Etelä-Pohjanmaan piirinmestaruuskoe pidettiin tänä vuonna Kurikassa 5.10.2014. Jo viime vuonna Ajovoittajan jälkeen syntyi ajatus siitä, että samoihin karkeloihin olisi mukava päästä osallistumaan toistamiseen. Ja eihän sinne pääse muuta kuin ennalta asetettujen etappien kautta, ja ensimmäinen niistä on tosiaankin piirinmestaruuskoe. ”Viimeistelytreenit” Flikalle pidettiin etelänleirillä Valkeakoskella Xena-tyttären metsästysmaastoissa edeltävänä viikonloppuna. Molempina päivinä ajettava löytyi, ja ihan mukavasti jänis/jänikset kyytiä saikin, vaikka olosuhteet olivat lämpimät ja kuivat. Hyvillä mielin siis pystyi Flikan kokeeseen ilmoittamaan.

Lauantai-iltana alkoi jo vähän (ainakin emäntää) jänskättämään, että kuinkakohan kokeessa oikein käy, kun säätiedotus lupasi lämmintä ja kuivaa yötä. Flikan hakulöysyydessä ei ole ollut parantumisen merkkejä syksyn aikana, ja juurikin lämpöisen ja kuivan yön jälkeen se on ollut räikeimmillään. Niinhän siinä sitten kävi, että hakuaika kävi vähiin, ja olipa Flikka siinä samalla aukaissut ääntään vähän turhankin vuolaasti, joten ensimmäinen luopuminen (tuomarin kehoituksesta) tuli isännälle vastaan. Piirinmestaruuspokaali suuntaa siis kahden perättäisen Laihialla vietetyn vuoden jälkeen Jalasjärvelle.

Mitä tulee tuohon Flikan hakulöysyyteen ja sen esiintymiseen, niin sehän on vain sellainen asia, jolle ei mitään voi. Kelillä on paljon merkitystä kuinka sitä esiintyy. Toisaalta se on myös merkki Flikan valtavasta metsästysinnosta, joka on jotenkin ”ilmaistava” kun jäniksen jälki on löytynyt. Tuosta innosta kun saisi siirrettyä kauhallisen (taikka kaksi) Viiville, niin sitten alkaisi äidin ja tyttären ominaisuudet olemaan tasoissa.

Mutta, mutta…. jotain outoa tämän syksyisissä jahtireissuissa on ollut, kun tuntuu että Flikan korvien välistä on järki ajoittain kokonaan kadoksissa. Ja nenäpunkkeja taikka anaalirauhasvaivaa ei voi syyttää, kun ne on hoidettu (tai siis ainakin yritetty hoitaa) ennen kauden alkua pois ”kiusaamasta”. Eräs ajokoiraharrastaja olikin isännältä kysellyt, että milloinka ne Flikan juoksut oikein oli. No, nehän oli elokuun puolen välin paikkeilla, joten ajankohta mahdolliselle valeraskaudelle olisi oikea. Mitään muita oireita (nisien turpoamista yms.) ei ole ollut, mutta Flikan muutenkin hyvä ruokahalu on entisestään kasvanut. Ja jos ruoka ei tule mamman mielestä tarpeeksi ajoissa, niin siitä pitää ilmoittaa vikisemällä, ulisemalla ja haukkumalla (samalla tapaa kuin viime keväänä, kun Flikka ihan oikeasti oli kantavana). Olisiko sitten niin, että mamma kärsisi hormoonien aiheuttamasta valeraskausmylleryksestä omassa kehossa ja päässä, ja se olisi saanut tekemään kokeessa ”vähän” omiaan? Ehkä, mutta eipä se enää kokeen tulosta muuta miksikään. Aika siis näyttää, että tasoittuuko mamman mieli. 🙂

Muuten ajokokeiden suhteen tälle kaudelle ei ole mitään lukkoon lyötyä, joten fiilisten mukaan mennään sinne minne tuntuu. Toisaalta tällainen aikatauluttomuus on mukavaa, kun aikaa jää muuhunkin kuin ajokokeisiin ja niihin treenaamiseen. Joka sekin on mukavaa ja palkitsevaa… ainakin silloin kun tuloksia tulee. 😉