäivän aikana Pisku ajoi kolmannen ykköstuloksen, joka oikeuttaa anomaan Piskulle Ruotsin käyttövalion arvoa. Päivän tapahtumien ja ajojen yhteispisteet nostivat myös Piskun päivän päätteeksi korkeimmalle pallille. Näin ollen Piskusta tuli ensimmäinen Ruotsin mestari tässä lajissa. 🙂

Kasvattaja kiittää ja onnittelee Piskua taustajoukkoineen!

Kisan lopputulokset

Pisku n. 7 viikon ikäisenä

Tipulin kennelin ensimmäinen KVA kasvatti!

Niin vain tuli sekin päivä, että meidän kasvattamistamme koirista yksi on saavuttanut Suomen käyttövalion arvon. Ykköspentueen sisupussi Xena osallistui 29.9.2018 Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskilpailuun kotimaastoissa Valkeakoskella. Kotiin tuomisina oli piirinmestaruus BEAJ1 (60,42 p.) tuloksella, joka oikeutti anomaan Xenalle käyttövalion arvoa, joka nyt jo näkyy jalostustietojärjestelmässä.

Paljon onnea Xenalle kotijoukkoineen ja nöyrä kiitos kasvattajilta, että olette vieneet koiraa kokeisiin! Tämä oli ensimmäinen Tipulin kasvatin KVA arvo, mutta toivottavasti ei viimeinen. 😉

Xena 6-viikkoisena

Loppiaisen touhuja

Pikkuusen paremmat beaglekisat
Lähes perinteiseksi muodostuneet Pikkuusen paremmat beaglekisat järjestettiin neljännen kerran Ilmajoella 6.1.2018. Kasvateistamme Xena osallistui toistamiseen kisaan. Tiukkaakin tiukemmassa voittajakolmikon kisassa Xena sijoittui toiseksi ajaen hienon BEAJ-1 tuloksen pistein 82,79. Kokeen kokonaistulokset löytyvät täältä.

Kuvassa vasemmalta: Xena ja Ville Laurell, Hautapakan Camon Sinttu ja Taneli Santala sekä Mehtokummun Airo ja Toni Asunmaa

Sanin astutus
Sani aloitti juoksunsa 4 päivää odotettua aiemmin joulun välipäivinä. Reissua miehelään oli siis tiedossa loppiaisviikonloppuna. Sanin ja Meikon ensimmäinen tapaaminen perjantaina 5.1. meni leikkiessä, mutta loppiaisena meininki olikin jo erilainen. Sani on astutettu onnistuneesti 6.1. ja 8.1. Nyt jäämme siis jännityksellä odottamaan oliko reissut tuloksekkaita.

Meiko <3 Sani

Alkusyksyn kuulumisia

Kappas kehveliä, kun ollaan jo lokakuun puolella menossa, ja sivuille ei ole tullut kirjoiteltua kuulumisia. Syy tähän on toki ne perinteiset syyskiireet. Metsässä ollaan oltu niin paljon kuin vain työnteolta on kerinnyt, ja jäljelle jääneellä vapaa-ajalla ei ole ollut vain innostusta istua koneen äärelle, ja alkaa naputtelemaan tekstiä. Mutta koitetaan nyt vähän summata, mitä on alkusyksyn aikana tapahtunut.

Sorsastuksen aloituksessa oltiin siis Lestijärvellä, ja mukaan pääsi molemmat münsterit. Aloituspäivänä keli oli turhankin tuulinen, joka osaltaan vaikutti lintujen kulkureitteihin. Meidän passisaaren kohdalla ei siis ruuhkaa ollut, mutta saalista saatiin viiden heinäsorsan verran. Noutavan ja etsivän koiran tärkeys tuli tälläkin sorsastusreissulla todistettua. Tuulesta johtuen kaikki tiputetut taikka haavakoksi jääneet linnut ajautuivat rannalle taikka liitelivät myötäisessä metsän puolelle. Näitä lähdettiin sitten Vekun avulla etsimään alkutohinan laannuttua, ja niin vain jokainen lintu löytyi. Jopa sekin lintu, jonka luultiin liidelleen osuman saatuaan pitkälle metsän puolelle.

