Kirjoittajan arkistot: nenn1

Kesän 2016 tuloksia

Kaiken pentuhuuman ja -kiireen keskellä ei ole kerennyt kirjoitella kesän tuloksista. Koirien tuloksista on ainoastaan jäänyt mainitsematta Sanin vesityön tulos Ilmajoen kokeesta 3.7. joka oli 4/5. Täyspotti jäi saamatta jälleen kerran nihkeän veteenmenon vuoksi, mutta tuolla pistemäärällä AVO1 tulos on paljon helpommin saavutettavissa. 😉

Vesa on kesän aikana kierrellyt muutamia jousikisoja. Tänä vuonna tähtäyksen tarkkuutta ja hermojen pitämistä on testailtu ennemminkin Suomen Jousiampujain Liiton kisoissa. Mutta on joukkoon mahtunut SJML:n kisojakin ja ensimmäiset FFAA:n kisatkin. SJML:n Kauhajoella järjestetyistä SM-kisoista kotiintuomisina oli kultainen mitali omasta sarjasta ja FFAA:n Keuruun maasto SM-kisoista kaulassa roikkui pronssinen mitali.

Tarkemmat tulokset SJML:n SM-kisoista löytyy täältä ja FFAA:n maasto SM-kisoista täältä.

Viivin näyttelyviikonloppu

Viivi oli ilmoitettu viime viikonloppuna kahteen eri näyttelyyn lähiseudulle. Lauantaina pyörähdeltiin Jurvan pesäpallokentällä näyttelykehässä ja sunnuntaina oli vuorossa Mustasaaren näyttely. Avoimin mielin ilman sen suurempia odotuksia lähdettiin molempiin näyttelyihin.

Lauantaina Jurvassa beaglet arvosteli Sakari Poti, jonka arvostelu Viivistä meni näin: ”Keskikokoinen, erinomaiset mittasuhteet, hieman kevyt kaunis piirteinen pää. Hyvät vahvat korvat, erinomainen runko- ja raajarakenne. Hyvä kaula. Pysty häntä. Tyypikäs like. Terhakka luonne.” Tällaisella arvostelulla irtosi ERI SA AVK1 ja menolippu paras narttu kisaan. Paras narttu kisassa Viivin lisäksi oli vain yksi narttu, joka jäi kuin jäikin Viivin taakse ja näin ollen Viivin ensimmäinen SERTi oli todellista! Rotunsa parhaan valinnassa Viiville annettiin VSP-ruusuke, joka sekin lämmitti mieltä kovasti.

13886245_10208926430311062_2033250576687104341_n

Viivi ja Jurvan näyttelyn palkinnot

Sunnuntaina tuomarina ryhmän 6 koirille toimi Pekka Teini. Edellisen päivän tapaan näyttelyyn oli ilmoitettu 12 beagleä. Viivin sunnuntain arvostelu oli yhtä kivaa luettavaa kuin edellisenkin päivän arvostelu: ”Rotutyyppi erinomainen. Mittasuhteiltaan ja luustoltaan erinomaista edustavaa tyyppiä. Sievä kaunis kaula ja hieno rintakehä. Hyvä takaosa ja kinner. Hyvä lihaskunto. Erinomainen askelpituus. Hieman melovat etuliikkeet.” Tämän hienon arvostelun (ja leveiden etuliikkeiden) saattelemana Viivin tulokseksi tuli ERI SA AVK2 PN2 ja VASERT. Ei siis jäänyt toinen serti kovinkaan kauaksi. 🙂

Tämän hienon näyttelyviikonlopun päätteeksi on mukavaa suunnata katseet kohti tulevaa metsästyskautta, ja toivoa, että Viivi jatkaisi siitä mihin viime kausi päättyi.

