Aihearkisto: Flikka

Jäniksille kyytiä… tai sitten ei

Niin se vaan jänisjahtikausikin polkaistiin käyntiin maanantaina. Sen myötä ajavillekin koirille on alkanut kilometrejä tulemaan mittariin lisää. Maltillisesti tosin ollaan neitejä käytetty metsällä, jotta koirat ei ”palaisi loppuun” heti alkukaudesta. Ja onpa nuo säätkin taas harmillisesti ollut muutamaa astetta liian lämpöisiä pidempien metsäpäivien tekoon.

Viivillä tätä ”loppuun palamisen” vaaraa ei ole toki ollut, koska haku on… suoraan sanottuna turhankin varovaista. Jos neiti sattuu menemään yli 50 metrin päähän isännästä taikka emännästä, niin sitä on tultava hippulat vinkuen takaisin tarkistamaan, jotta eihän ne ole vaan karannut, ja vieläpä samaa reittiä. Oli toissa päivänä kieltämättä hieman onnen kantamoistakin mukana, kun sieltä reilun 50 metrin päästä lähti jäniksen poikanen, jota Viivi kyyditti huikeat (!) 3 minuuttia. Pieni jänis ei ole helppo ajettava aikuiselle koirallekaan, niin tällaiselle ajurin uran alussa olevalle se on vallan mahdoton tehtävä. Pikkuisen jäniksen toimintamallia kun kuvaa se, että sitä ei ole. Tästä pienen pienestä ajopyrähdyksestä oli kuitenkin se hyöty, että Viivin haku hieman aukeni. No, pellolla se ravasi rusakon hajujen perässä, mutta parempi sekin kuin maata kahden metrin päässä isännästä taikka emännästä ruohoa syöden. 🙂

Flikan metsäpäivinä on kilometrejä kyllä kertynyt, mutta varsinaiset ajominuutit on jäänyt vähiin. Kyllähän sinne UltraPointin mobiilisovelluksen kartalle on punaista viivaa piirtynyt, mutta pätkittäin ja haun aikana. Ei ole siis koira karvoistaan kesän aikana päässyt, ja vanhat tavat yöjäljelle ”loikumiselle” on pysynyt. Mutta sitkeästi Flikka-mamma pysyttelee työmaallaan ja koittaa sen jäniksen saada liikenteeseen hinnalla millä hyvänsä. Eiköhän niitä ajominuutteja ala kertymään, kun jänisten tämän vuoden kuviot tulee koiralle selville. 🙂

Tuleva viikonloppu meneekin sitten münsterimäisissä merkeissä eli vuosittain järjestettävän Münsteripäivien parissa. Tämä tarkoittaa siis beagletytöille lepopäiviä.

Loman alkutohinoita

Kaksi viikkoa on keretty lomaa jo viettää, ja senpä takia kuulumisten päivittäminen on jäänyt vähemmälle. Paljon mainitsemisen arvoista on kerennyt tapahtumaan, joista tässä (toivottavasti) tärkeimmät…

Loma alkoi siis Sanin pentuetapaamisella perjantaina 8.8, joka oli tuttuun tapaan Vehniällä Vakkerin Timon ohajuksessa. Tapaamisen tarkoituksena olikin siis katsastaa, että miten edellisellä kerralla saadut ”laiskanläksyt” on oikeen opittu, ja kuinka pitkälle tällä kertaa pennut kyyhkyjen perässä kirmaa (jos nyt ylipäätään lähtevät perään). Omaksi iloiseksi yllätykseksi sain huomata, että vaikka häiriöitä paikalla oli, niin Sani malttoi pitää korvansa auki, ja tulla luokse silloin kun pitikin. Noudon kanssa aluksi meinasi vähän takuta, kun noudettavana oli kohmeinen varis. Mutta kun variksen siivet niputettiin kiinni, niin sieltä se varis joka kerta tämän jälkeen tuli istuen luovutettuna emännälle. Ja pisteenä i:n päälle päivän päätteeksi Sani malttoi pysähtyä, vaikka kyyhkyjä laitetiin neidin nokan edestä lentoon. Hymyssä suin taittui siis kotimatka, kun kerrankin tunsi kouluttaneensa koiraansa tähän asti oikein. 🙂

