Aihearkisto: Kasvatus

Missä on potentiaaliset pennun omistajat?

Kolmessa vuodessa kerkeää unohtamaan monta asiaa, ja varsinkin sen kuinka äkkiä pennut kasvavat. Painon kehitys on ollut kaikilla tasaista eikä kukaan ole omilta kasvukäyriltään pahemmin poikennut. Silmätkin ovat osittain jo yhdeltä pennulta avautuneet, joten eiköhän lopuillekin se elämä valkene juhannuksen aikana. 🙂

Hieman tässä on kuitenkin mietityttänyt, että missä on ne beaglen pennusta haaveilevat metsästäjät, jotka toivovat pentueen vanhemmilta näyttöjä toimivuudesta (enemmän kuin sen yhden koetuloksen verran)? Tällä hetkellä Beaglejärjestön pentuvälityksessä on tarjolla useammastakin pentueesta pentuja, mutta vain yksi muu pentue, jossa on yhdistetty kaksi käyttövaliokoiraa. Tarjontaa on siis riittävästi, ja pennuista haaveilevilla on varaa valita. Se siis toki vaikuttaa siihen, että pennun varaajien soittoja ei tule liukuhihnalta.

Ehkä pennuille asettamamme hinta ja varausmaksu ovat syynä varausten vähäisyyteen? Nämä seikat laittavat koirasta haaveilevat miettimään tarkemmin, mistä sitä pentua lähdetään varaamaan. Tämä ei toki huono juttu ole ollenkaan, koska silloin pennun hankkiminen mietitään harkitusti loppuun asti. Niin ja hinnan taustallahan on se seikka, että jos pennuista joiden vanhemmilla ehkä toisella on koetulos/-tuloksia 1000 euroa, niin miksi kahden käyttövalion hinta pitäisi olla alhaisempi?

Vai onko toivomuksemme koe- ja näyttelytoiminnasta kiinnostuneista kodeista liikaa? Tämä toivomushan ei tarkoita sitä etteikö pentuja myytäisi pelkästään metsästäviin taikka koetoimintaan osallistuviin koteihin. Mutta metsään meiltä lähtevän pennun tulee päästä. Sillä ei ole väliä, että haetaanko sieltä metsästä sitten pitkiä ajoja kaato mielessä taikka treenataan tuleviin kokeisiin. Metsässä ajotouhuissa beagle on siinä toiminnassa mihin se on luotu, ja mitä me haluamme beaglen jalostuksessa ylläpitää. Näyttelyiden tärkeyttä emme vähättele, ja tokihan niistä tullut menestys tuntuu hyvältä. Mutta beaglen terveys, rakenne ja käyttöominaisuudet menevät muiden ulkoisten tekijöiden edelle, joka tarkoittaa rodussa, joka ikävä kyllä on jakautunut näyttely- ja käyttölinjaisiin, että sitä menestystä ei niin vaan näyttelyistä tule.

No, eipä pennuilla ole vielä ikää kahta viikkoakaan, niin uskomme että ne loppuelämän metsästyshenkiset kodit jokaiselle löytyy. 🙂

Kakkospentue on syntynyt!

Viime viikonloppuna lauantaina 11.6. näkivät kakkospennut päivänvalon ensimmäistä kertaa. Ihan täysin ongelmitta ei synnytys kuitenkaan mennyt…

Viitteitä synnytyksen alusta alkoi näkymään jo perjantaina päivällä. Äitikoira muuttui levottomaksi ja pesän ”rakentaminen” alkoi. Perjantain ja lauantain välinen yö oli niin koiralle kuin emännällekin levoton. Yhtenäisestä unesta ei ollut kummallakaan tietoa. Lauantaiaamuna Flikan olotila muuttui entistäkin levottomammaksi, ja hieman kymmenen jälkeen meni sikiövedet. Ei muuta kuin ajastinta päälle, jotta tietää milloin odottaa viimeistään ensimmäisen pennun syntymää.

Reilun tunnin päästä näytti siltä, että synnytyksen työntövaihe alkaisi, mutta ponnistukset jäivät silminnähden voimattomiksi. Ensimmäisen pennun sikiöpussikin kävi hetkellisesti näkösällä, mutta siltikään Flikka ei tuntunut saavan ponnistuksiin voimaa. Siinä tilanteessa ei auttanut kuin soittaa päivystävälle, kun mahdollisuus siitä, että jouduttaisiin lähteä kauemmaksi kuin Laihialle, oli olemassa. Onneksi luuriin vastasi kuitenkin oman kylän eläinlääkäri, jonka kanssa ”treffit” tehtiin kello kahdeksitoista.

Eläinlääkäri päätti laitta Flikalle varuiksi kanyylin, jos tilanne vaatisikin loppujen lopuksi sektion. Ensiksi kokeiltiin kuitenkin kuinka kalkki ja oksitosiini tilanteeseen auttaisivat. Kalkki ei tuonut Flikan tilanteeseen muutosta, mutta oksitosiinin jälkeen alkoi tapahtumaan. Ensimmäinen pentu syntyi klo 12.15, ja sen jälkeen seuraavat 5 tasaisesti 10-20 minuutin välein.