Metsässä pitkäkorvien ja siivekkäiden perässä
Sorsia ei ole sitten aloituspäivien jälkeen tullut metsästettyä, vaan aikaa on vietetty metsässä jänisajojen ja hyvien lintupaikkojen löytymisen toivossa. Metsässä on tullutkin vietettyä nyt paljon aikaa, koska myöhäinen kevät ja viileä kesä on myöhästyttänyt peltojen puintia. Pelloille ei ole ollut oikeastaan asiaa vasta kuin tässä viimeisen kahden viikon aikana. Mutta metsässä onkin ollut mukavaa talsia, koska joka kerta jonkinlaista ajettavaa/seisottavaa on löytynyt.

Flikan kanssa kautta on aloiteltu hiljokselleen lihaskuntoa kasvatellen. Viime syksyn ja talven rankaongelmat näyttäisi olevan taaksen jäänyttä elämää. Tästä iso kiitos kuuluu Tmi Terveystassun Jaana-Kaisa Timoselle, ja hänen Flikalle tekemilleen käsittelyille! Muori menee nykyään niin lennokkaasti ja jouhevasti, että eihän sitä uskoisi samaksi koiraksi, joka viime syksynä mettäreissujen päätteeksi oli kankea kuin rautakanki. (Flikkaa on viime aikoina tullut kutsuttua muoriksi, kun veteraani-ikä 8 v. ylittyi toukokuussa, ja kesän aikana Flikasta tuli mummo, kun Xena sai pentueen.)

Pössön kanssa opetellaan, että mitä muuta siellä metsässä voi tehdä kuin juoksennella pitkin metsäteitä, kannella risuja, heitellä käpyjä ja kiskoa koivuntaimia maasta irti. Joka päivä tämän pienen pöljän beagle olemus saa omistajat hymyilemään, koska leikkisyyttä tästä kaverista ei todellakaan puutu. Mutta kaiken tuon leikkimisen lomassa on jäniskin saanut pieniä pätkiä kyytiä. Ja ehkäpä se leikkiminenkin unohtuu pidemmiksi ajoiksi kunhan vain nenäpunkkikuuri kunnolla tehoaa. Havaittavissa on ollut siis, että ei ihan täysin ole pojan hajuaisti ollut kunnossa, jonka vuoksi koko laumalle haettiin Interceptor-kuurit.

Sanin ja Vekun kanssa on yritetty saada hyviä tilanteita aikaiseksi metsälinnuilla. Eihän niitä lintuja näillä leveysasteilla (niin kun ei kuuleman mukaan muuallakaan) ole ollut, että ei sekaan mahtuis. Mutta joka kerta on jotakin tökötettävää löytynyt, ja Sani on osoittanut olevansa varsin etevä kurppien ja pyiden seisojana. Onpas emäntä päässyt jopa yhden kurpankin Sanille tiputtamaan. Eihän sillä nyt perhettä ruokittu, mutta hienoa tunne, kun pääset viimeinkin puskissa rämpimisen jälkeen koiran palkitsemaan hyvästä työstä tiputuksella.

Sanin kanssa kokeissa
Kokeissa on tänä syksynä Sanin kanssa käyty 2 kertaa. Ensimmäinen oli Münsterikerhon mestaruuskoe 2.9. Laihialla, joka puintitilanteen vuoksi pidettiin metsäkokeena. Tuurit ja linnut eivät osuneet Sanin kohdalle, joten tulokseksi AVO0 (34 p). Ensimmäistä kertaa Münsterikerhon historiassa jäi mestaruus jakamatta, koska yksikään koira ei tulosta kokeesta saanut. Sani on siis teknisesti vieläkin hallitseva mestari.

Viime sunnuntaina 1.10. oltiin taas ”omilla mailla” kokeessa, ja tällä kertaa pellolla. Linnut olivat tiukassa, ja Sanin kohdalle osui yksi lintu, josta saatiin tehtyä riistatyö. Varovainen avanssi ja viimeisen erän tulokseton seisonta vaikuttivat loppupisteisiin, että tulokseksi tuli AVO2 (61 p). Koepäivän paras kokemus oli, kun Sani ensimmäisen hakuerän aikana tulee metsäsaarekkeesta rusakon kanssa perävilkkasta kohti minua ja tuomaria, ja pysähtyy käskystä. Meinaspa siinä rusakkokin pysähtyä, kun emännän karjaisu ”paikka” kajahti ilmoille. 😉

Pikkuusen paremmat beaglekisat

Pikkuusen paremmat beaglekisat käytiin tänä vuonna 21.1. Tipulin kennelin kasvateista Xena oli ilmoitettu kokeeseen, joka on kauden aikana petrannut kovasti haku- ja ajotaitojaan. Kävipä pieni ja pippurinen beagletyttö nappaamassa toisen ykkösensä viikko ennen joulua hienoilla pisteillä 80,25.