Kohta 5 viikkoa täynnä

Kakkospennut ovat kasvaneet ja kehittyneet huimaa vauhtia viimeisen parin viikon aikana. Tähän on vaikuttanut ruoka, joka on muuttunut rutkaasti kiinteämmäksi, eikä äitikoiran tissillä käydä oikeastaan hakemassa muuta kuin mielihyvää. Pennut on nyt kahteen kertaan madotettuja, ja rekisteröintiin liittyvät toimenpiteet ovat suunnittelussa. Pentupaketit on tilattu Mustista ja Mirristä, ja ne sisältävät Sam’s Field Puppy koiranruokaa (2,5 kg), herkkuja, lelun ja kupin. Lisäksi meidän pentupakettiin tulee ainakin pilli ja pillinaru, koska luoksetuloa pillistä on pennuille alettu jo opettamaan.

Viimeisen kahden viikon aikana on pyritty olemaan säiden mukaan niin paljon ulkona kuin mahdollista, ja kameraakin on ulkoilutettu siinä samalla. Alla siis vähän tuoreempia kuvia pennuista.

Hello world!

Nyt on kaikkien pentujen silmät täysin auki, ja meno onkin alkanut sen myötä kiihtymään. Olikin siis korkea aika ottaa ensimmäiset potretit.

Ensimmäisenä esittelyssä urokset syntymäjärjestyksessä:

Ja sitten nartut:

Missä on potentiaaliset pennun omistajat?

Kolmessa vuodessa kerkeää unohtamaan monta asiaa, ja varsinkin sen kuinka äkkiä pennut kasvavat. Painon kehitys on ollut kaikilla tasaista eikä kukaan ole omilta kasvukäyriltään pahemmin poikennut. Silmätkin ovat osittain jo yhdeltä pennulta avautuneet, joten eiköhän lopuillekin se elämä valkene juhannuksen aikana. 🙂

Hieman tässä on kuitenkin mietityttänyt, että missä on ne beaglen pennusta haaveilevat metsästäjät, jotka toivovat pentueen vanhemmilta näyttöjä toimivuudesta (enemmän kuin sen yhden koetuloksen verran)? Tällä hetkellä Beaglejärjestön pentuvälityksessä on tarjolla useammastakin pentueesta pentuja, mutta vain yksi muu pentue, jossa on yhdistetty kaksi käyttövaliokoiraa. Tarjontaa on siis riittävästi, ja pennuista haaveilevilla on varaa valita. Se siis toki vaikuttaa siihen, että pennun varaajien soittoja ei tule liukuhihnalta.

Ehkä pennuille asettamamme hinta ja varausmaksu ovat syynä varausten vähäisyyteen? Nämä seikat laittavat koirasta haaveilevat miettimään tarkemmin, mistä sitä pentua lähdetään varaamaan. Tämä ei toki huono juttu ole ollenkaan, koska silloin pennun hankkiminen mietitään harkitusti loppuun asti. Niin ja hinnan taustallahan on se seikka, että jos pennuista joiden vanhemmilla ehkä toisella on koetulos/-tuloksia 1000 euroa, niin miksi kahden käyttövalion hinta pitäisi olla alhaisempi?

Vai onko toivomuksemme koe- ja näyttelytoiminnasta kiinnostuneista kodeista liikaa? Tämä toivomushan ei tarkoita sitä etteikö pentuja myytäisi pelkästään metsästäviin taikka koetoimintaan osallistuviin koteihin. Mutta metsään meiltä lähtevän pennun tulee päästä. Sillä ei ole väliä, että haetaanko sieltä metsästä sitten pitkiä ajoja kaato mielessä taikka treenataan tuleviin kokeisiin. Metsässä ajotouhuissa beagle on siinä toiminnassa mihin se on luotu, ja mitä me haluamme beaglen jalostuksessa ylläpitää. Näyttelyiden tärkeyttä emme vähättele, ja tokihan niistä tullut menestys tuntuu hyvältä. Mutta beaglen terveys, rakenne ja käyttöominaisuudet menevät muiden ulkoisten tekijöiden edelle, joka tarkoittaa rodussa, joka ikävä kyllä on jakautunut näyttely- ja käyttölinjaisiin, että sitä menestystä ei niin vaan näyttelyistä tule.

