Kohta viikon verta on saanut koiria laillisesti juoksuttaa, ja sitäpä ollaankin koitettu isännän kanssa harkitusti toteuttaa. 20. päivä meni suunnitellusti sorsametsällä. Vekku oli urhoollisesti koko päivän ja illan jahdissa mukana, ja ensimmäistä kertaa (niin kuin emäntäkin) ihan aloituksesta alkaen. Hieman oli herrassa kuumumista havaittavissa, mutta se hoitui, kun asiasta Vekulle mainitsi. Pitkän jahtipäivän, uimisen, ja iltapassin värjöttelyn takia Vekulle tuli viime vuoden tapaan vesihäntä. Ikävä vaiva, joka kuitenkin hoitui pelkällä levolla parissa päivässä.

Vekun vesihännän ”ansiosta” Flikka pääsikin sitten jo torstaina toteuttamaan itseään. Ajettavia löytyi kolmin kappalein ja kilometrejä ensimmäiseltä metsäkeikalta mittariin tuli reilu 17. Flikalle ominaista alkukauden yli-innokkuutta oli ollut taas havaittavissa, joka esiintyy mamman ”laulamisena” turhan aikaisin.

Viivikin on päässyt vihdoinkin ensimmäisiä kertoja metsään. Onhan se metsä vaan pienelle koiralle iso ja ihmeellinen paikka, jossa kuuluu, näkyy ja tuoksuu monia eri asioita. Pitkäkorvan hajua ei vielä näillä reissuilla ole Viivin eteen tullut, mutta kyllä sekin päivä vielä vastaan tulee, kun hakulenkitkin suuntautuvat pidemmälle kuin 50 metrin päähän.

Tulevan parin viikon suunnitelmissa on Vekun kanssa vierailua Vakkerin Timon luona saamassa apua emännän aiheuttamiin koiran ongelmiin, münsterikerhon syyspäivät, kasvattajakurssi sekä useita enemmän ja vähemmän onnistuneita metsäpäivä. Kiireisiä kesälomaviikkoja on siis tiedossa…