Aihearkisto: Näyttelyt

SBJ:n vuosikokous ja päänäyttely

Tänä vuonna Suomen Beaglejärjestön vuosikokous ja päänäyttely järjestettiin Ähtärissä 15.-16.3. Meidänkin perheestä lähdettiin Viivin, isännän ja emännän voimin edustamaan. Olipa Veskulla vähän niitä velvollisuuksiakin, kun järjestäjänä oli kuitenkin Etelä-Pohjanmaan Beagle ry. Myös Xena saapui isäntäväkensä kanssa paikalle.

Kun isännät istui vuosikokouksessa, niin emännät lähti koiruuksien kanssa lenkille. Kauniissa säässä tehdyn reippailun aikana kerkesimme vaihdella Marin kanssa kuulumisia, ja vertailla siskoksia. Siskokset Viivi ja Xena on kyllä kaksi eri puusta veistettyä nuorta neitiä, jotta välillä ei tiedä, että onko ne samasta pentueesta vai ei. Mutta kuitenkin niissä on jotain samaa, ja molemmat on omalla tavallaan todella suloisia ja sopusuhtaisia, mitä nyt päät voisivat olla numeron taikka kaksi suurempia.

viivi_ja_xena

Xena takana ja Viivi edessä

viivi_ja_xena2

Mikäs siellä meni?

Lauantai menikin siis todella rattoisasti pääasiallisesti jutellen koirista, ja loppujen lopuksi tulikin hieman kiirus juhlaillaliselle. Juhlaillallista vietettiin 40 vuotiaan Etelä-Pohjanmaan Beagle ry:n kunniaksi. Juhlimista hieman rajoitti se, että aamulla piti ensimmäisten joukossa suunnata näyttelypaikalle.

Päänäyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 78 koiraa, joista 5 pentua, 33 urosta ja 39 narttua. Viivi ja Xena oli ilmoitettu junioriluokkaan, jossa kilpasiskoja oli heidän lisäkseen 10. Mutta ennen tyttöjen esiintymisvuoroa oli hyvää aikaa katsella urosten kehien etenemistä, ja löytää sieltä komeita metsästyskäytössä olevia koiria, sekä kasvattaa omaa jännitystä ennen kehään menemistä.

Kehään mentäessä jännitys oli siellä omalla tutulla tasollaan eli perhosia pörräsi sopivasti vatsan pohjalla. Viivin esiintyminen meni jälleen kerran oikein hienosti, ja neiti jaksoi hienosti seistä paikallaan (mitä nyt välillä piti vähän levähtää istualtaan). Tuomari Matti Palojärvi arvosteli kaikkien koirien liikkeitä tarkasti, ja senpä takia kehässä joutuikin pyörähtelemään useamman kierroksen. Viivistä hän tuumasi näin: ”Mittasuhteiltaan erinomainen. Kevytkuonoinen, oikealinjainen pää, pienehköt korvat. Kuiva kaula, selällä hieman painumaa. Riittävä raajaluusto ja kulmaukset, raajat oikea-asentoiset. Hyvä karvapeite ja häntä. Kevyt liike. Miellyttävä luonne.” Tällä arvostelulla laatuarvosteluksi tuli erittäin hyvä.

viivi_istuu

Oho… Viivi istahti

Viivin jälkeen oli heti Xenan vuoro, ja händleriä mietitytti, että kuinkahan kunto kestää. Olihan tuomari ystävällisesti yleisölle kertonut arvionsa Viivistä samalla, kun juoksutti meitä kehää ympäri. Tämä näyttely oli Xenan ensimmäinen, jota ei kyllä esiintymisestä huomannut, koska se meni niin sujuvasti. Kotiläksyt näyttelyihin valmistautumisesta oli tehty siis paremmin kuin hyvin.

Ja tässä Xenan arvostelu, jolla irtosi myös erittäin hyvä. ”Mittasuhteiltaan erinomainen. Kevyt pää, kuiva kaula, hyvä selkä. Riittävä raajaluusto, niukahko polvikulma. Raajat oikea-asentoiset, hyvät käpälät. Erinomainen karvapeite, hyvä häntä. Joustava liike, miellyttävä luonne.”

xena_pose

Xenan pönötys

Emme voineet olla kuin tyytyväisiä näihin arviointeihin, koska kyllähän kilpasiskoissa ja -veljissä niin kovatasoisia koiria oli, jotta tämä oli meille enemmän kuin osasimme edes odottaa. Kyllähän näissä meidän mettäläisissä on vissi ero näyttelypuolen koiriin, jotka ovat joka suhteessa suurempia. Ja se ei välttämättä rodun kannalta ole hyvä juttu. Harmi, että tuomari ei mitannut lainkaan koiria, koska muutamasta koirasta jäi sellainen mielikuva, että ne voisivat olla beaglen ihannekorkeuden (33-40 cm) yläpuolella.

