Kuin huomaamatta syyskuu vaihtui lokakuuhun, ja meidän lauman kuulumisten kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Kaikki mahdollinen liikenevä aika on käytetty koirien kanssa metsässä/pellolla, ja kun siinä samalla koittaa vielä keretä pitämään huushollinkin jonkinlaisessa kunnossa, niin siinä ei pahemmin aikaa ole jäänyt kirjoittelulle. Mutta tässä vähän päivitystä meidän lauman tilanteeseen…

Sanin kanssa käytiin pyörähtämässä oman kylän kokeissa kolmisen viikkoa münsteripäivien jälkeen. Kokeista käytiin hakemassa sitä kuuluisaa kokemusta, kun linnut tuntuivat karkkoavan Sanin nokan alta ennen kuin neiti kerkesi niitä haistaa ja seisoa. Mutta haku on ja pysyy sopivan laajana ja vauhdikkaana, joten jos siihen saataisiin vielä yhdistettyä se, että Sani ei pyrkisi liian lähelle lintua, niin johan alkaisi lyyti kirjoittamaan.

Flikkaa yritettiin saada kuntoon ennen piirinmestaruuskisoja, siinä kuitenkaan onnistumatta. Isännän mielestä Flikka on vielä ”yhden erän koira”, joten starttiviivalle ei mammakoira sitten päässyt. Eilisten PM-kisojen tulosten pohjalta olisi yhdelläkin hyvällä erällä päässyt jatkoon. Mutta eipä sitä enää tässä vaiheessa auta jossitella.

Viime viikonloppuna Pisku lähti omaan kotiin kohti Västeråsia. Saapa nähä, että mitä kaikkea ”koiruuksia” neiti pomppuliisa oikein uudessa kodissa keksii. Onneksi koirakavereita on uudessa kodissa entuudestaan, joten Pisku saa purkaa pursuavaa energiaansa heihin eikä isäntäväkeensä. Kotiinhan meille jäi Pössö opettelemaan ajavan koiran elämää. Toivotaan, että Pössö liittyy kohta sisarusten Pontson ja Pikku-Likan joukkoon, jotka ovat jo ensimmäiset ajonsa ajaneet. Aika mukavasti neljän kuukauden ikäisiltä ajurin aluilta.