Tipulin kennelin ensimmäinen KVA kasvatti!

Niin vain tuli sekin päivä, että meidän kasvattamistamme koirista yksi on saavuttanut Suomen käyttövalion arvon. Ykköspentueen sisupussi Xena osallistui 29.9.2018 Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskilpailuun kotimaastoissa Valkeakoskella. Kotiin tuomisina oli piirinmestaruus BEAJ1 (60,42 p.) tuloksella, joka oikeutti anomaan Xenalle käyttövalion arvoa, joka nyt jo näkyy jalostustietojärjestelmässä.

Paljon onnea Xenalle kotijoukkoineen ja nöyrä kiitos kasvattajilta, että olette vieneet koiraa kokeisiin! Tämä oli ensimmäinen Tipulin kasvatin KVA arvo, mutta toivottavasti ei viimeinen. 😉

Xena 6-viikkoisena

Kesä 2018

Niinpä se on taas kesä kohta käytetty, ja syksyn kiireet metsästyksen ja koirien parissa alkaa painamaan päälle. Onhan sitä taas odotettukin viimeiset puoli vuotta, että koirat saa päästää metsään vapaana juoksemaan. 🙂 Mutta ei se kesä ole mennyt pelkästään syksyä odotellessa…

R-pentueen tapaamiset
Sanin ja Meikon lapsoset eli R-pennut kokoontuivat kasvattajan kutsumana kahteen otteeseen Vehniälle Vakkerin Timon oppiin (Tmi Erä-Vahti). Ensimmäisellä tapaamisella kesäkuun puolessa välissä saatiin paikalle peräti 9 pentua kymmenestä, ja toisella kerralla heinäkuun lopussa paikalle pääsi 6 pentua omistajineen. Kasvattajan rooli näissä tapaamisissa on ollut omien kokemusten kertominen, pentujen kuulumisten kyseleminen ja kahvitarjottavan tuominen. Jokainen pentu on osoittautunut sosiaaliseksi ja erittäin oppivaiseksi kaveriksi, ja sellaisiahan münsterin tuleekin olla.

Niin kiinnitkö kukaan huomiota pentuun? 😉

Kira tuli taloon
Kesäkuun lopussa meidän lauman jatkoksi saapui suomenajokoiranarttu Taikavuoren Kira. Isännän pitkäaikainen toive omasta ”pitkäjalkaisesta” lähti toteutukseen, kun tieto siitä, että omalle kylälle tulisi ajokoiranpentuja toukokuussa mielenkiintoisesta yhdistelmästä. Pennun hankintaa puolsi myös se, että olimme löytäneet Pössölle erinomaisen uuden kodin, jossa se pääsisi toteuttamaan itseään lenkki- ja kaverikoirana. Kiralle meidän talon tapoja on opettanut Sani. Näiden kaverusten menoa onkin ollut kiva seurata, koska heidän kemiansa tuntuisi passaavan yhteen paremmin kuin hyvin.

Kira opettelemassa lepäämisen saloja Västerhankmossa

Vesilahti RN, 11.8.2018
Näyttelykäynnit on meidän koirien osalta ollut tänä kesänä lähes nollissa, jos ei lasketa emännän kehätoimitsija keikkoja. Flikan ilmoittaminen johonkin näyttelyyn veteraaniluokkaan on ollut mielessä jo viime kesästä lähtien, kun ikää muorille tuli tarpeeksi kyseiseen luokkaan pääsemiseksi. Ajatus on kuitenkin saanut rauhassa muhia, kunnes viimein tuli sopiva näyttely, jonka yhteyteen saatiin sovittua vielä kyläilyä hyvien ystävien luokse.

Vesilahden näyttelyyn lähdettiin siis pitämään Flikan kanssa hauskaa kehässä, ja ehkä jättämään myös lopullisesti hyvästit näyttelykehille. Näyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 9 beagleä, joista 6 urosta ja 3 narttua. Narttujen junioriluokassa esiintyi mallikkaasti Flikan lastenlapsi Athene, jonka laatuarvosteluksi tuli JUN ERI1 SA. Nuorten luokassa esitetty narttu sai EH:n ja tässä vaiheessa luultiin jo, että Athene sen sertin veisi. Mutta niin vain muorikoira asteli ryhdikkäästi kehään ja esiintyi energisesti, ja pokkasi laatuarvostelusta VET ERI1 SA. Tässä vaiheessa päivän saavutukset oli Flikan osalta mennyt totaalisesti yli odotusten, ja kun PN-kehässä Flikka pyydettiin Athenen edelle oli handlerin ilme varmaan näkemisen arvoinen. Meidän muorikoira, joka ei välttämättä ole kaikkien beagleihannetta vastaava pokkasi ensimmäisen sertinsä! :O ROP-kehässä tuomarin sanoin voittokulku päättyi, mutta sillä ei enää mitään väliä siinä vaiheessa ollut.