Kokonaisuutena koko viikonloppu oli todella mukava. Mutta kyllähän tällaisissa tapahtumissa tuppaa univelkaa tulemaan, joten sunnuntai-iltana oma sänky oli taivaallisen mahtava paikka.

IMG_3863_2

Ja tässäpä vielä Viivin poseeraus kotona kuvattuna.

 

Näyttelyharjoituksia

Viivin kanssa ollaan tässä kohta kahden kuukauden ajan käyty ahkerasti näyttelyharjoituksissa PAWS-BERRA Areenalla. Näin ei ehkä olisi, jos onni ei olisi suosinut Match Shown arpajaisissa, josta palkinnoksi tuli 10 kerran lahjakortti näyttelyharjoituksiin. Tämä palkinto tuli siis tarpeeseen, vaikka se vaatiikin ajamisen Maalahteen.

Ensimmäisillä kerroilla harjoitukset menivät tutustuessa innnolla uuteen paikkaan ja koiratuttaviin. Niin ja siihen näyttelypantaan ja -taluttimeen… Voi sitä korvien läpsyttelyä ja rapsuttelua, josta ei meinannut loppua tulla! Ja sitten vielä se, että kun neiti luonnonlapsi joutui menemään sinne mihin se narun toisessa päässä menevä ihminenkin… Kyllähän se vähän emännän hermoja koetteli, kun Viivi meni sinne minne tahtoi eikä sinne minne emäntä halusi. Sitä oli kai tottunut niin ”hyvälle” Vekun kanssa, joka on tottunut kehäkettu, ja tekee (sentään) siellä mitä pitääkin. Vaikeinta oli ehkä se yhteisen vauhdin löytäminen liikkuessa, josta suurimmaksi osaksi ylimääräiset poukkoilut johtui. Mutta sitten kun palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen, niin jopas alkoi olemaan treenien jälkeen hymy herkässä.

Vaikka Viivi on avoin ja ystävällinen luonteeltaan, niin liian nopeat liikkeet ja yllättävät koskettelut saavat sen perääntymään. Pieni epävarmuus siis paistaa ajottain neidin käytöksestä läpi. Kaikkea on siis pitänyt todellakin harjoitella, eikä ne vieläkään suju aina niin kuin elokuvissa. Käskyjen kertominen ennen tiettyjä toimenpiteitä (esim. hampaiden tarkistus) runsaalla palkkauksella ovat kuitenkin auttaneet. Tässä tuleekin se esille, että näyttelyihin harjoitteleminen ei ole turhaa. Ja että niiden koirien kanssa, jotka esiintyvät kauniisti, on tehty töitä. Viiville nämä näyttelyharjoitukset ovat tehneet siis paljon hyvää monelta kantilta katsottuna, mutta ennen kaikkea neidin itsevarmuudelle.

Helmikuun kuulumisia

Paljon on kerennyt tapahtua tässä viimeisen parin kuukauden aikana. Metsästyskausi saatiin päätökseen mukavasti loman merkeissä, joten koirat saivat vielä jahdata täysillä viimeiset päivät. Keleissä ei ollut muuten mitään vikaa, mutta musta maa sai jänikset pysymään viimeiseen asti paikallaan, joten ajoja ei pahemmin kuultu. Näin ollen myös haave Viivin ensimmäisestä kaadosta jäi myös haaveeksi.

IMG_3459

Lepäilyä metsäpäivän jälkeen

IMG_3460

Ei tullut kaatoa, ei…

Viivin näyttelyura saatiin kuitenkin korkattua. Ensimmäisen kerran Viivi pyörähteli kehässä Maalahdessa Match Show’ssa 2.2. Näistä karkeloista ensimmäisessä pariesiintymisessä Viivi pokkasi punaisen nauhan, mutta punaisten yhteiskehässä ei sijoitusta tullut. No, olihan pentuluokassa yhteensä 40 osallistujaa, joista n. 20 sai punaisen nauhan, ja neljä niistä sijoitetaan, joten ei mikään ihmekkään. Vekku osallistui myös elämänsä ensimmäistä kertaa ”mätsäreihin”, ja oli isojen koirien luokassa SIN2.

