Aihearkisto: Vekku

Kausi on pyörähtänyt käyntiin

Vastaa

Kohta viikon verta on saanut koiria laillisesti juoksuttaa, ja sitäpä ollaankin koitettu isännän kanssa harkitusti toteuttaa. 20. päivä meni suunnitellusti sorsametsällä. Vekku oli urhoollisesti koko päivän ja illan jahdissa mukana, ja ensimmäistä kertaa (niin kuin emäntäkin) ihan aloituksesta alkaen. Hieman oli herrassa kuumumista havaittavissa, mutta se hoitui, kun asiasta Vekulle mainitsi. Pitkän jahtipäivän, uimisen, ja iltapassin värjöttelyn takia Vekulle tuli viime vuoden tapaan vesihäntä. Ikävä vaiva, joka kuitenkin hoitui pelkällä levolla parissa päivässä.

Vekun vesihännän ”ansiosta” Flikka pääsikin sitten jo torstaina toteuttamaan itseään. Ajettavia löytyi kolmin kappalein ja kilometrejä ensimmäiseltä metsäkeikalta mittariin tuli reilu 17. Flikalle ominaista alkukauden yli-innokkuutta oli ollut taas havaittavissa, joka esiintyy mamman ”laulamisena” turhan aikaisin.

Viivikin on päässyt vihdoinkin ensimmäisiä kertoja metsään. Onhan se metsä vaan pienelle koiralle iso ja ihmeellinen paikka, jossa kuuluu, näkyy ja tuoksuu monia eri asioita. Pitkäkorvan hajua ei vielä näillä reissuilla ole Viivin eteen tullut, mutta kyllä sekin päivä vielä vastaan tulee, kun hakulenkitkin suuntautuvat pidemmälle kuin 50 metrin päähän.

Tulevan parin viikon suunnitelmissa on Vekun kanssa vierailua Vakkerin Timon luona saamassa apua emännän aiheuttamiin koiran ongelmiin, münsterikerhon syyspäivät, kasvattajakurssi sekä useita enemmän ja vähemmän onnistuneita metsäpäivä. Kiireisiä kesälomaviikkoja on siis tiedossa…

Kolmas kerta toden sanoo… tai sitten ei

Vastaa

Käytiin tänään Vekun kanssa kolmannen kerran tälle kesää koittamassa vesityökoetta, josko saataisiin niitä pisteitä enemmän tilille kuin se 3 ennen varsinaisen koekauden alkua. Sunnuntain viimeistelytreenit eivät kauhean suuria odotuksia nostattaneet, ja vielä tänään päivällä emäntä mietti, että onkohan sitä järkeä lähteä jälleen kerran toteamaan Vekun kovapäisyys.

Kaikesta huolimatta auton nokka oli suunnattuna tänään iltapäivällä kohti Murhaastoa, ja koe meni pitkälti niin kuin arvelinkin… Veteen meno oli yhtä nihkiää kuin aina ennenkin. Uinti linnulle mestaritason uintia, mutta siitä se jyrkkä alamäki sitten alkoikin… Vekku nappaa linnun suuhun, nousee muina miehinä rannalle, ja alkaa hyvällä ruokahalulla syömään lintua!!! Onneksi heittäjänä toimi hyvä ystävämme, joka ”ystävällisesti” (emännän pyynnöstä) kävi murahtelemassa Vekulle, jotta koiruus ymmärtäisi suunnata mamman luokse turvaan. Itse koehan keskeytyi tähän heittäjän väliin tuloon. No, loppujen lopuksi emäntä sai istuen luovutettuna päättömän telkkä. Pistetili ei siis karttunut entisestään…

Nyt saa vesitöiden treenaaminen riittää tältä kesää/syksyä, ja aletaan tosissaan keskittyä siihen olennaiseen, eli metsästämiseen. Kyyhkyt ovat toistaiseksi säästyneet meidän kiusaamiselta, mutta eiköhän sekin tässä tulevien päivien aikana korjaannu. Sorsastuksen aloitus ollaan jo perinteisesti Lestijärvellä, ja toivottavasti siellä Vekku näyttää sen mitä hän oikeasti osaa. Ja nyt ei puhuta lintujen syömisestä…

Ylivieskan KV 20.7.2013

Vastaa

Viikonloppuna melkein koko perhe hyppäsi auton kyytiin, ja määränpäänä oli Ylivieska. Vain Väiski jäi kotiin vartioimaan kotia.