Ja tässäpä Sakari Potin sanelema Flikan arvostelu:
”Keskikokoinen, oikeat mittasuhteet. Ikäisekseen tiiviissä kunnossa. Oikealinjainen pää. Erinomainen runko- ja raajarakenne. Hyvä karva, pysty häntä. Tyypikäs like. Terhakka luonne.”
VET ERI1 SA PN1 SERT VSP ROP-VET

Flikan poseeraus Vesilahdella ryhmäkehiä odotellessa

 

Ihana, kamala luovutus

Kohta kaksi viikkoa sitten lähti viimeinenkin pennuista kohti uutta kotiaan. Luovutus on kasvattajille ristiriitaisten tunteiden aikaa. Päällimmäinen tunne on helpotus, kun olette saaneet pidettyä ne pienet koiranalut hengissä siihen asti kunnes ne on luovutettu eteenpäin uusille omistajilleen. Helpotuksen lomassa olette äärettömän iloisia ja onnellisia nähdessänne tulevat omistajat, jotka ovat vähintäänkin yhtä iloisia uuden perheenjäsenensä kanssa. Ovathan monet heistä odottaneet tätä hetkeä jo useamman kuukauden, jopa vuoden. Siinä vaiheessa, kun auton takavalot ovat kadonneet näkyvistä, iskee päälle hetkellisesti haikeus. Haikeus siitä, että et saa juuri sitä kyseisetä pentua päivittäin paijata, pitää sylissä ja jutella höpöjä.

Rakan ja Ruutun paijaamista (Kuva: Tapio Mäki)

Onneksi yhteydenpito on nykypäivänä helppoa, ja pennunomistajien kesken perustettu WhatsApp -ryhmä onkin tuonut pentujen lähdön jälkeen helpotusta ikävään. Sinne tulleita kuvia ja videoita on ollut kiva poikien kanssa katsoa, joille pentujen lähtö oli aika kova paikka. Seuraavan kerran pentujen kanssa tavataan kesäkuussa Vehniällä pentuetapaamisen merkeissä. On kyllä mielenkiintoista nähdä kuinka pennut ovat kehittyneet, ja mitä kaikkea he ovat tähän mennessä jo oppineet.

Esittelyssä R-pennut

Pentujen nimien keksiminen on aina oma ”haastava” hommansa, kun jotenkin sen rekisterinimenkin haluaisi pennulle sopivan. Aika hyvissä ajoin oli selvillä, että pentujen nimet tulee alkamaan r-kirjaimella. Looginen jatkumo siis edelliseen P-pentueeseen, kun välistä jättää vaan kirjaimen q välistä. 😉 Ja kerran hyvissä ajoin nimien alkukirjain oli selvillä sai tulevat pennun omistajat itsekin nimiä ehdottaa. Ja kaikki ehdotukset menivät mukisematta läpi.

Mutta alla kuvat pennuista syntymäjärjestyksessä nimien kera. Ja jos nimet ei sukupuolta paljasta, niin Rymy ja Riesa ovat pentueen urokset.

Ja se täytyy vielä mainita, että kaikille pennuille on nyt tiedossa metsästävä ja rakastava koti.

Sanin pennut kasvaa ja kehittyy

Kylläpä on mennyt kolme ja puoli viikkoa sitten nopeaa. Pennut ovat kasvaneet niin kuin pentujen kuuluukin näiden viikkojen aikana. Näin suuren katraan kanssa on toki selvää, että joukossa on mörssäreitä, keskikastilaisia ja tirppanoita. Kuitenkin jokainen pentu on ollut syntymästään lähtien elinvoimainen, ja pienimmätkin ovat olleet sisukkaita eivätkä ole luovuttaneet taistelussa nisistä. Kasvattajan huoleksi ensimmäisen kolmen viikon aikana onkin jäänyt pentulaatikon puhtaana pitäminen, Sanin ruuassa ja juomassa pitäminen, sekä katsominen, jotta pienimmätkin ovat päässeet elintärkeän emänmaidon makuun.