Ennen viimeisen pennun syntymää eläinlääkäri tutki Flikan, jotta olisiko vielä pentuja tulossa. Sormiin ei kuitenkaan enää yhtään pentua tuntunut. Eläinlääkäri oli edellisenä päivänä saanut röntgenlaitteen, jolla halusi tarkistaa, mikä tilanne oikein on. Tämä kuvaus oli samalla kyseisen röntgenlaitteen ”neitsytmatka”. Ja kuvastahan näkyi vielä yhden pennun luusto. Ei siis auttanut kuin jäädä odottelemaan viimeisenkin kaverin tuloa maailmaan.

Tunnin odottelun jälkeen eläinlääkäri päätyi antamaan vielä lisää oksitosiinia, ja niin viimeinenkin pentu syntyi. Loppusaldona siis 7 uutta ajurin alkua, joista 3 on urosta ja 4 narttua. Voi sitä ilon ja onnen (sekä väsymyksen ja nälän) määrää, kun koiran kanssa pääsi kotiin kolmen aikaan iltapäivällä. Ei niin käsikirjoituksen mukaisesti lähteneen alun jälkeen pentulaatikossa oli tasainen ja elinvoimainen pentue. Pentujen syntymäpainot olivat 250-290 gramman välillä, joka kuvaa myös katraan tasaisuutta.

kakkospennut

7 uutta tipulilaista

Muutama päivä tässä on ihmetelty uusia tulokkaita, joiden painot ovat lähteneet hienosti nousuun. Äitikoirakin tuntuu olevan elämänsä kunnossa, ja ruokaa tulisi sen mielestä olla tarjolla joka tunti normimäärä. Tällä hetkellä kaikki on siis hyvin, ja kasvattajien on vain tarvinnut huolehtia Flikan hyvinvoinnista ja päivittäisestä pentujen punnitsemisesta. Tulevia viikkoja siis mielenkiinnolla odotellen…

 

Meille tulee pentuja!

Viime viikolla torstaina saatiin yhtäkkiä ahaa-elämys, että Flikan voisi käyttä tiineysultrassa, kun seuraavana päivänä oli tiedossa vapaapäivä. Nykyaikana tällaisten tarkastuskäyntien varaaminen onnistuu netistä, jos vain itselle sopivia aikoja on järjestelmän kautta tarjolla. Ja niin vain löytyi Lillvetin Seinäjoen toimipisteestä vapaa aika, ja vieläpä muihin lähialueen yksityisklinikoihin verrattuna suhteellisen huokeaan hintaan (69 e).

Koiran ultraaminen oli sekä emännälle että isännälle, ja myös Flikallekin uusi kokemus. Ensiksi koiran käytöksessä oli huomattavissa hermostuneisuutta, ja kun vielä toimenpideasento ei ole niitä Flikan lemppareita, niin siihen tottuminen otti pienen hetken. Mutta onneksi vain tosi pienen hetken.

Ja niin vai ultrakuvaan heijastui pieniä ajurin alkioita 4-5 kappaletta. Flikan edellinen pentue ja sen koko kun otetaan huomioon, niin meidän arvio pentueen koosta on 6-7 pentua. Mutta lopullinen kokohan selviää sitten kesäkuun 11. päivän tienoilla…

Jos sinua siis kiinnostaa toteuttamamme yhdistelmä ja ole vailla metsästyskaveria, niin ota rohkeasti yhteyttä. Lisätietoja löytyy pentuja-sivulta.

Riiuureissu Liperiin

Viime viikolla edettiin jännittäviä aikoja Flikan juoksun, ja astutusajankohdan suhteen. Edellisestä kerrasta jotain oppineena tiesimme, että mitään kiirettä progesteronitesteihin ei ole ennen kuin juoksun alusta on kulunut sen pari viikkoa.

Maanantaina Vesku suuntasikin Flikan kanssa Nurmoon Takalan eläinklinikalle, joka on lähin paikka, josta testin tuloksen saa samana päivänä. Maanantaina progesteroniarvo oli vielä normaalissa, joten se tiesi uusintakäyntiä keskiviikolle. Keskiviikkona arvo oli hieman noussut maanantaista, mutta ei ollut vielä lähelläkään LH-piikin arvoja. Eli ei muuta kuin perjantaina uudestaan… Perjantaina progesteroniarvo oli yli 7 nmol/l (LH-piikin viitearvo 6-9 nmol/l). Tämä tarkoitti siis sitä, että Flikka isännän kuskaamana lähtisi sulhon luokse Pohjois-Karjalaan lauantaina.

Itse astutukset olivat tapahtuneet nopeasti. Lauantaina kun Vesku ja Flikka olivat päässeet perille olivat isännät aatelleet, että annetaan koirien nyt hetki jalotella yhdessä ulkotarhassa. Samalla näkisi, että olisiko se aika pian otollinen. Näköjään hetki oli ollut Flikan mielestä heti oikea, ja ensimmäinen astutus oli tapahtunut. Siinäpä oli sitten isännät saaneet värjötellä ulkosalla reilut puoli tuntia varmistellen, että kaikki sujuu hyvin. 🙂 Toinen astutus tapahtui sunnuntaina ongelmitta.

