Niin on taas jätetty yksi vuosi taakse, joka sisälsi meidän perheen ja karvakavereiden osalta monta unohtumatonta hetkeä. Päällimmäisenä mieleen onkin siis jäänyt pääsiäisen 2013 pitkäperjantai ja ykköspentueen syntymä, Vekun ensimmäiset pisteet vesityökokeesta sekä Flikan huikea koekausi. Näitä kun muistelee, niin ei voi olla hymyilemättä, ja näiden muistojen siivittämänä toivoo tästä jo kuluvasta vuodesta 2014 tulevan edes osittain yhtä hienon kuin menneestä.

Tälle vuodelle alustavia näyttelysuunnitelmia on jo tehty Viivin ja Vekun pään menoksi. Neiti Vivianin ensiesiintyminen näyttelykehissä on näillä näkymin 22.2.2014 Laihian ryhmänäyttelyssä. Paljon on neidissä vielä kehittymisen varaa, mutta kokemustahan näyttelyhulinoista lähdetään pääasiallisesti tuolloin hakemaan. Vekkua ollaan mahdollisesti viemässä etelänaapuriin CACIBin perässä ja elokuussa tähtäimessä on Maailman Voittaja -näyttely, joka järjestetään Helsingissä.

Kokeisiin startataan vuoden aikana koirien kunnon mukaan. Vekulle pyritään saamaan vesityökokeista pisteitä alkukesästä, jotta syksyllä päästäisiin hyvillä mielin ilmoittautumaan KAER-kokeisiin. Flikan kanssa tarkoitus on lähteä tavoittelemaan uudemman kerran Ajovoittajaan paikkaa. Viivin ajot eivät ole vielä lähteneet siihen malliin sujumaan, että sen suhteen olisi mitään koesuunnitelmia vielä tehty. Annetaan neidin kehittyä nyt rauhassa, ja tehdä metsässä vielä niitä pentujuttuja, kun sille päälle sattuu. Kärsivällisyyttä siis tarvitaan, vaikka välillä mielen perukoilta hiipii muistot varhain syttyneestä pikku-Flikasta…

Vaikka tässä on jo moneen otteeseen kerinnyt haikailemaan lumen perään, niin on sen puutteessa jotain hyvääkin. Eipähän lopu ainakaan kausi (vielä) siihen, että olisi lunta liikaa. Toisaalta lumi helpottaisi jänismetsällä yöllisten jälkien etsimistä ja jäniksen liikkeelle saantia. Tulevalle viikonlopulle on onneksi luvattu jo sentään pakkasta. Siihen mennessä on alkanut nenäpunkkikuurikin jo tehota, joka on aiheuttanut pärskimistä koirissa. Nenäpunkit ja kennelyskä ovat yleensä isoimpien näyttelyiden ”tuliaisia”. Tällä kertaa Vekun mukana messarista tuli tämä helpompi, mutta kalliimpi vaiva. Kattotaan, että auttaako kelien kylmeneminen ja kuuri kuinka Viivin käyttäytymisen metsällä. Ja taitaapa se Flikkakin päästä metsään ensimmäistä kertaa juoksun jälkeen…