Pitkäperjantain aamuna kuului alakerrasta pentujen poikkeuksellisen kovaa ääntelyä. Yllätys olikin suuri, kun kaikki pennut olivat kammenneet itsensä pentulaatikosta ulos, ja 10 pientä münsteripentua vipelsi pitkin olohuonetta. Tämä tarkoitti siis sitä, että pentulaatikko sai väistyä pentuaitauksen tieltä.

Pentuaitaus

Viime viikolla pentujen elämässä oli muitakin muutoksia ja tapahtumia kuin elintilojen muutos. Ensimmäinen matokuuri on annettu, kynnet on leikattu ja kiinteän ruuan syöttäminen on aloitettu (joka tuntuu maistuvan kaikille pennuille yhtä hyvin kuin emällekin). Sanin läsnäolo pentujen seurassa on vähenemään päin, ja ihan ymmärrettävistä syistä, kun pienet naskalihampaat ovat jo puhjenneet. Tästä ne kasvattajan rankimmat viikot alkaakin… 😉

Epäsuhtaisen sukupuolijakauman ja pentuja varanneiden elämänmuutosten vuoksi pari narttupentua on vielä vailla rakastavaa ja metsästävää kotia. On hienoa huomata, että pentua ei oteta hetken mielijohteesta itselle, vaan päätöstä mietitään koko koiran eliniän loppuun asti. Mutta hieman kyllä ärsyttää kasvattajana, että kun pentua kysellään ja nimi laitetaan sinne varauslistalle, ei missään vaiheessa ilmoiteta siitä, että elämäntilanne on muuttunut taikka se pentu on jo löytynyt. Nykyaikana, kun luulisi tuon informaation kulkevan eri viestinten kautta suhteellisen helposti. Onneksi ei kuitenkaan tämän suuremmista murheista ole tällä kertaa kyse. 🙂

Koko katras nukkumassa täysillä vatsoilla.

Münsteripennut ovat syntyneet

Sanin ja Meikon pennut syntyivät 8.3. Pentueeseen syntyi 10 pentua, joista 2 on urosta ja 8 narttua. Kyllähän siinä kätilökin oli ihmeissään, kun vielä kahdeksannen pennun jälkeen oli merkit ilmassa, että lisää pentuja oli tulossa. Kaikki sujui isosta pentumäärästä huolimatta hyvin, ja Sani on osoittautunut hienoksi ja huolehtivaiseksi emäksi. Nyt täytyy vaan toivoa, että pentujen kasvuaika sujuu yhtä hienosti kuin astutus, odotusaika ja synnytys.

Onnellinen emo pentujensa kanssa

Loppiaisen touhuja

Pikkuusen paremmat beaglekisat
Lähes perinteiseksi muodostuneet Pikkuusen paremmat beaglekisat järjestettiin neljännen kerran Ilmajoella 6.1.2018. Kasvateistamme Xena osallistui toistamiseen kisaan. Tiukkaakin tiukemmassa voittajakolmikon kisassa Xena sijoittui toiseksi ajaen hienon BEAJ-1 tuloksen pistein 82,79. Kokeen kokonaistulokset löytyvät täältä.

Kuvassa vasemmalta: Xena ja Ville Laurell, Hautapakan Camon Sinttu ja Taneli Santala sekä Mehtokummun Airo ja Toni Asunmaa

Sanin astutus
Sani aloitti juoksunsa 4 päivää odotettua aiemmin joulun välipäivinä. Reissua miehelään oli siis tiedossa loppiaisviikonloppuna. Sanin ja Meikon ensimmäinen tapaaminen perjantaina 5.1. meni leikkiessä, mutta loppiaisena meininki olikin jo erilainen. Sani on astutettu onnistuneesti 6.1. ja 8.1. Nyt jäämme siis jännityksellä odottamaan oliko reissut tuloksekkaita.

Meiko <3 Sani

Alkusyksyn kuulumisia

Kappas kehveliä, kun ollaan jo lokakuun puolella menossa, ja sivuille ei ole tullut kirjoiteltua kuulumisia. Syy tähän on toki ne perinteiset syyskiireet. Metsässä ollaan oltu niin paljon kuin vain työnteolta on kerinnyt, ja jäljelle jääneellä vapaa-ajalla ei ole ollut vain innostusta istua koneen äärelle, ja alkaa naputtelemaan tekstiä. Mutta koitetaan nyt vähän summata, mitä on alkusyksyn aikana tapahtunut.