Nyt siis toivotaan, että reissu oli tuloksekas ja kesäkuun alkupuoliskolla tulevat jänisajurit näkisivät päivänvalon.

”Kakkospentue”

Flikan juoksu alkoi viimeinkin menneellä viikolla. Eipä sitä peräpäätä ole kuin koko maaliskuu tuijoteltu, että koska tiputtaminen alkaa. 🙂 Nyt oli aika tehdä päätös siitä, että muuttuuko meidän alkuperäinen suunnitelma uroksesta vai pysytäänkö siinä. Ja kyllähän se nyt niin on, että suunnitelma pysyy samana. Flikka tullaan siis astuttamaan viikolla 14 Huuhkajan Niilolla, jos edellisestä astutuksesta saadut tiedot ja ajat pitävät tässsä tapauksessa paikkansa.

Lisätietoja pentueesta kertoo mielellään Vesa (050-3782179 / vesa.peltoniem@netikka.fi). Tulevan pentueen sukutauluun pääset tutustumaan tästä.

Pentuesuunnitelmia

Niin kuin otsikostakin voi päätellä, niin meillä oli ja on vieläkin pentuesuunnitelmia. Flikan juoksua odotettiin tulevaksi maalis-huhtikuun paikkeilla. Tämä oli varovaisen optimistinen arvio juoksujen alkamisajankohdasta. No, vaikka kuinka sitä yritti olla optimistinen, niin loppujen lopuksi Flikan juoksut alkoivat vasta toukokuun puolessa välissä.

Siinä sitä sitten puntaroitiin, että mitä oikein tehdään. Todennäköisesti Flikan astutus olisi tapahtunut n. 3 viikkoa tiputtelun alkamisesta eli kesäkuun alussa. Siitä oltaisiin odotettu se n. 63 vuorokautta ennen kuin pennut olisivat syntyneet. Tässä vaiheessa elettäisiin elokuun alkua. Siitä sitten vielä 8 viikkoa eteenpäin, jotta pennut olisivat luovutusikäisiä, niin johan oltaisiin jo lokakuussa keskellä parasta metsästys- ja koekautta. Päätös astutuksen siirtämisestä seuraavaan kertaan ei ollut siis edes vaikea päätös.

Astutuksen siirtämiseen ei pelkästään vaikuttanut se, että mammaa ei olisi saatu syksyä varten mettäkuntoon, vaan myös se, miten astuttaminen olisi vaikuttanut koko perheen kesään. Kun tupa on täynnä antennihäntiä, niin siitäpä ei nuon vaan lähetäkkään tekemään kesälomareissuja. 4 aikuisen koiran (ja yhden kissan) omistamisessakin on jo omat haasteensa, kun mietitään pidempiä kuin yhden yön reissuja johonkin muualle kuin sellaiseen paikkaan, johon kaikki karvakaverit voidaan ottaa mukaan.

No kukas se sitten pentujen isä olisi ollut (ja myös todennäköisesti tulee olemaan)? Pitkän harkinnan ja erinnäisten tilastojen ja tulosten tarkkailujen jälkeen, sekä jalostusneuvojan mielipidettä kuunnellen pentueen isäksi valikoitui Huuhkajan Niilo. Katsotaan nyt, että pysyykö suunnitelmat vielä ensi vuoden helmi-maaliskuhun, jolloin Flikan seuraavat juoksut toivottavasti alkaa.

Huuhkajan Niilo

FI KVA Huuhkajan Niilo

Kennelnimi

Nyt sellainen on siis olemassa, ja se on… Tipulin!

Ensireaktio taitaa olla jokaisella, että mitäs tekemistä tuollaisella lintuihin viittaavalla nimellä on ajavan beaglen kanssa? Eikös sitä kennelnimeä ole kuitenkin ensisijaisesti haettu beaglen kasvatukseen? Asiasta voi olla tietenkin montaa mieltä, mutta meidän ajatuksena kennelnimessä oli se, että sillä olisi jokin tarina.

Mikäs sitten on Tipulin tarina? Olen meidän perheen esittelyssä kirjoittanut, että Veskun metsästysharrastus on lähtenyt käyntiin jo pienenä poikana Ahti-paapan kanssa. Oletettavasti Ahti on ensimmäiset kosketukset metsään ja metsästykseen saanut kotonaan, joka sijaitsee Laihian Tipulissa. Ei siis mikään huikean pitkä tarina, mutta merkityksellinen tarina kuitenkin. Ilman Ahti-paapan esimerkkiä Veskun metsästysharrastus olisi epätodennäköisemmästi saanut alkunsa, joten tämä kennelinimi on omanlaisensa tribuutti paapalle.

Toivottavasti tulevaisuudessa tämä nimi tullaan näkemään ja kuulemaan menestyneistä ja hyvistä metsästyskoirista puhuttaessa. Siinä onkin tekemistä tuleviksi vuosiksi…

kennelnimi_todistus

Mustaa valakosella