Kolmas kerta toden sanoo… tai sitten ei

Vastaa

Käytiin tänään Vekun kanssa kolmannen kerran tälle kesää koittamassa vesityökoetta, josko saataisiin niitä pisteitä enemmän tilille kuin se 3 ennen varsinaisen koekauden alkua. Sunnuntain viimeistelytreenit eivät kauhean suuria odotuksia nostattaneet, ja vielä tänään päivällä emäntä mietti, että onkohan sitä järkeä lähteä jälleen kerran toteamaan Vekun kovapäisyys.

Kaikesta huolimatta auton nokka oli suunnattuna tänään iltapäivällä kohti Murhaastoa, ja koe meni pitkälti niin kuin arvelinkin… Veteen meno oli yhtä nihkiää kuin aina ennenkin. Uinti linnulle mestaritason uintia, mutta siitä se jyrkkä alamäki sitten alkoikin… Vekku nappaa linnun suuhun, nousee muina miehinä rannalle, ja alkaa hyvällä ruokahalulla syömään lintua!!! Onneksi heittäjänä toimi hyvä ystävämme, joka ”ystävällisesti” (emännän pyynnöstä) kävi murahtelemassa Vekulle, jotta koiruus ymmärtäisi suunnata mamman luokse turvaan. Itse koehan keskeytyi tähän heittäjän väliin tuloon. No, loppujen lopuksi emäntä sai istuen luovutettuna päättömän telkkä. Pistetili ei siis karttunut entisestään…

Nyt saa vesitöiden treenaaminen riittää tältä kesää/syksyä, ja aletaan tosissaan keskittyä siihen olennaiseen, eli metsästämiseen. Kyyhkyt ovat toistaiseksi säästyneet meidän kiusaamiselta, mutta eiköhän sekin tässä tulevien päivien aikana korjaannu. Sorsastuksen aloitus ollaan jo perinteisesti Lestijärvellä, ja toivottavasti siellä Vekku näyttää sen mitä hän oikeasti osaa. Ja nyt ei puhuta lintujen syömisestä…

Ylivieskan KV 20.7.2013

Vastaa

Viikonloppuna melkein koko perhe hyppäsi auton kyytiin, ja määränpäänä oli Ylivieska. Vain Väiski jäi kotiin vartioimaan kotia.

Lauantain ohjelmassa oli Ylivieskan kansainvälinen koiranäyttely, johon Vekku oli ilmoitettu. Paikalla oli Vekun lisäksi 3 muutakin münsteriä, joista yksi oli junioriluokan uros. Vekku sai siis jälleen kerran pyörähdelllä ja pönöttää kehässä yksinään, josta tuomari Eeva Anttinen totesi näin:

”Urosmainen. Mittasuhteet oikeat. Oikea ilmeinen ja linjava pää, jossa kuono saisi olla pidempi. Hyvä kaula. Korvat oikein hyvät. Hyvä ylälinja, hyvät kulmaukset ja raajaluusto. Riittävän pitkä, mutta matala rintakehä, joka tulisi ulottua eturaajojen väliin. Lihaksikas hyvä lantio. Kantaa häntää korkealla liikkeessä. Kyynärpäistä löysät avoimet liikkeet. Hyväasentoiset mutta kinnerahtaat liikkeet takaa. Oikean laatuinen, suora, sopivasti hapsukas karvapeite. Koko: 55,5 cm.”

Erinomaisten putki siis jatkui, mutta ruusukkeet jäi saamatta rintakehän mataluuden takia. Toisaalta, ne tarvittavat ruusukkeet on jo saavutettu Suomen kamaralta, joita näyttelypuolen valiontitteleihin tarvitaan. Ja ainahan se on ilo käydä sellaisella tuomarilla, jolta irtoaa pidemmän puoleinen arvostelu, ja joka kertoo minkä takia hän edellä mainittuun lopputulokseen päätyi.

Näyttelypäivän aikana pääsimme seuraamaan myös beaglejen ja suomenajokoirien kehän, kun kerrankin kaksipäiväisen näyttelyn samana päivänä oli ryhmät 6 ja 7. Suomenajokoirien kehässä riitti jännitettävää, kun Tuulihaan Attina oli tavoittelamassa toista sertiään. Harmittavasti juoksunsa edellisenä päivänä aloittanut hormoonihuuruinen Attina väisteli mittatikkua, joka varmaankin maksoi sen, että käyttöluokassa tuli kakkossija ja paras narttu -kisassa sijoitus oli epävirallinen viides, ja ruusukkeista käteen jäi VARASERTi. Arvostelu itsessään oli todella hyvä.