Koepäivänä keli oli muutaman lauhemman päivän jälkeen taas pakkasen puolella, ja kovahko tuuli oli kuivattanut pakkasen avulla maan pinnan. Keli oli siis koirille vähintäänkin haasteellinen. Tämä näkyi myös lopputuloksissa, joissa Xena sijoittui yhden erän hienolla ajolla toiseksi. Tulos siis paljaan maan BEAJ-2 pistein 52,96. Tällä saavutuksella Xena on ensimmäinen meidän kasvatti, joka saa EK-numeron!

Kokeen lopputulokset lyötyvät kokonaisuudessaan täältä.

Loppuvuoden kuulumiset

No johan on taas vierähtänyt aikaa siitä, kun viimeksi tänne on saatu kuulumisia kirjattua ylös. Syy ei todellakaan ole siinä etteikö marras-joulukuun aikana olisi tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Taitaa syy löytyä vain siitä, että silloin kun vapaa-aikaa olisi kirjoittamiselle, niin jouten olo on vienyt siitä voiton.

Marraskuun Kauhavan kokeen jälkeen Sanin kanssa osallistuttiin joulukuun alussa omalla kylällä kahteen kokeeseen. Sanin kompastuskiveksi molempina päivinä koitui liian kova hakuvauhti, ja haun suuntautuminen liian kauas peitteisessä maastossa. Ongelmana Sanilla on ollut, että se pyrkii liian lähelle lintua, että se saisi linnun painautumaan maahan. Tämä siis aiheuttaa sen, että linnut pyrähtävät ennemmin lentoon kuin emäntä kerkiää edes paikalle. Toisena päivänä oli huomattavissa myös pikkumünsterin pääkopan ylikuromitusta, koska kuuloaisti alkoi vähitellen katoamaan, ja toki se tottelevaisuuskin siinä sivussa. Tällä hetkellä Sani kärvistelee juoksun kourissa, joka toivottavasti loppuu tulevan viikon aikana.

Loppuvuodesta Flikan kanssa käytiin metsällä n. kerran 1-2 viikossa. Tämä johtui siitä, että pitkän metsäpäivän jälkeen äitikoiran liikkuminen oli vaivalloista. Portaita ei tahtonut nousta ollenkaan eikä sohvalle hyppääminen oikein onnistunut. Röntgen-kuviakin äitikoiran lonkista ja selkärangasta otettiin, jotta löytyisikö sieltä syy liikkumisen kankeudelle. Eräs lääkäri totesikin Flikan polvilumpion luksoituvan, mutta tämä ei mielestämme selittänyt oireita. Olemme jo aikaisemmin kuulleet maankuullusta osteopaatista Kauhavalla, joka on saanut koirat käsittelyssään kankeimmatkin koirat liikkumaan. Ja niinpä se vaan meidänkin äitikoira vetreentyi, kun käytännössä koko rintakehän ja lantion välinen alue saatiin oikeille paikoilleen. Tämän jälkeen äitikoiran koko olemus on muuttunut. Nykyään sitä ruokaa ei enää odotella nätisti istumalla lattialla, vaan noustaan sitä pöytää vasten ja yritetään viedä se ruoka pöydältä. 🙂

P-pennuista suurin osa on jo päässyt ajamisen makuun, ja onpa parille päästy jo tekemään se ensimmäinen kaatokin. Ilahduttavinta on ollut kuulla saapuneista videoviesteistä, että P-pennuissa olemme pystyneet jalostamaan hyvää ja kuuluvaa haukkua. Toki haukku kehittyy vielä paljon suuntaan jos toiseenkin pentujen ensimmäisten kahden vuoden aikana, mutta nämä ensimmäiset ääninäytteet ovat lupaavia.