Seuraavan päivän (lauantai 9.8.) agendassa olikin matka kohti pääkaupunkiseutua ja Maailman Voittaja -näyttelyä Vekun kanssa. Münstereiden arvostelu oli merkitty alkavaksi sunnuntaina klo 9.00, joten viisainta oli suunnata lähelle ”pelipaikkaa” jo edellisenä päivänä. Menomatkaan saimme sisällytettyä vierailun Flikan tyttären Millan luona Espoossa. Vastassa meitä olikin iloisesti häntää heiluttava kompaktin kokoinen beagletyttö, joka beaglemäiseen tapaan rakasti rapsutuksia. Ei voi kuin sanoa, että ihana koira aivan huipulla luonteella!

Sunnuntaina hyvissä ajoin suuntasimme Espoon majapaikasta kohti Messukeskusta, jotta välttäisimme mahdolliset Maailman Voittajasta aiheutuvat ruuhkat. Olihan kokonaisuudessa näihin karkeloihin ilmoitettu yhteensä yli 21 000 koiraa! Pikkumünstereitä oli ilmoitettu yhteensä 30, joka on hieno määrä. Enemmänkin olisi voinut olla, jos näyttelypäivä ei olisi osunut juuri kyyhkymetsästyksen aloituksen kanssa samalle päivälle. Tuomarina toimi saksalainen Horst Kliebenstein, joka antoi Vekulle laatuarvosteluksi EH:n ja sijoittaen sen luokkansa neljänneksi. Tämän reissun jälkeen mielessä jo pidemmän aikaa pyörinyt Vekun näyttelyuran ”telakoiminen” on enemmän kuin varmaa. Nyt keskitytyään metsästykseen ja kokeisiin. Jos vaikka niin hassusti kävisi, että Vekun ”jarruvika” korjaantuisi, ja herralle saataisiin koetulos. 😉

Pentuetapaamisen ja MV-keikan jälkeen oltiin enemmän kuin onnellisia, että loma todellakin alkoi. Sen verta rankkoja tuollaiset reissut on sekä koirille että ihmisille, jotta lepoa niiden jälkeen tarvitsee. Viikko hurahtikin siis elpyessä ja valmistellessa tulevaa häkin laajennusta, sekä valmistautuessa lauantaina 16.8. pidettävään Mustasaaren ryhmänäyttelyyn. jonne Viivi oli ilmoitettu. Näissä karkeloissa myös Lilli tekisi ensiesiintymisensä näyttelyissä.

Mustasaaren ryhmänäyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 10 beagleä, joista kolme (Viivi, Lilli ja Astalan Xena) esitettiin narttujen junnuluokassa. Tuomari Sakari Poti tuumasi Lillistä näin: ”Keskikokoinen, oikeat mittasuhteet. Hieman kevyttyyppinen. Kevyt, oikealinjainen pää. Tiivis runko. Hyvät kulmaukset. Raajaluusto kehittyy vielä. Hyvä karva. Pysty häntä. Tyypikäs liike. Miellyttävä pirteä luonne” Näiden sanojen myötä laatuarvosteluksi tuli EH.

Viivistä Poti sanoi näin: ”Keskikokoinen. Erinomaiset mittasuhteet. Hieman kevyt kaunispiirteinen pää. Erinomainen runko- ja raajarakenne. Pysty häntä. Pitkä karkea karva. Kevyt kimmoisa liike. Miellyttävä luonne.”Ja kappas kehveliä laatuarvosteluksi tuli ERI. Ennalta asetetut tavoitteet ylittyivät siis jo tässä vaiheessa roimasti. Sitten kun junnujen kilpailuluokassa Viivi tuli ensimmäiseksi saaden SA:n, ja Lilli kolmanneksi, niin johan oli hymy herkässä. Paras narttu kehässä Viivi sijoittui oikeutetusti toiselle sijalle Astalan Pepperin jälkeen saaden varasertin, josta osattiin olla enemmän kuin tyytyväisiä.

