Käytiin tänään Vekun kanssa kolmannen kerran tälle kesää koittamassa vesityökoetta, josko saataisiin niitä pisteitä enemmän tilille kuin se 3 ennen varsinaisen koekauden alkua. Sunnuntain viimeistelytreenit eivät kauhean suuria odotuksia nostattaneet, ja vielä tänään päivällä emäntä mietti, että onkohan sitä järkeä lähteä jälleen kerran toteamaan Vekun kovapäisyys.

Kaikesta huolimatta auton nokka oli suunnattuna tänään iltapäivällä kohti Murhaastoa, ja koe meni pitkälti niin kuin arvelinkin… Veteen meno oli yhtä nihkiää kuin aina ennenkin. Uinti linnulle mestaritason uintia, mutta siitä se jyrkkä alamäki sitten alkoikin… Vekku nappaa linnun suuhun, nousee muina miehinä rannalle, ja alkaa hyvällä ruokahalulla syömään lintua!!! Onneksi heittäjänä toimi hyvä ystävämme, joka ”ystävällisesti” (emännän pyynnöstä) kävi murahtelemassa Vekulle, jotta koiruus ymmärtäisi suunnata mamman luokse turvaan. Itse koehan keskeytyi tähän heittäjän väliin tuloon. No, loppujen lopuksi emäntä sai istuen luovutettuna päättömän telkkä. Pistetili ei siis karttunut entisestään…

Nyt saa vesitöiden treenaaminen riittää tältä kesää/syksyä, ja aletaan tosissaan keskittyä siihen olennaiseen, eli metsästämiseen. Kyyhkyt ovat toistaiseksi säästyneet meidän kiusaamiselta, mutta eiköhän sekin tässä tulevien päivien aikana korjaannu. Sorsastuksen aloitus ollaan jo perinteisesti Lestijärvellä, ja toivottavasti siellä Vekku näyttää sen mitä hän oikeasti osaa. Ja nyt ei puhuta lintujen syömisestä…