Virallisten näyttelyiden ensiesiintyminen tapahtui Laihialla 22.2. Beaglejä oli ilmoitettu kokonaista kolme kappaletta, ja kaikki olivat narttuja, joista kaksi junnuluokassa (Viivi ja Ruka-Ahon Helmi). Hieman meinasi emännän vattassa olla perhosia sen suhteen, että kuinka meidän villivarsa malttaa esiintyä. Viimeisimmät harjoitukset kun eivät olleet menneet aivan nappiin. Mutta Viivipä yllätti emännän täysin hienolla esiintymisellään. Kaupan päälle saatiin Pukkilan Tapanin hyvä (ja totuudenmukainen) arvostelu: ”Koko 36 cm. Mittasuhteiltaan oikea. Hieman lyhyt linjainen pää, jonka kuono-osa saisi olla syvempi. Tiivis ylärunko, hyvä häntä. Hieman kevyt raajaluusto, hyvät käpälät. Hyvät takakulmaukset, edestä voisi kulmautua voimakkaammin. Suorat liikkeet. Hyvä karva ja luonne.” JUN EH, JUK2

Seuraava koira-aiheinen tapahtuma on 15.-16.3. Ähtärissä, jossa pidetään Beaglejärjestön vuosikokous ja päänäyttely, johon Viivi on ilmoitettu. Menestystä tuskin tulee, mutta ollaanpahan taas yhtä kokemusta rikkaampana. Ja samoille mestoille on tulossa myös Xena isäntäväkensä kanssa. Mielenkiinnolla siis odotetaan, mitä Palojärven Matti sisaruksista tuumaa…

Messari 2013

Niin koitti viime viikonloppuna pitkään ja hartaasti odotettu ”messari” viikonloppu. Erikoista tämän vuoden messarissa oli sen kolmipäiväisyys, joka piti sisällään perjantaina Helsinki Winner-näyttelyn, lauantaina Nordic Winner-näyttelyn ja sunnuntaina Voittaja-näyttelyn. Vekku oli ilmoitettu lauantaiksi ja sunnuntaiksi patsastelemaan näyttelykehään.

Viikkoa ennen messaria koitin syöttää Vekkua hieman enemmän, kun tuntui, että kylkiluut vaan paistoi läpi. Tunnetustihan näyttelyssä koiraa tupataan vähän moittimaan, jos on liian metsäkuntoinen. Mutta tuo meidän Vekku on ihmeellinen koira beagletyttöihin verrattuna, että se ei määräänsä enempää syö. Tuhdimman olemuksen saaminen jäi siis vähän haaveeksi, vaikka kylkiluut menivätkin piiloon.

Lauantaina münsterit arvosteli irlantilainen John Walsh, joka kuuleman mukaan oli lukenut rotumääritelmää arvostelun aikana. Taispa olla siis ensimmäisiä kertoja, kun münstereitä arvosteli… Vekun hän arvosteli näin: Nice size. Needs more condition. Good length of head. Bite is correct. Angulations both front and rear are adequate. Topline is good. Nice rach of neck. Tällä arvostelulla tuli ERI, SA, AVK2, PU2 ja VARACA.

Sunnuntaina tuomarina oli Minna Toivakka. Hänen arvostelunsa Vekusta kuului näin: ”Koko 56 cm. Oikeat mittasuhteet omaava, kevyt runkoinen, mutta kaunislinjainen uros. Hyvä pää ja kaula. Hyvä lanneosa ja lantio. Eturinta saisi olla parempi. Rintakehä saisi olla syvempi ja pidempi. Hyvät kulmaukset. Erinomaiset sivuliikkeet. Ahtaat takaliikkeet. Miellyttävä luonne.” Tällä arvostelulla ei tältä tuomarilta saanut kuin EH:n, joka katkaisi meidän yhdeksän ERInomaisen putken.

Tuloksien valossa messari oli ainakin emännälle pienoinen petttymys. Titteleitä lähdettiin hakemaan, mutta ennakkoaavistuksien kaltaisesti ne jäi saavuttamatta. Joten pudotusta maan pinnalle ei kovin korkealta tullut. Metsästyskauden keskellä on haasteellista pitää koira näyttelykunnossa, mutta ei se tietenkään mahdotonta ole. Ensi vuonna tähän siis kiinnitetään paremmin huomiota. Ja kyllä, luit ihan oikein. Kokonaisuutena viikonloppu oli niin hieno, että ensi vuodelle alustavia suunnitelmia on jo tehty. Ja Suomessa järjestettävä Maailman Voittaja-näyttelyäkin olis tarjolla…

Ylivieskan KV 20.7.2013

Viikonloppuna melkein koko perhe hyppäsi auton kyytiin, ja määränpäänä oli Ylivieska. Vain Väiski jäi kotiin vartioimaan kotia.