IMG_4743_3

Viivin hymyilevä poseeraus

Sunnuntaina suuntana olikin sitten jo Lestijärvi, ja pidempi rupeama mökkimaisemissa. Keskiviikkona olisi sitten se meidän hartaasti odottama sorsastuksen aloitus. Tämä aloitus osottautuikin tänä vuonna varsin runsaslintuiseksi. Lintuja lensi ensimmäisen tunnin aikana niin paljon ja isoissa parvissa, jotta ei oikein tiennyt mitä lintua olisi ampunut. Sehän meni sitten roiskimiseksi, joka ei näkynyt muuta kuin mustelmina olkapäässä. Onneksi tiputuksiakin tuli, ja näin Vekku pääsi tekemään pari vesinoutoa, joista toinen jää kyllä ikuisesti mieleen.

Vekku näki hyvin, kun isäntä sai tiputettua tavin. Jotta lintu ei menisi hukkaan laittoi emäntä koiran tekemään työtään. Reippaalla veteenmenolla koira lähti hakemaan lintua n. 30 metrin päästä. Juuri ennen kuin Vekku pääsi tavin luokse se päätti sukeltaa. Siinäpä koira sitten ihmetteli, jotta mihin se oikein katosi. Sen verta se oli kuitenkin siipeensä saanut, jotta sukellus ei kestänyt kuin pari sekuntia, ja se nousi heti koiran selän takaa pintaan. Pilliin lyhyt vihellys, jotta Vekku tajusi kääntää rintamasuuntaansa, ja samassa kun Vekku tavin näki, se sukelsi uudestaan. Kolmannen tavin sukelluksen jälkeen Vekku tajusi, mitä oikein tapahtuu ja sen myötä alkoi laittamaan päätään pinnan alle. Olisikohan ollut tavin viides sukellus, niin Vekku sai sen kiinni veden alta. Meidän veteen vain pakon edestä ennen mennyt münsteripoika oppi sukeltamaan tuosta vaan! Kyllä lämmin riista tekee koiralle vaan ihmeitä. 😉

Mökkiviikon aikana käytettiin myös muita koiria paitsi Flikkaa, joka ”kärsi” juoksusta, metsässä hakemassa tuntumaa tulevaan kauteen. Vekun hakuun on tullut aivan uutta draivia, jota on mukava seurata. Ja onpa jopa pari onnistunutta riistatyötä pysähtymisineen päivineenkin nähnyt päivänvalon. Mutta hankalahan se on metässä pyyn perään mennä, joka katoaa näkyvistä hyvin äkkiä…. Sanin metsäreissuissa on näkynyt pentumainen hömpötys, joissa kuitenkin korvat pysyy auki. Viivi avasi äänen myös tälle kautta, mutta hakuun tarvitaan lisää itsevarmuutta ja sitä myötä laajuutta, jotta jänikset ihan oikeasti alkavat löytymään. Mutta eiköhän tämä korjaannu, kun neiti saa lisää metsässä vietettyjä tunteja.

Flikan kausi korkattiin eilen, ja tarkoitus oli vain hieman antaa koiralle liikuntaa. No se hieman muuttui reiluksi 15 metsässä juostuksi kilometriksi ja reilun tunnin ajoksi… Mutta minkäs sille voi, jos tykkää ajaa. 😉

Ajovoittaja 2013

Vastaa

Pari päivää on kulunut Ajovoittajasta, ja sinä aikana on kerennyt sulatella, että mitäs siellä oikein tapahtuikaan. Jo pelkästään Ajovoittajaan pääseminen oli yksi unelmien täyttymys, joten kaikki mitä sieltä oikein tulisi olisi vain plussaa. Tavoitteena olikin, että Flikkaa ei suljettaisi, kun neidillä tahtoo olla taipumuksia antaa yöjäljelle ääntä välillä vähän turhankin vuolaasti.