No, eipä pennuilla ole vielä ikää kahta viikkoakaan, niin uskomme että ne loppuelämän metsästyshenkiset kodit jokaiselle löytyy. 🙂

Vesityökokeissa Kauhavalla

Menneestä viikonlopusta ei sadetta puuttunut, ja vallalla ollut säätilanne olisikin antanut oivan mahdollisuuden vain istuskella pentulaatikon reunalla ihastelemassa pentuja. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan lauantaiaamuna suunnattiin Sanin kanssa pistejahtiin vesityökokeisiin Kauhavalle. Kovin montaa kertaa Sanin kanssa ei ole vesitöitä treenattu, koska vaarana on ollut se, että hyvin toimivan suorituksen saa liiallisella hiomisella pilattua. Ainahan sitä toki koepaikalla miettii, että mitä olisi voinut tehdä toisin tai mitä olisi pitänyt vielä treenata, ja sillä tavalla saa oman jännitystasonsa aika huippuunsa.

Sanin koesuoritus ei omista harjoituksistamme poikennut oikeastaan ollenkaan. Veteenmenossa oli normaalia epäröintiä, mutta ei siinä määrin, että emäntä olisi täysin hermojaan tilanteessa menettänyt. Loppu koesuorituksesta menikin hienosti ja lintu tuli emännälle istuen luovutettuna. Tuomarin mielestä Sanin koesuoritus oli hyvä, mutta innoton. Myöskin veteenmeno olisi hänen mielestään saanut olla ripeämpi ja lintuakaan ei olisi vastarannalla tarvinnut kertaalleen pudottaa. Tämä pudotus jäi kyllä emännältä huomaamatta… Kotiinviemiseksi tästä koesuorituksesta saatiin siis 12 vesityökoepistettä. Parannettavaa siis jäi seuraavaan kertaan. 😉

Kakkospentue on syntynyt!

Viime viikonloppuna lauantaina 11.6. näkivät kakkospennut päivänvalon ensimmäistä kertaa. Ihan täysin ongelmitta ei synnytys kuitenkaan mennyt…

Viitteitä synnytyksen alusta alkoi näkymään jo perjantaina päivällä. Äitikoira muuttui levottomaksi ja pesän ”rakentaminen” alkoi. Perjantain ja lauantain välinen yö oli niin koiralle kuin emännällekin levoton. Yhtenäisestä unesta ei ollut kummallakaan tietoa. Lauantaiaamuna Flikan olotila muuttui entistäkin levottomammaksi, ja hieman kymmenen jälkeen meni sikiövedet. Ei muuta kuin ajastinta päälle, jotta tietää milloin odottaa viimeistään ensimmäisen pennun syntymää.

Reilun tunnin päästä näytti siltä, että synnytyksen työntövaihe alkaisi, mutta ponnistukset jäivät silminnähden voimattomiksi. Ensimmäisen pennun sikiöpussikin kävi hetkellisesti näkösällä, mutta siltikään Flikka ei tuntunut saavan ponnistuksiin voimaa. Siinä tilanteessa ei auttanut kuin soittaa päivystävälle, kun mahdollisuus siitä, että jouduttaisiin lähteä kauemmaksi kuin Laihialle, oli olemassa. Onneksi luuriin vastasi kuitenkin oman kylän eläinlääkäri, jonka kanssa ”treffit” tehtiin kello kahdeksitoista.

Eläinlääkäri päätti laitta Flikalle varuiksi kanyylin, jos tilanne vaatisikin loppujen lopuksi sektion. Ensiksi kokeiltiin kuitenkin kuinka kalkki ja oksitosiini tilanteeseen auttaisivat. Kalkki ei tuonut Flikan tilanteeseen muutosta, mutta oksitosiinin jälkeen alkoi tapahtumaan. Ensimmäinen pentu syntyi klo 12.15, ja sen jälkeen seuraavat 5 tasaisesti 10-20 minuutin välein.