Lauantain ohjelmassa oli Ylivieskan kansainvälinen koiranäyttely, johon Vekku oli ilmoitettu. Paikalla oli Vekun lisäksi 3 muutakin münsteriä, joista yksi oli junioriluokan uros. Vekku sai siis jälleen kerran pyörähdelllä ja pönöttää kehässä yksinään, josta tuomari Eeva Anttinen totesi näin:

”Urosmainen. Mittasuhteet oikeat. Oikea ilmeinen ja linjava pää, jossa kuono saisi olla pidempi. Hyvä kaula. Korvat oikein hyvät. Hyvä ylälinja, hyvät kulmaukset ja raajaluusto. Riittävän pitkä, mutta matala rintakehä, joka tulisi ulottua eturaajojen väliin. Lihaksikas hyvä lantio. Kantaa häntää korkealla liikkeessä. Kyynärpäistä löysät avoimet liikkeet. Hyväasentoiset mutta kinnerahtaat liikkeet takaa. Oikean laatuinen, suora, sopivasti hapsukas karvapeite. Koko: 55,5 cm.”

Erinomaisten putki siis jatkui, mutta ruusukkeet jäi saamatta rintakehän mataluuden takia. Toisaalta, ne tarvittavat ruusukkeet on jo saavutettu Suomen kamaralta, joita näyttelypuolen valiontitteleihin tarvitaan. Ja ainahan se on ilo käydä sellaisella tuomarilla, jolta irtoaa pidemmän puoleinen arvostelu, ja joka kertoo minkä takia hän edellä mainittuun lopputulokseen päätyi.

Näyttelypäivän aikana pääsimme seuraamaan myös beaglejen ja suomenajokoirien kehän, kun kerrankin kaksipäiväisen näyttelyn samana päivänä oli ryhmät 6 ja 7. Suomenajokoirien kehässä riitti jännitettävää, kun Tuulihaan Attina oli tavoittelamassa toista sertiään. Harmittavasti juoksunsa edellisenä päivänä aloittanut hormoonihuuruinen Attina väisteli mittatikkua, joka varmaankin maksoi sen, että käyttöluokassa tuli kakkossija ja paras narttu -kisassa sijoitus oli epävirallinen viides, ja ruusukkeista käteen jäi VARASERTi. Arvostelu itsessään oli todella hyvä.

Näyttelyhulinaan oli myös tutustumassa Viivi. Kyllä siinä pienen neidin pää oli aluksi pyörällä, kun vastaan tuli ihan erinäköisiä ja -kokoisia koiria, mihin ollaan totuttu. Mutta rohkeasti Viivi kävi tutustamassa kerrostalon korkuisiin tanskandoggeihin ja bernhardilaisiin, vaikka hieman piti niskakarvoja kohottaa ne nähtyään. Loppujen lopuksi neiti veteli sikeitä kuin kokeneempikin näyttelykävijä.

Ruotsin reissua ja jousikisaa

Viikonloppuna osallistuimme Vekun kanssa kansainväliseen koiranäyttelyyn Ruotsin puolella Vännäsissä. Ryhmä 7 arvosteltiin lauantaina 15.6., ja tuomarina toimi Mats Jonsson, joka tuumasi Vekusta näin:

”Antaa hieman ilmavan vaikutuksen. Kaunis sopusuhtainen pää oikealla ilmeellä. Erin. kaula ja pää. Hieman jyrkkä lantio. Hieman korkealle asetettu ja kannettu häntä. Hyvä rintakehä. Oikeat kulmat ja hyvä luusto. Erinomainen turkki. Liikkuu hyvin edestä. Voisi ottaa suuremmat askeleet takana. Hieman ahdas takaa.”

Ei siis mikään huono arvostelu, josta tulikin laatuarvostelu erinomainen, mutta CACIBia tuomari ei antanut. Reissun tavoite ei siis täyttynyt, joten tässä saa alkaa miettimään, että milloin lähdetään uudestaan ulkomaille näyttelyyn.

Jos ei emännän ja Vekun reissu mennyt ihan putkeen, niin tuli meidän talouteen viikonlopusta kuitenkin jotain palkintoja. Isäntä osallistui Luhangalla järjestettyihin Jousimetsästäjien SM-kilpailuihin, ja kotiin tuomisina oli hieno 3.sija yksilökisassa ja joukkuekisan 1.sija! Harjoittelu on siis tuottanut toivottua tulosta, ja seuraavan kerran isäntä kisaa heinäkuun puolessa välissä Lapualla.