Lauantain ohjelmassa oli Ylivieskan kansainvälinen koiranäyttely, johon Vekku oli ilmoitettu. Paikalla oli Vekun lisäksi 3 muutakin münsteriä, joista yksi oli junioriluokan uros. Vekku sai siis jälleen kerran pyörähdelllä ja pönöttää kehässä yksinään, josta tuomari Eeva Anttinen totesi näin:

”Urosmainen. Mittasuhteet oikeat. Oikea ilmeinen ja linjava pää, jossa kuono saisi olla pidempi. Hyvä kaula. Korvat oikein hyvät. Hyvä ylälinja, hyvät kulmaukset ja raajaluusto. Riittävän pitkä, mutta matala rintakehä, joka tulisi ulottua eturaajojen väliin. Lihaksikas hyvä lantio. Kantaa häntää korkealla liikkeessä. Kyynärpäistä löysät avoimet liikkeet. Hyväasentoiset mutta kinnerahtaat liikkeet takaa. Oikean laatuinen, suora, sopivasti hapsukas karvapeite. Koko: 55,5 cm.”

Erinomaisten putki siis jatkui, mutta ruusukkeet jäi saamatta rintakehän mataluuden takia. Toisaalta, ne tarvittavat ruusukkeet on jo saavutettu Suomen kamaralta, joita näyttelypuolen valiontitteleihin tarvitaan. Ja ainahan se on ilo käydä sellaisella tuomarilla, jolta irtoaa pidemmän puoleinen arvostelu, ja joka kertoo minkä takia hän edellä mainittuun lopputulokseen päätyi.

Näyttelypäivän aikana pääsimme seuraamaan myös beaglejen ja suomenajokoirien kehän, kun kerrankin kaksipäiväisen näyttelyn samana päivänä oli ryhmät 6 ja 7. Suomenajokoirien kehässä riitti jännitettävää, kun Tuulihaan Attina oli tavoittelamassa toista sertiään. Harmittavasti juoksunsa edellisenä päivänä aloittanut hormoonihuuruinen Attina väisteli mittatikkua, joka varmaankin maksoi sen, että käyttöluokassa tuli kakkossija ja paras narttu -kisassa sijoitus oli epävirallinen viides, ja ruusukkeista käteen jäi VARASERTi. Arvostelu itsessään oli todella hyvä.

Näyttelyhulinaan oli myös tutustumassa Viivi. Kyllä siinä pienen neidin pää oli aluksi pyörällä, kun vastaan tuli ihan erinäköisiä ja -kokoisia koiria, mihin ollaan totuttu. Mutta rohkeasti Viivi kävi tutustamassa kerrostalon korkuisiin tanskandoggeihin ja bernhardilaisiin, vaikka hieman piti niskakarvoja kohottaa ne nähtyään. Loppujen lopuksi neiti veteli sikeitä kuin kokeneempikin näyttelykävijä.

Ruotsin reissua ja jousikisaa

Vastaa

Viikonloppuna osallistuimme Vekun kanssa kansainväliseen koiranäyttelyyn Ruotsin puolella Vännäsissä. Ryhmä 7 arvosteltiin lauantaina 15.6., ja tuomarina toimi Mats Jonsson, joka tuumasi Vekusta näin:

”Antaa hieman ilmavan vaikutuksen. Kaunis sopusuhtainen pää oikealla ilmeellä. Erin. kaula ja pää. Hieman jyrkkä lantio. Hieman korkealle asetettu ja kannettu häntä. Hyvä rintakehä. Oikeat kulmat ja hyvä luusto. Erinomainen turkki. Liikkuu hyvin edestä. Voisi ottaa suuremmat askeleet takana. Hieman ahdas takaa.”

Ei siis mikään huono arvostelu, josta tulikin laatuarvostelu erinomainen, mutta CACIBia tuomari ei antanut. Reissun tavoite ei siis täyttynyt, joten tässä saa alkaa miettimään, että milloin lähdetään uudestaan ulkomaille näyttelyyn.

Jos ei emännän ja Vekun reissu mennyt ihan putkeen, niin tuli meidän talouteen viikonlopusta kuitenkin jotain palkintoja. Isäntä osallistui Luhangalla järjestettyihin Jousimetsästäjien SM-kilpailuihin, ja kotiin tuomisina oli hieno 3.sija yksilökisassa ja joukkuekisan 1.sija! Harjoittelu on siis tuottanut toivottua tulosta, ja seuraavan kerran isäntä kisaa heinäkuun puolessa välissä Lapualla.