Pössö ajeli pupua ensimmäistä kertaa aatonaattona Lestijärvellä. Itseluottamusta, sekä omiin ajovietteihin luottamista tarvitaan toki ripakopallinen lisää, jotta ajojen sujuvuus ja pituus lisääntyy ilman isäntään tukeutumista. Pössön kohdalla ikävä tosiasia on, että näyttelykehiä tuskin tarttee kiertää, kerran herran hammaskalusto ei ole pentuajan alapurennasta muuttunut miksikään. Tuskin se siitä enää muuttuukaan, jos ei nyt suuren suurta ihmettä tapahdu. Asiasta on keskusteltu myös erään ulkomuototuomarin kanssa, ja hän kertoi beaglen rotumääritelmän antavan vähän liukumavaraa tässä asiassa (niin kuin monessa muussakin), joten välttämättä automaattista hylättyä näyttelystä ei tule. Asia siis katsottaisiin terveydelliseltä kannalta, ja tämän perusteella T voisi olla mahdollinen, ja hyvällä tuurilla jopa H. Mutta tämän purukaluston ”viallisuuden” vuoksi emme näyttelyihin Pössön kanssa ole menossa näillä näkymin. Mutta jos pikku beaglestä kuoriutuukin erinomainen ajuri, niin sitten asiaa tarvitsee miettiä uudestaan… (KVA:n kiilto silmissä ;))

Reilu 1,5 kuukautta on vielä metsästyskautta jäljellä, ja lumitilanne ei ainakaan Laihialla estä koirien kanssa metsään menemistä. Viime päivien suvikelit on vieneet taas lumipeitteen lähes nollaan, joka ainoastaan hankaloittaa jänisten liikkeiden hahmottamista meillä ihmisillä. Onneksi koirien nenät ei lunta tarvitse… 😉

 

KAER F Kauhava, 6.11.2016

Taas on kuukausi edellisestä kirjoittelusta kulunut. Kaikkea on mahtunut viimeiseen kuukauteen, joista päällimmäisenä (ja viimeisimpänä) mielessä on viime sunnuntain KAER-koe Kauhavalla, jonne Sanin kanssa suunnattiin. Edellisen kerran olimme Sanin kanssa olleet Ladies Trialissa kokeessa, josta tuli sitä kuuluisaa kokemusta.

Tuomarin kirjoittama eräkertomus päivän kulusta meni näin:
”Haku nopeaa laukkaa, yläpäistä ja selvästi riistalle pyrkivää, ajoittain haku pysähtelee. Hakua rasittaa 1 väiinjättö. Tekee 3 riistatyötä. RT 1-2 löysä seisonta, etenee käskystä, mutta peilailee lintua, lopulta lyhyet nostot, rauhallinen ammuttaessa. Jälkimmäisessä pudotetaan, viivyttelee hieman tarttumisessa muuten hyvä suoritus. RT 3 löysä seisonta, erittäin jännittynyttä ja varovaista etenemistä, lopulta nostaa ja ryntää perää, pysähtyy käskystä.”

Tuomarilla on mennyt eräkertomuksessa riistatyöt sekaisin, koska tiputus tapahtui ensimmäisessä riistatyössä, ja toisessa Sani ryntäsi hieman linnun perään. Mutta eipä nuo sekaannukset päivän lopputulokseen mitenkään vaikuttanut. Sani sai kokeesta 65 pistettä, joka oikeuttaa avoimen luokan toiseen palkintoon. Tämän toisen AVO2 tuloksen myötä anomus Suomen muotovalion arvosta on laitettu menemään Kennelliittoon! 🙂

sani2

Tuore FI MVA lokakuun 2016 puolessa välissä kuvattuna

Münsteripäivät 2016

Tänä vuonna münsteripäiviä vietettiin 2.-4.9.2016 perinteisesti Lapualla ja Laihialla. Ja kuten edellisinäkin vuosina, lauantaina oli vuorossa Münsterikerhon mestaruuskoe. Tänä vuonna Sanin kanssa ilmoittauduttiin kokeeseen mukaan ajatuksella, että katotaan riittääkö rahkeet AVO-luokkaan. Vesityökokeesta saatuja pisteitä oli käyty edellisenä päivänä ”korottamassa” Ilmajoella, ja näin ollen pistetilillä oli jo 20 pistettä ennen kokeen alkua.

Koeryhmässä Sanin lisäksi oli 3 muuta pikkumünsteriä ja yksi isomünsterinseisoja. Jokaisen koiran kohdalle toivottiin onnistumisia, ja kun palkinnon syrjässä oli joukosta kiinni jo kaksi koiraa, niin meidän päivän tapahtumat olivat vasta alkamassa. Sani oli koko päivän ajan jaksanut hakea omalla vauhdikkaalla tyylillään jo kaksi erää. Kolmannen erän alussa Sanin nokka veti pusikkoon, joka oli suoranainen risuhelvetti. Epäilys siitä, että juokseva fasaani jallitti koiraa 6-0 oli olemassa, mutta kun näkyvyys pusikossa oli 5 metriä, niin paras ratkaisu oli ottaa koira kiinni, ja jatkaa hakua ”vähän” avoimemmassa maastossa, jossa olisi paremmat mahdollisuudet päästä toteamaan koiran riistatilanne.