Ensimmäinen kisapäivä osottautui kelin ja koirien suoritusten osalta erinomaiseksi. Ensimmäisen päivän aikana 11 koiraa ajoi BEAJ-1 tuloksen! Flikalle osui kohdalle varmaan yksi parhaimmista päivistä, josta osoituksena BEAJ-1 pistein 85,38, joka on huipputulos paljaan maan tulokseksi. Lauantaipäivän koirakohtaiset pöytäkirjat löytyvät täältä. Paineet toista kisapäivää kohti alkoivat (ainakin kotijoukoilla) kasvamaan…

Toinen kisapäivä alkoi kotijoukoilla varsin hämärästi, kun Reisjärven mummolasta katkesi sähköt Eino-myrskyn takia. Keli ei Kajaanin suunnalla ollut yhtään sen helpompi. Kovan tuulen takia koiran ohjaajat sekä tuomarit saivat tehdä kaikkensa, että kaikki ajominuutit tulisi kirjattua ylös.

Flikan kohtaloksi sunnuntaina koitui tiet. Musta maa saa valkoiset jänikset juoksemaan pitkin teitä, ja siihen kun lisätään ensimmäisen kisapäivän rasitus + rankat olosuhteet, niin edellisen päivän tulos jäi kaukaiseksi haaveeksi. Vaikka pisteet oikeuttivat juuri ja juuri BEAJ-2 tulokseen, niin Flikan ansioksi täytyy mainita, että hän sai päivän aikana kaksi ajoa. Samaan pystyi 4 muuta koiraa Flikan lisäksi. Keli ja kisan rasitus näkyi siis toisen päivän tulostasossa. Sunnuntain koirakohtaiset pöytäkirjat löytyy täältä.

Loppusijoituksissa Flikka sijoittui koko kisan neljänneksi ollen samalla paras narttu koko kisassa. Kotiin tuomisina oli neljä pokaalia, joista yksi oli ”Paras haukku” -palkinto. Mestaruuden uusi Hamitan Jeri, jonka tulosvarmuus kokeissa on vertaansa vailla. Jerillä on 12 koekäyntiä (20.11.2013 mennessä), joista 9:stä on taskuun jäänyt ykköstulos! On siinä vaan kova koira…

Näin parin päivän jälkeen ymmärtää, että mitäs se meidän Flikka oikein saavuttikaan Ajovoittajassa. Vaikka mestaruus ja mitalisijat jäi saavuttamatta, niin kyllähän neidin suoritukset olivat vaan huikeita. Ja kokemuksena Ajovoittaja oli isännän mielestä aivan mahtavia! Sen kuulemma haluaa kokea uudestaan. Katseet onkin siis ajokoerintamalla kännetty ensi kauteen

Seuraava koira-aiheinen tapahtuma on Koira2013 Helsingissä 13.-.15.12.2013, johon emäntä ja Vekku lähtevät tavoittelemaan Pohjoismaiden voittaja- ja Voittaja -titteleitä yhdessä Tuulihaan Attinan ja hänen emäntänsä kanssa.

Flikka Ajovoittajan palkintojen kera, katse suunnattuna jo ensi kauteen.

Lännenlohko 2.11.2013

Vastaa

Kuukausi piirinmestaruuskisojen jälkeen pidettiin lännenlohkon valintakoe Ilmajoella. Tästä kokeestahan kolme parasta pääsee Ajovoittajaan, joka pidetään tänä vuonna Kajaanissa 16.-17.11. Kokeeseen osallistui tällä kertaa 10 koiraa, joiden joukossa siis Flikkakin oli.

Flikan kunto on viime aikoina ollut hyvinkin tasainen ja ainoastaan yhdellä metsäreissulla on pupu jäänyt löytymättä. Kaikki eväät siis onnistumiseen oli olemassa. Haasteetta tähän aikaan pidettäviin kokeisiin tuo musta maa ja valkoiset jänikset, jotka tykkäävät juoksennella teitä pitkin.