Näyttelyhulinaan oli myös tutustumassa Viivi. Kyllä siinä pienen neidin pää oli aluksi pyörällä, kun vastaan tuli ihan erinäköisiä ja -kokoisia koiria, mihin ollaan totuttu. Mutta rohkeasti Viivi kävi tutustamassa kerrostalon korkuisiin tanskandoggeihin ja bernhardilaisiin, vaikka hieman piti niskakarvoja kohottaa ne nähtyään. Loppujen lopuksi neiti veteli sikeitä kuin kokeneempikin näyttelykävijä.

Siskotreffit

Vastaa

Yksi Flikan pennuista, Lilli, asustelee Mustasaaressa Antin ja Niinan hyvässä hoidossa. Vihdoinkin saimme aikaiseksi käydä heillä kylässä, ja katsomassa millainen neitokainen ja tuleva jänisten kauhu siellä oikein kasvaa ja kehittyy. Myös Viivi lähti matkaan mukaan harjoittelemaan samalla autossa yksin matkustamista. Se kun ei ole Viivin mielestä ollut erityisen kivaa.

Vastassa meitä oli intoa ja energiaa täynnä oleva Lilli, josta on kehittymässä nätti ja hieno beagle. Vaikka Viivi on välillä tuntunut mahdottomalta energiapakkaukselta, niin Lillissä sitä ylipursuavaa energiaa oli kaksinkertaisesti. Kuulemma myös itsenäisyyttä ja rohkeutta neidistä löytyy. Nämä ominaisuudet kun laitetaan yhteen nippuun, niin ne lupaa hyvää metsästystä ajatellen.

Muutamia onnistuneita otoksia siskoksista saatiin napattua, vaikka tehtävä meinasi olla mahdoton. Sen verta liikkuvaisia otuksia nämä tytöt yhdessä olivat. Kuvat Lillin ja Viivin ”vauhti-ajoista” löytyy täältä.

Tulevan viikonloppuna matkaamme Ylivieskaan, jossa ohjelmassa on kansainvälinen koiranäyttely Vekun kanssa, Johannan ja Tonin toisen pentueen (Tuulihaan B-pentue) ihastelemista sekä kaikkea muuta ei niin koiriin liittyvää.

Päivityksiä sivuille

Vastaa

Kuvien helpomman hallittavuuden vuoksi valokuvat ovat siirtyneet Picasa verkkoalbumeihin. Albumeihin pääsee Kuvia -sivun linkkien kautta. Sieltä löytyy nyt ykköspentueen viimeisiltä kasvattajan luona vietetyiltä viikoilta kuvia sekä Viivin ja Vekun juhannuskuvia. Flikka ei päässyt leikkikarkeloihin mukaan, koska neidin nokka vetää saman tien metsän puolelle. Flikka saikin siis keskittyä ruokapöydän alusen ”imurointiin” ja sohvalla köllöttelyyn.

Ruotsin reissua ja jousikisaa

Vastaa

Viikonloppuna osallistuimme Vekun kanssa kansainväliseen koiranäyttelyyn Ruotsin puolella Vännäsissä. Ryhmä 7 arvosteltiin lauantaina 15.6., ja tuomarina toimi Mats Jonsson, joka tuumasi Vekusta näin:

”Antaa hieman ilmavan vaikutuksen. Kaunis sopusuhtainen pää oikealla ilmeellä. Erin. kaula ja pää. Hieman jyrkkä lantio. Hieman korkealle asetettu ja kannettu häntä. Hyvä rintakehä. Oikeat kulmat ja hyvä luusto. Erinomainen turkki. Liikkuu hyvin edestä. Voisi ottaa suuremmat askeleet takana. Hieman ahdas takaa.”

Ei siis mikään huono arvostelu, josta tulikin laatuarvostelu erinomainen, mutta CACIBia tuomari ei antanut. Reissun tavoite ei siis täyttynyt, joten tässä saa alkaa miettimään, että milloin lähdetään uudestaan ulkomaille näyttelyyn.

Jos ei emännän ja Vekun reissu mennyt ihan putkeen, niin tuli meidän talouteen viikonlopusta kuitenkin jotain palkintoja. Isäntä osallistui Luhangalla järjestettyihin Jousimetsästäjien SM-kilpailuihin, ja kotiin tuomisina oli hieno 3.sija yksilökisassa ja joukkuekisan 1.sija! Harjoittelu on siis tuottanut toivottua tulosta, ja seuraavan kerran isäntä kisaa heinäkuun puolessa välissä Lapualla.

Koekauden avaus

Vastaa

On taas se aika vuodesta, kun KAER-rintamalla alkaa tapahtua vesityökokeiden muodossa. Muutaman viime viikon aikana on tullut käytyä Murhaaston montulla treenaamassa vesityökoetta varten vaihtelevalla menestyksellä. Tähtäimenä oman seuran järjestämät vesityökokeet, ja hyvässä muistissa viime kauden koefiaskot, joita en halunnut lähteä toistamaan.