Eipä mennyt kauaakaan, kun Sani oli hakemassa saarekkeessa, josta oli puut kaadettu edellisenä vuonna, ja emäntä tarkkaili saarekkeen reunassa, että mitä koira oikeen touhuaa, niin silmiin osui fasaani. Ei muuta kuin ohjaamaan koiraa hajulle, josta saatiinkiin seisonta. Pikainen ilmoitus seisonnasta, josta saatiinkin toimintalupa välittömästi. Ei muuta kuin avanssia kehiin, joka aluksi lähti vikasuuntaan, mutta jonka Sani käänsi hyvin äkkiä linnulle kohdistuvaksi. 20 metrin päästä seisontapaikasta ojan varresta fasaanikukko lähtikin lentoon, vihellys pilliin varmistamaan Sanin paikalleen jäänti, laukaus ja koira kiinni. Mahdollisuus palkintoon oli nyt olemassa!

Takajoukot alkoivat kyselemään riistatyön jälkeen, että sanoiko tuomari ja aspirantti minulle mitään. Siinä vaiheessa tajusin, että kylmänlinnun noudosta ei oltu mainittu, joten meidän päivä jatkuisi vielä. Ja tämä oman käsitykseni mukaan tarkoittaisi sitä, että mahdollisuudet kirkkaimpaan palkintoon olisi olemassa. Sani sai vielä yhden erän hakuaikaa, jonka pitkästä päivästä huolimatta neiti jaksoi hakea hienosti. Pienen mutkan jälkeen palattiin takaisin ensimmäisen riistatyön pelipaikoille, ja kuin taas ihmeen kaupalla emäntä bongasi faasanin. Ei muuta kuin koiraa ohjaamaan linnun hajuille, josta nopeasti saatiinkin seisonta. Yhtä nopeaa oli emännän käsi pystyssä seisonnan merkiksi, josta samalla nopeudella tuli toimintalupa. Äkkiä koiralle avanssilupaa, koska fasaani oli liikekannalla. Siinä koira ja emäntä aspirantin saattelemana menivät juoksevan fasaanikanan perässä, joka saarekkeen reunassa viimeinkin lähti lentoon. Vihellys pilliin, josta Sani hiljensi vauhtia, mutta ei pysähtynyt. Toinen voimakkaampi puhallus pilliin ja johan koira pysähtyi katselemaan sopivasti murakasan päälle putoavaa fasaania, joka otti huonosta osumasta johtuen jalat alleen ja paineli viereiseen saarekkeeseen. Ei muuta kuin koira noutamaan nopeasti, jotta lintu ei kauhean pitkälle kerkeisin juosta.

Tästä alkoikin sitten kokeen ”ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa” -vaihde. Sani lähti vauhdilla noutoon, ja vaikka aluksi tuntuikin, että se seurasi täysin pudotetun linnun jälkeä, niin nokka veti kuitenkin tuulen suuntaan, josta pyrähtikin fasaani lentoon. Sani jäi hetkeksi ihmettelemään, että mistäs tuo tuli, ja jatkoi etsintäänsä. Hetken päästä pyrähti taas fasaani lentoon, jota Sani seurasi katseellaan, ja jatkoi toimiaan. Pariin kertaan sain kutsua Sanin takaisin luokseni, ja lähettää uudelleen noutoon. Mutta maastossa olevat tuoreet hajut vetivät Sania puoleensa, ja kolmannenkin fasaanin nähtiin siivittävän Sanin etsintöjen edestä. Lopuksi Sania lähdettiin auttamaan, ja tällä kertaa aspirantin tarkat silmät havaitsivat fasaanin pienen kuopan pohjalla, jonka päällä oli ristikkäin kaatuneena kuusen ja männyn rangat. Sanilla ei ollut mahdollisuutta päästä rankojen alle fasaania noutamaan, joten aspirantti nosti hieman alempaa rankaa, jolloin Sani pääsi noukkimaan linnun suuhun ja luovuttamaan sen istuen emännälle.

