Tänä vuonna münsteripäiviä vietettiin 2.-4.9.2016 perinteisesti Lapualla ja Laihialla. Ja kuten edellisinäkin vuosina, lauantaina oli vuorossa Münsterikerhon mestaruuskoe. Tänä vuonna Sanin kanssa ilmoittauduttiin kokeeseen mukaan ajatuksella, että katotaan riittääkö rahkeet AVO-luokkaan. Vesityökokeesta saatuja pisteitä oli käyty edellisenä päivänä ”korottamassa” Ilmajoella, ja näin ollen pistetilillä oli jo 20 pistettä ennen kokeen alkua.

Koeryhmässä Sanin lisäksi oli 3 muuta pikkumünsteriä ja yksi isomünsterinseisoja. Jokaisen koiran kohdalle toivottiin onnistumisia, ja kun palkinnon syrjässä oli joukosta kiinni jo kaksi koiraa, niin meidän päivän tapahtumat olivat vasta alkamassa. Sani oli koko päivän ajan jaksanut hakea omalla vauhdikkaalla tyylillään jo kaksi erää. Kolmannen erän alussa Sanin nokka veti pusikkoon, joka oli suoranainen risuhelvetti. Epäilys siitä, että juokseva fasaani jallitti koiraa 6-0 oli olemassa, mutta kun näkyvyys pusikossa oli 5 metriä, niin paras ratkaisu oli ottaa koira kiinni, ja jatkaa hakua ”vähän” avoimemmassa maastossa, jossa olisi paremmat mahdollisuudet päästä toteamaan koiran riistatilanne.

Eipä mennyt kauaakaan, kun Sani oli hakemassa saarekkeessa, josta oli puut kaadettu edellisenä vuonna, ja emäntä tarkkaili saarekkeen reunassa, että mitä koira oikeen touhuaa, niin silmiin osui fasaani. Ei muuta kuin ohjaamaan koiraa hajulle, josta saatiinkiin seisonta. Pikainen ilmoitus seisonnasta, josta saatiinkin toimintalupa välittömästi. Ei muuta kuin avanssia kehiin, joka aluksi lähti vikasuuntaan, mutta jonka Sani käänsi hyvin äkkiä linnulle kohdistuvaksi. 20 metrin päästä seisontapaikasta ojan varresta fasaanikukko lähtikin lentoon, vihellys pilliin varmistamaan Sanin paikalleen jäänti, laukaus ja koira kiinni. Mahdollisuus palkintoon oli nyt olemassa!

Takajoukot alkoivat kyselemään riistatyön jälkeen, että sanoiko tuomari ja aspirantti minulle mitään. Siinä vaiheessa tajusin, että kylmänlinnun noudosta ei oltu mainittu, joten meidän päivä jatkuisi vielä. Ja tämä oman käsitykseni mukaan tarkoittaisi sitä, että mahdollisuudet kirkkaimpaan palkintoon olisi olemassa. Sani sai vielä yhden erän hakuaikaa, jonka pitkästä päivästä huolimatta neiti jaksoi hakea hienosti. Pienen mutkan jälkeen palattiin takaisin ensimmäisen riistatyön pelipaikoille, ja kuin taas ihmeen kaupalla emäntä bongasi faasanin. Ei muuta kuin koiraa ohjaamaan linnun hajuille, josta nopeasti saatiinkin seisonta. Yhtä nopeaa oli emännän käsi pystyssä seisonnan merkiksi, josta samalla nopeudella tuli toimintalupa. Äkkiä koiralle avanssilupaa, koska fasaani oli liikekannalla. Siinä koira ja emäntä aspirantin saattelemana menivät juoksevan fasaanikanan perässä, joka saarekkeen reunassa viimeinkin lähti lentoon. Vihellys pilliin, josta Sani hiljensi vauhtia, mutta ei pysähtynyt. Toinen voimakkaampi puhallus pilliin ja johan koira pysähtyi katselemaan sopivasti murakasan päälle putoavaa fasaania, joka otti huonosta osumasta johtuen jalat alleen ja paineli viereiseen saarekkeeseen. Ei muuta kuin koira noutamaan nopeasti, jotta lintu ei kauhean pitkälle kerkeisin juosta.

Tästä alkoikin sitten kokeen ”ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa” -vaihde. Sani lähti vauhdilla noutoon, ja vaikka aluksi tuntuikin, että se seurasi täysin pudotetun linnun jälkeä, niin nokka veti kuitenkin tuulen suuntaan, josta pyrähtikin fasaani lentoon. Sani jäi hetkeksi ihmettelemään, että mistäs tuo tuli, ja jatkoi etsintäänsä. Hetken päästä pyrähti taas fasaani lentoon, jota Sani seurasi katseellaan, ja jatkoi toimiaan. Pariin kertaan sain kutsua Sanin takaisin luokseni, ja lähettää uudelleen noutoon. Mutta maastossa olevat tuoreet hajut vetivät Sania puoleensa, ja kolmannenkin fasaanin nähtiin siivittävän Sanin etsintöjen edestä. Lopuksi Sania lähdettiin auttamaan, ja tällä kertaa aspirantin tarkat silmät havaitsivat fasaanin pienen kuopan pohjalla, jonka päällä oli ristikkäin kaatuneena kuusen ja männyn rangat. Sanilla ei ollut mahdollisuutta päästä rankojen alle fasaania noutamaan, joten aspirantti nosti hieman alempaa rankaa, jolloin Sani pääsi noukkimaan linnun suuhun ja luovuttamaan sen istuen emännälle.

Matkalla Karhunmäkeen kritiikkiä kuulemaan oli vähän epätodellinen olo. Oliko tässä tosiaan päässyt käymään niin, että Sani saisi ensimmäisn AVO-luokan tuloksen? Jotkut heittelivät mahdollisuuksia ykkösestä jopa ilmoille, mutta oma usko siihen ei kovin vahva ollut, koska noudossa oli ollut mutkia matkassa. Mutta tulos sieltä kuitenkin tulisi….

Meidän ryhmän kritiikin yhteydessä pidettiin myös koko münsterimestaruuskokeen palkintojenjako. Ryhmästämme 3 koiraa saivat palkinnon, ja Sani oli yksi niistä. Ennen pisteiden julkistamista kerrottiin myös palkintosija, ja siinä vaiheessa kerhon mestaruudessa oli kiinni Sani ja isomünsterinseisoja Riekkotokan Ava AVO2 tuloksella. Ja niinpä siinä vain kävi, että Sani pokkasi kerhon mestaruuden 75 pisteellä! Ja vaikka tätä osasi ehkä päivän tapahtumien jälkeen jo hieman odottaa, niin siltikin se tuli iloisena ja tunteellisenä yllätyksenä! Enpä 5 vuotta sitten ensimmäistä kertaa münsteripäiville osallistuneena osannut edes kuvitella, että minun koira voisi joskus kerhon mestaruuden itselleen pokata. Fiilis oli siis aivan uskomattoman hieno! Tästä on siis hyvä jatkaa kautta…

Münsterimestaruuskokeen tulokset ja kuvia löytyy täältä.