Ennen viimeisen pennun syntymää eläinlääkäri tutki Flikan, jotta olisiko vielä pentuja tulossa. Sormiin ei kuitenkaan enää yhtään pentua tuntunut. Eläinlääkäri oli edellisenä päivänä saanut röntgenlaitteen, jolla halusi tarkistaa, mikä tilanne oikein on. Tämä kuvaus oli samalla kyseisen röntgenlaitteen ”neitsytmatka”. Ja kuvastahan näkyi vielä yhden pennun luusto. Ei siis auttanut kuin jäädä odottelemaan viimeisenkin kaverin tuloa maailmaan.

Tunnin odottelun jälkeen eläinlääkäri päätyi antamaan vielä lisää oksitosiinia, ja niin viimeinenkin pentu syntyi. Loppusaldona siis 7 uutta ajurin alkua, joista 3 on urosta ja 4 narttua. Voi sitä ilon ja onnen (sekä väsymyksen ja nälän) määrää, kun koiran kanssa pääsi kotiin kolmen aikaan iltapäivällä. Ei niin käsikirjoituksen mukaisesti lähteneen alun jälkeen pentulaatikossa oli tasainen ja elinvoimainen pentue. Pentujen syntymäpainot olivat 250-290 gramman välillä, joka kuvaa myös katraan tasaisuutta.

kakkospennut

7 uutta tipulilaista

Muutama päivä tässä on ihmetelty uusia tulokkaita, joiden painot ovat lähteneet hienosti nousuun. Äitikoirakin tuntuu olevan elämänsä kunnossa, ja ruokaa tulisi sen mielestä olla tarjolla joka tunti normimäärä. Tällä hetkellä kaikki on siis hyvin, ja kasvattajien on vain tarvinnut huolehtia Flikan hyvinvoinnista ja päivittäisestä pentujen punnitsemisesta. Tulevia viikkoja siis mielenkiinnolla odotellen…

 

Karijoki RN

Viikonloppuna oli vuorossa Viivin kanssa näyttelykehässä pyörimistä Karijoen suunnalla. Beaglet näyttelyssä arvosteli omintakeiseen tyyliinsä Esko Nummijärvi, joka saneli Viivistä näin:

”Rotutyyppi erittäin hyvä. Kevyt jalo narttu. Kevytpiirteinen pää. Hyvä selkä, rinta ja raajat. Esiintyy ja liikkuu hyvin. Hieman pitkä häntä.” AVO ERI AVK2

Hieno arvostelu ja tulos, johon ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. 🙂

Meille tulee pentuja!

Viime viikolla torstaina saatiin yhtäkkiä ahaa-elämys, että Flikan voisi käyttä tiineysultrassa, kun seuraavana päivänä oli tiedossa vapaapäivä. Nykyaikana tällaisten tarkastuskäyntien varaaminen onnistuu netistä, jos vain itselle sopivia aikoja on järjestelmän kautta tarjolla. Ja niin vain löytyi Lillvetin Seinäjoen toimipisteestä vapaa aika, ja vieläpä muihin lähialueen yksityisklinikoihin verrattuna suhteellisen huokeaan hintaan (69 e).

Koiran ultraaminen oli sekä emännälle että isännälle, ja myös Flikallekin uusi kokemus. Ensiksi koiran käytöksessä oli huomattavissa hermostuneisuutta, ja kun vielä toimenpideasento ei ole niitä Flikan lemppareita, niin siihen tottuminen otti pienen hetken. Mutta onneksi vain tosi pienen hetken.

Ja niin vai ultrakuvaan heijastui pieniä ajurin alkioita 4-5 kappaletta. Flikan edellinen pentue ja sen koko kun otetaan huomioon, niin meidän arvio pentueen koosta on 6-7 pentua. Mutta lopullinen kokohan selviää sitten kesäkuun 11. päivän tienoilla…

Jos sinua siis kiinnostaa toteuttamamme yhdistelmä ja ole vailla metsästyskaveria, niin ota rohkeasti yhteyttä. Lisätietoja löytyy pentuja-sivulta.