Matkalla Karhunmäkeen kritiikkiä kuulemaan oli vähän epätodellinen olo. Oliko tässä tosiaan päässyt käymään niin, että Sani saisi ensimmäisn AVO-luokan tuloksen? Jotkut heittelivät mahdollisuuksia ykkösestä jopa ilmoille, mutta oma usko siihen ei kovin vahva ollut, koska noudossa oli ollut mutkia matkassa. Mutta tulos sieltä kuitenkin tulisi….

Meidän ryhmän kritiikin yhteydessä pidettiin myös koko münsterimestaruuskokeen palkintojenjako. Ryhmästämme 3 koiraa saivat palkinnon, ja Sani oli yksi niistä. Ennen pisteiden julkistamista kerrottiin myös palkintosija, ja siinä vaiheessa kerhon mestaruudessa oli kiinni Sani ja isomünsterinseisoja Riekkotokan Ava AVO2 tuloksella. Ja niinpä siinä vain kävi, että Sani pokkasi kerhon mestaruuden 75 pisteellä! Ja vaikka tätä osasi ehkä päivän tapahtumien jälkeen jo hieman odottaa, niin siltikin se tuli iloisena ja tunteellisenä yllätyksenä! Enpä 5 vuotta sitten ensimmäistä kertaa münsteripäiville osallistuneena osannut edes kuvitella, että minun koira voisi joskus kerhon mestaruuden itselleen pokata. Fiilis oli siis aivan uskomattoman hieno! Tästä on siis hyvä jatkaa kautta…

Münsterimestaruuskokeen tulokset ja kuvia löytyy täältä.

Kesän 2016 tuloksia

Kaiken pentuhuuman ja -kiireen keskellä ei ole kerennyt kirjoitella kesän tuloksista. Koirien tuloksista on ainoastaan jäänyt mainitsematta Sanin vesityön tulos Ilmajoen kokeesta 3.7. joka oli 4/5. Täyspotti jäi saamatta jälleen kerran nihkeän veteenmenon vuoksi, mutta tuolla pistemäärällä AVO1 tulos on paljon helpommin saavutettavissa. 😉

Vesa on kesän aikana kierrellyt muutamia jousikisoja. Tänä vuonna tähtäyksen tarkkuutta ja hermojen pitämistä on testailtu ennemminkin Suomen Jousiampujain Liiton kisoissa. Mutta on joukkoon mahtunut SJML:n kisojakin ja ensimmäiset FFAA:n kisatkin. SJML:n Kauhajoella järjestetyistä SM-kisoista kotiintuomisina oli kultainen mitali omasta sarjasta ja FFAA:n Keuruun maasto SM-kisoista kaulassa roikkui pronssinen mitali.

Tarkemmat tulokset SJML:n SM-kisoista löytyy täältä ja FFAA:n maasto SM-kisoista täältä.

Vesityökokeissa Kauhavalla

Menneestä viikonlopusta ei sadetta puuttunut, ja vallalla ollut säätilanne olisikin antanut oivan mahdollisuuden vain istuskella pentulaatikon reunalla ihastelemassa pentuja. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan lauantaiaamuna suunnattiin Sanin kanssa pistejahtiin vesityökokeisiin Kauhavalle. Kovin montaa kertaa Sanin kanssa ei ole vesitöitä treenattu, koska vaarana on ollut se, että hyvin toimivan suorituksen saa liiallisella hiomisella pilattua. Ainahan sitä toki koepaikalla miettii, että mitä olisi voinut tehdä toisin tai mitä olisi pitänyt vielä treenata, ja sillä tavalla saa oman jännitystasonsa aika huippuunsa.

Sanin koesuoritus ei omista harjoituksistamme poikennut oikeastaan ollenkaan. Veteenmenossa oli normaalia epäröintiä, mutta ei siinä määrin, että emäntä olisi täysin hermojaan tilanteessa menettänyt. Loppu koesuorituksesta menikin hienosti ja lintu tuli emännälle istuen luovutettuna. Tuomarin mielestä Sanin koesuoritus oli hyvä, mutta innoton. Myöskin veteenmeno olisi hänen mielestään saanut olla ripeämpi ja lintuakaan ei olisi vastarannalla tarvinnut kertaalleen pudottaa. Tämä pudotus jäi kyllä emännältä huomaamatta… Kotiinviemiseksi tästä koesuorituksesta saatiin siis 12 vesityökoepistettä. Parannettavaa siis jäi seuraavaan kertaan. 😉