Ihana, kamala luovutus

Kohta kaksi viikkoa sitten lähti viimeinenkin pennuista kohti uutta kotiaan. Luovutus on kasvattajille ristiriitaisten tunteiden aikaa. Päällimmäinen tunne on helpotus, kun olette saaneet pidettyä ne pienet koiranalut hengissä siihen asti kunnes ne on luovutettu eteenpäin uusille omistajilleen. Helpotuksen lomassa olette äärettömän iloisia ja onnellisia nähdessänne tulevat omistajat, jotka ovat vähintäänkin yhtä iloisia uuden perheenjäsenensä kanssa. Ovathan monet heistä odottaneet tätä hetkeä jo useamman kuukauden, jopa vuoden. Siinä vaiheessa, kun auton takavalot ovat kadonneet näkyvistä, iskee päälle hetkellisesti haikeus. Haikeus siitä, että et saa juuri sitä kyseisetä pentua päivittäin paijata, pitää sylissä ja jutella höpöjä.

Rakan ja Ruutun paijaamista (Kuva: Tapio Mäki)

Onneksi yhteydenpito on nykypäivänä helppoa, ja pennunomistajien kesken perustettu WhatsApp -ryhmä onkin tuonut pentujen lähdön jälkeen helpotusta ikävään. Sinne tulleita kuvia ja videoita on ollut kiva poikien kanssa katsoa, joille pentujen lähtö oli aika kova paikka. Seuraavan kerran pentujen kanssa tavataan kesäkuussa Vehniällä pentuetapaamisen merkeissä. On kyllä mielenkiintoista nähdä kuinka pennut ovat kehittyneet, ja mitä kaikkea he ovat tähän mennessä jo oppineet.