Haastavuustekijöistä huolimatta Flikka pystyi ajamaan viidennen BEAJ1-tuloksen pistein 68,50 ja sijoittuen valintakokeessa toiseksi. Pääsylippu Ajovoittajaan on siis saavutettu! Kahden viikon päästä isäntä suuntaa siis Flikan kanssa kohti Kajaania kokemaan Ajovoittajan tunnelmaa.

Väsynyt Ajovoittajaan lähtijä

E-P:n PM-kisat 6.10.2013

Vastaa

Flikan koekausi starttasi Etelä-Pohjanmaan piirinmestaruuskisoilla, jotka pidettiin Laihialla sunnuntaina 6.10.2013. Ainakaan isännän mielestä Flikan ajot eivät ole sujuneet tarpeeksi jouhevasti, ja yöjäljellekin on aika ajoin annettu ääntä luvattoman paljon. Mitään mahdottoman suuria odotuksia tuloksesta ja sijoituksesta ei siis ollut.

Kisaan osallistui viisi beagleä, joten mahdollisuudet päästä lohkon valintakokeeseen olivat suhteellisen hyvät. Mutta Flikka päätti olla jättämättä mitään arvailujen varaan. Vaikeista ajettavista (ts. tiejäniksistä) huolimatta mamma paukutteli taululle lopputuloksen 75,17, ja tällä piirinmestaruus lohkesi reilusti.

Seuraavan kerran Flikka starttaa Ilmajoella lohkon valintakokeessa 2.11., jossa toivottavasti hyvät ajot jatkuu. Samana päivänä olisi tarkoitus osallistua myös Vekun kanssa KAER-kokeeseen Laihialla, jos näyttää siltä, että herralla voisi olla edes jonkinlainen mahdollisuus olla menemättä perään…

Kausi on pyörähtänyt käyntiin

Vastaa

Kohta viikon verta on saanut koiria laillisesti juoksuttaa, ja sitäpä ollaankin koitettu isännän kanssa harkitusti toteuttaa. 20. päivä meni suunnitellusti sorsametsällä. Vekku oli urhoollisesti koko päivän ja illan jahdissa mukana, ja ensimmäistä kertaa (niin kuin emäntäkin) ihan aloituksesta alkaen. Hieman oli herrassa kuumumista havaittavissa, mutta se hoitui, kun asiasta Vekulle mainitsi. Pitkän jahtipäivän, uimisen, ja iltapassin värjöttelyn takia Vekulle tuli viime vuoden tapaan vesihäntä. Ikävä vaiva, joka kuitenkin hoitui pelkällä levolla parissa päivässä.

Vekun vesihännän ”ansiosta” Flikka pääsikin sitten jo torstaina toteuttamaan itseään. Ajettavia löytyi kolmin kappalein ja kilometrejä ensimmäiseltä metsäkeikalta mittariin tuli reilu 17. Flikalle ominaista alkukauden yli-innokkuutta oli ollut taas havaittavissa, joka esiintyy mamman ”laulamisena” turhan aikaisin.

Viivikin on päässyt vihdoinkin ensimmäisiä kertoja metsään. Onhan se metsä vaan pienelle koiralle iso ja ihmeellinen paikka, jossa kuuluu, näkyy ja tuoksuu monia eri asioita. Pitkäkorvan hajua ei vielä näillä reissuilla ole Viivin eteen tullut, mutta kyllä sekin päivä vielä vastaan tulee, kun hakulenkitkin suuntautuvat pidemmälle kuin 50 metrin päähän.

Tulevan parin viikon suunnitelmissa on Vekun kanssa vierailua Vakkerin Timon luona saamassa apua emännän aiheuttamiin koiran ongelmiin, münsterikerhon syyspäivät, kasvattajakurssi sekä useita enemmän ja vähemmän onnistuneita metsäpäivä. Kiireisiä kesälomaviikkoja on siis tiedossa…