Sorsastuksen aloituksessa oltiin siis Lestijärvellä, ja mukaan pääsi molemmat münsterit. Aloituspäivänä keli oli turhankin tuulinen, joka osaltaan vaikutti lintujen kulkureitteihin. Meidän passisaaren kohdalla ei siis ruuhkaa ollut, mutta saalista saatiin viiden heinäsorsan verran. Noutavan ja etsivän koiran tärkeys tuli tälläkin sorsastusreissulla todistettua. Tuulesta johtuen kaikki tiputetut taikka haavakoksi jääneet linnut ajautuivat rannalle taikka liitelivät myötäisessä metsän puolelle. Näitä lähdettiin sitten Vekun avulla etsimään alkutohinan laannuttua, ja niin vain jokainen lintu löytyi. Jopa sekin lintu, jonka luultiin liidelleen osuman saatuaan pitkälle metsän puolelle.

Metsässä pitkäkorvien ja siivekkäiden perässä
Sorsia ei ole sitten aloituspäivien jälkeen tullut metsästettyä, vaan aikaa on vietetty metsässä jänisajojen ja hyvien lintupaikkojen löytymisen toivossa. Metsässä on tullutkin vietettyä nyt paljon aikaa, koska myöhäinen kevät ja viileä kesä on myöhästyttänyt peltojen puintia. Pelloille ei ole ollut oikeastaan asiaa vasta kuin tässä viimeisen kahden viikon aikana. Mutta metsässä onkin ollut mukavaa talsia, koska joka kerta jonkinlaista ajettavaa/seisottavaa on löytynyt.

Flikan kanssa kautta on aloiteltu hiljokselleen lihaskuntoa kasvatellen. Viime syksyn ja talven rankaongelmat näyttäisi olevan taaksen jäänyttä elämää. Tästä iso kiitos kuuluu Tmi Terveystassun Jaana-Kaisa Timoselle, ja hänen Flikalle tekemilleen käsittelyille! Muori menee nykyään niin lennokkaasti ja jouhevasti, että eihän sitä uskoisi samaksi koiraksi, joka viime syksynä mettäreissujen päätteeksi oli kankea kuin rautakanki. (Flikkaa on viime aikoina tullut kutsuttua muoriksi, kun veteraani-ikä 8 v. ylittyi toukokuussa, ja kesän aikana Flikasta tuli mummo, kun Xena sai pentueen.)

Pössön kanssa opetellaan, että mitä muuta siellä metsässä voi tehdä kuin juoksennella pitkin metsäteitä, kannella risuja, heitellä käpyjä ja kiskoa koivuntaimia maasta irti. Joka päivä tämän pienen pöljän beagle olemus saa omistajat hymyilemään, koska leikkisyyttä tästä kaverista ei todellakaan puutu. Mutta kaiken tuon leikkimisen lomassa on jäniskin saanut pieniä pätkiä kyytiä. Ja ehkäpä se leikkiminenkin unohtuu pidemmiksi ajoiksi kunhan vain nenäpunkkikuuri kunnolla tehoaa. Havaittavissa on ollut siis, että ei ihan täysin ole pojan hajuaisti ollut kunnossa, jonka vuoksi koko laumalle haettiin Interceptor-kuurit.

Sanin ja Vekun kanssa on yritetty saada hyviä tilanteita aikaiseksi metsälinnuilla. Eihän niitä lintuja näillä leveysasteilla (niin kun ei kuuleman mukaan muuallakaan) ole ollut, että ei sekaan mahtuis. Mutta joka kerta on jotakin tökötettävää löytynyt, ja Sani on osoittanut olevansa varsin etevä kurppien ja pyiden seisojana. Onpas emäntä päässyt jopa yhden kurpankin Sanille tiputtamaan. Eihän sillä nyt perhettä ruokittu, mutta hienoa tunne, kun pääset viimeinkin puskissa rämpimisen jälkeen koiran palkitsemaan hyvästä työstä tiputuksella.

Sanin kanssa kokeissa
Kokeissa on tänä syksynä Sanin kanssa käyty 2 kertaa. Ensimmäinen oli Münsterikerhon mestaruuskoe 2.9. Laihialla, joka puintitilanteen vuoksi pidettiin metsäkokeena. Tuurit ja linnut eivät osuneet Sanin kohdalle, joten tulokseksi AVO0 (34 p). Ensimmäistä kertaa Münsterikerhon historiassa jäi mestaruus jakamatta, koska yksikään koira ei tulosta kokeesta saanut. Sani on siis teknisesti vieläkin hallitseva mestari.