Tänään olikin sitten ne kotikokeet, jonka kenraaliharjoitukset onnistuivat hyvin (mutta ei täydellisesti). Kokeeseen osallistui 7 koiraa, joista Vekku oli viimeisenä suoritusvuorossa. Münsterikaverit Miro ja Minik osallistuivat myös kokeeseen, joten paikalla oli tsemppareita ja kannustajia.

Alku- ja loppukankeuksien jälkeen koe tuli kuin tulikin suoritettua 3 pisteen arvoisesti!!! Emäntä on siis yhtä hymyä, koska näiden pisteiden eteen on tehty tunti, jos toinenkin, töitä. Nyt voi siis rennosti lähteä kokeilemaan loppukesästä (ennen sorsastuksen alkua) vesityökoetta korkeampien pisteiden toivossa. Täytyy vaan hieman hioa veteen menoa ja luovutusta… Mutta näiden pisteiden turvin voimme saada AVO-luokassa tuloksen, jos muut osa-alueet vaan ottavat onnistuakseen.

Viime perjantaina viimeinenkin pentu, Vili, lähti omistajiensa matkaan. Nessu-pakettiin ei tarvinnut emännän (eikä isännän) turvautua kertaakaan, vaikka jokaisen pennun lähtö toi mieleen haikeutta. Mutta mikäs siinä oli pentuja luovutella rakastaviin koteihin. Ja sen verta hyvät kokemukset koko penturumbasta jäi, että kyllä meidän markilla tullaan vielä uudestaankin näkemään pikku jänisten kauhujen vipellystä.

Väki vähenee

Vastaa

Pennut täyttivät perjantaina 7 viikkoa, ja ovat näin ollen virallisesti luovutusikäisiä. Kaksi pentua, Siru ja Xena, lähtivätkin jo nyt viikonloppuna uusiin koteihin. Toivomme kaikkea hyvää tytöille ja heidän omistajillensa! Toivottavasti saamme kuulla syksyllä, että miten neidit ovat pääseen ajamisen makuun.

Mutta ennen perjantaita pennut pääsivät ensimmäistä kertaa auton kyytiin, kun matka johti eläinlääkärin luokse. Pennuille tehtiin pentuetarkistus, josta jokainen sai terveen paperit. Hyvillä mielin siis pentuja on laitettu, ja tullaan laittamaan maailmalle. Ensi viikonloppuna pitääkin sitten lopuille pennuille sanoa hyvästit. Onneksi Viivi jää kuitenkin meidän arkeamme ilostuttamaan, niin ei aivan totaalisesti pääse pentuarki unohtumaan.

Pentujen ristiäiset

Vastaa

Kuluvalla viikolla pennut täyttivät 6 viikkoa, ja jokainen sai torstai-iltana sirun kannettavakseen. Samalla täytettiin Kennelliiton pentueilmoitus ja suoritettiin pentujen rekiströinti. Tämä tapahtumahan on melkein verrattavissa ristiäisiin kerran tästä lähtien pentujen nimet ovat ”mustaa valkoisella”. Jokainen tuleva pennun omistaja sai itse päättää parhaaksi katsomalla tavallaan pennulleen nimen. Senpä takia pentueesta löytyy nyt Vili, Mosku, Xena, Milla, Viivi, Lillemor (aka Lilli) ja Siru.

Pennut ovat myös muuttaneet Flikan kanssa ulos, koska päivittäisiin juoksukarkeloihin alkoi tuvan neliöt olemaan liian vähäiset. Ovatpa pennut päässeet tutustumaan myös jäniksen käpälään, joka sai kaikkien pentujen suuren suosion.

Pentujen ”juoksukarkeloista” ja jäniksen käpälään tutustumisesta löytyy kuvia täältä.

Pennut 4 viikkoa ja näyttelysuunnitelmia

Vastaa

Aika on mennyt kuin siivillä, ja pennut täyttivät perjantaina 26.4. 4 viikkoa. Vauhtia tulee päivä päivältä pentujen touhuihin lisää, ja sitä mukaa myös ääntä. Jokaiselle pennulle on löytynyt uusi metsästävä koti, ja pari uutta omistajaa on käynytkin jo ”korvamerkitsemässä” omansa. Pennuista on lisätty myös uusia kuvia, ja ne löytyvät täältä

Näyttelysuunnitelmia myös tulevaa kesää ajatellen on tehty, ja seuraavan kerran Vekku pääsee ehkä pyörähtämään kehässä länsinaapurissa kesäkuun puolessa välissä…

Uusia kuvia pennuista

Vastaa

Pennut ovat nyt reilun kahden viikon vanhoja, ja maailmankatsomus on muuttunut silmien avautumisen myötä. Pentulaatikossa käykin ajoittain jo melkoinen kuhina, kun kävelemistä ja leikkimistä opetellaan. Uudet kuvat pennuista löydät täältä.