Viime sunnuntaina 1.10. oltiin taas ”omilla mailla” kokeessa, ja tällä kertaa pellolla. Linnut olivat tiukassa, ja Sanin kohdalle osui yksi lintu, josta saatiin tehtyä riistatyö. Varovainen avanssi ja viimeisen erän tulokseton seisonta vaikuttivat loppupisteisiin, että tulokseksi tuli AVO2 (61 p). Koepäivän paras kokemus oli, kun Sani ensimmäisen hakuerän aikana tulee metsäsaarekkeesta rusakon kanssa perävilkkasta kohti minua ja tuomaria, ja pysähtyy käskystä. Meinaspa siinä rusakkokin pysähtyä, kun emännän karjaisu ”paikka” kajahti ilmoille. 😉

Pärnu rahvusvaheline näitus

Sanin kanssa suunnattiin heinäkuussa kohti Pärnun kansainvälisiä koiranäyttelyitä, jotka pidettiin 8.-9.7.2017. Viikonloppuna oli siis kahtena eri päivänä mahdollista saalistaa sertejä, cacibeja, kultaa ja kunniaa. 😉 Menossa mukana oli tuleva sulho Meiko ja hänen isäntäväkensä.

Näyttelyitä edeltävällä viikolla koko näyttelyreissu alkoi tuntumaan vähän turhalta. Sani oli aloittanut tiputtamaan karvaansa jo toukokuun alusta, ja tahti sen kuin kiihtyi, mitä lähemmäksi reissu tuli. Sani olikin siis näyttelyssä erittäin bikinikuntoinen neitokainen.

Münsterit lauantain näyttelyssä tuomaroi liettualainen Jurate Butkiene, jonka arvio Sanista kuului näin:
”Very feminine, excellent typical movement. Correct expression, headlines and pigment. Correct ribcage. Should have a bit stronger and shorter loin to keep better topline. Typical summer coat. Excellent behavior. Nice handling.”

”Todella feminiininen. Erinomainen tyypillinen liike. Oikea ilme, päänlinjat ja pigmentti. Oikeanlainen rintakehä. Lanne saisi olla hieman vahvempi ja lyhyempi, jotta ylälinja säilyisi. Tyypillinen kesäturkki. Erinomainen käytös. Hienosti esitetty.”

Tulokseksi tästä arvostelusta tuli VAL ERI VAK1 SA PN1 SERT CACIB VSP. Näillä meriiteillä Sanille pystyi siis anomaan Viron muotovalion arvoa, josta alla oleva diplompi saapui vahvistuksena viime viikolla. Virosta saadun CACIBin ansiosta myös kansainvälisen näyttelyvalion (C.I.E) arvoa pystytään anomaan.

Kesän näyttelyt on nyt kahta emännän kehätoimitsijaharjoittelua lukuunottamatta käyty. Syksy metsästyskiireineen painaa päälle, mutta onhan sitä odotettukin jo puoli vuotta. 😉

Münstereiden kanssa näyttelyissä

Sanin ja Vekun kanssa on nyt kesäkuun aikana käyty kahdessa eri näyttelyssä, joka on meidän näyttelytahdilla kaksi kertaa enemmän kuin viime kesänä yhteensä. Ensimmäinen näyttely oli mannermaisten kanakoirien erikoisnäyttely Nivalassa 10.6. Erkkariin oli yhteensä ilmoitettu 12 pikkumünsteriä, ja münsterit arvosteli Reino Korpela.

Vekku: ”Sopiva koko. Mittasuhteiltaan aavistuksen pitkä uros, jolla komea pää. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä kaula ja rintakehä. Hieman pitkä lanne. Hyvä lantion asento. Sopiva raajaluusto, hyvät kulmaukset. Hyvä karva ja häntä. Liikkuu pitkällä askelmitalla. Rauhallinen käytös.”
Tulos: AVO ERI AVK2 SA PU3

Sani: ”Sopiva koko. Hyvät mittasuhteet. Kaunislinjainen nartun pää. aavistus huulipussia. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä kaula. Riittävän kiinteä runko. Erinomainen raajaluusto, hyvä kulmaukset. Oikein kiinnittynyt häntä. Hyvä karva. Liikkuu tehokkaasti. Miellyttävä käytös.”
Tulos: VAL ERI VAK1 SA PN1 VSP

Sani sai myös kunnian esiintyä Mäyräsalon kasvattajaryhmässä sekä Kafkan jälkeläisryhmässä. Molemmat ryhmät saivat kunniapalkinnon, ja loppukehissä kasvattajaryhmä oli BIS-4 ja jälkeläisryhmä BIS-2. Erkkaripäivä oli jälleen kerran hieno kokemus saman henkisten ihmisten joukossa.

Vännäs INT
Viime viikonloppuna suuntana olikin sitten länsinaapuri, ja siellä 17. – 18.6. järjestetty kansainvälinen näyttely. Matkaa Vännäsin tulee Laihialta vajaa 180 kilometriä, joista melkein 100 niistä taitetaan M/S Wasa Expressin kyydissä. Eipä tarttee tunti tolkulla kuluttaa auton penkkiä, mutta mistään express kyydistä ei voi puhua, kun 100 kilometrin matkaan saadaan kulumaan 4 tuntia.  4 vuotta sitten Vekun kanssa käytiin samaisessa näyttelyssä keräämässä ensimmäinen ulkomaisen näyttelyn kokemus, ja senpä takia matkaan lähtö ilman  matkaseuraa ei tuntunut huonolta ajatukselta.

Tuomarina münstereillä näyttelyssä oli Eva Jönsson, ja yhteensä näyttelyyn oli ilmoitettu 4 pikkumünsteriä. Juuri ennen münstereiden arvostelun alkamista, jotka olivat viimeisenä kehässä, taivaallinen hana aukesi. Vesikuuro ei ollut mitään hentoista sadetta, vaan ihan kunnon ukkoskuuro. Ukkosta pelkäävän koiran eli Vekun kanssa tämä ei ollut mikään paras juttu. Masentuneen oloinen koira ei siis antanut itsestään sitä parasta kuvaa. Ehkä se SA jäi tämän vaisun esiintymisen takia saamatta…

Vekku: ”Hane av bra storlek. Bra ögon. Korrekt bett. Välformat bröst. Aning lång länd. Rör sig bra från sidan, lite vid fram. Goda vinklar bak, lite öppna fram. Utmärkt päls och färg.”

”Hyvää kokoa oleva uros. Hyvät silmät. Oikea purenta. Hyvin muodostunut rintakehä. Aavistuksen pitkä lanne. Liikkuu hyvin sivulta, hieman leveästi edestä. Hyvät kulmaukset takana, hieman avoimet edessä. Erinomainen turkki ja väri.”
Tulos: AVO ERI

Sani: ”Tik av bra storlek. Vackert huvud med fint uttryck. Välansatta välburna öron. Korrekt bett. Bra hals, rygg och kors. Bra bröst. Goda vinklar bak, öppena fram. Lite rak i sin skuldra. Rör sig med bra steg, lite vid i fronten. Champion idag.”

”Hyvää kokoa oleva narttu. Kaunis pää, jossa hieno ilme. Hyväasentoiset, hyvin kannetut korvat. Oikea purenta. Hyvä kaula, selkä ja lantio. Hyvä rintakehä. Hyvät kulmaukset takana, avonaiset edessä. Hieman suora lapa. Liikkuu hyvällä askeleella, hieman leveästi edestä. Valioituu tänään.”
Tulos: KÄY ERI KÄK1 SA PN1 ROP SERT CACIB

Sani siis sai sen, mitä tältä reissulta lähettiin hakemaan eli Ruotsin sertin, jonka myötä neiti valioituu Ruotsin muotovalioksi. Ruotsista saadun CACIBIn ansiosta Sanille voidaan anoa myös FCI:ltä C.I.B. titteliä.

Sanin hieno päivä sai jatkoa vielä ryhmäkehässä, jossa rotukehien tapaan satoi vettä ihan reippaasti. Ryhmätuomarina toimi tanskalainen Gitte Finnich Pedersen, joka poimi Sanin kolmen setterin rinnalle ryhmän neljän parhaan joukkoon. Siinä vaiheessa emäntä oli jo pelkkää hymyä, koska ryhmäsijoitus münsterin kanssa on harvinaista herkkua. Oletin settereiden kiilaavaan kolmelle ensimmäiselle sijalle, mutta niin vain Sani sai RYP3 ruusukkeen! Aivan huikean hieno näyttelypäivä, vaikka aina kun olimme kehässä saimme vesikuuron niskaan. 🙂