Viime lauantaina lähti auto, emäntä ja münsterit kyydissään, kohti Virtoja ja fasaanijahtia. Menossa mukana olivat myös münsterikaverit Meiko, Minik, Mocca, Trini ja Erri isäntineen ja emäntineen. Tarkoituksena oli vanhempien koirien kanssa saada muutama tipu tonttiin ja junnuille (= Sani, Meiko ja Trini) treeniä lähtevästä linnusta.
Päivä aloitettiin etsimällä maastoon aikaisemmin vietyjä lintuja. Vekku sai kunnian olla ensimmäisenä vuorossa. Hakualue oli hakkuuaukko, jossa lunta oli enemmän kuin tarpeeksi. Vekun hakuvauhti olikin siis rauhallista, mutta sitkeästi se jaksoi töitään tehdä, vaikka mahaa myöden menikin lumessa. Hyvät hajut maastossa auttoi Vekkua eteenpäin, ja lopulta Vekun nokkaan tuli sopivan pysäyttävä käry. Ampujille ilmoitusta, että nyt on seisonta, ja siitä sitten avanssia antamaan. Nostoluvan anto ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa, kun emännän jalka humpsahti kiven ja puunrungon väliin aivan haaruksia myöden. Sieltä sitä sitten koitettiin päästä pois, kun jalat oli jo maitohapoilla, ja niiden alla oli vain upottavaa lunta. Hetken rimpuilun jälkeen pattitilanteesta päästiin pois, ja uudestaan antamaan nostolupaa Vekulle. Taisipa olla vasta kolmannella kerralla, kun Vekku otti räväkän avanssin, josta lähti fasaanikukko lentoon. Ennen maastoon lähtöä oli sovittu, että Vekulle saa pudottaa vaikka se ei pysähtyisikään, mutta vain jos se nostaa luvasta. Pyöveli Saalastilla oli neuvot hyvin muistissa, ja sihti kohdallaan, ja niinpä tilanteessa tehtiin pudotus. Vekku nouti linnun moitteettomasti (vaikka menikin perään), ja luovutti istuen. Ja kyllä muutes emäntää hymyilytti. 😀
Vekku, tyytyväinen emäntä ja saalis
Kun isommat koirat olivat saaneet kukainenkin lintutilanteen alleen, niin oli aika paneutua junnujen treenaamiseen. Jokaiselle koiralle laitettiin launcheriin fasaani, joka sitten laitettiin sopivan suojaiseen paikkaan. Vuorotellen pentuja koitettiin saada sopivasti launcheriin nähden tuulen alle, josko sieltä se seisonta tulisi. Jos se ensimmäinen seisonta näkisi päivän valon, niin sitten (toivottavasti) käskystä nosto, peppu maahan ja tipu alas. Jos ei, niin sitten lintu ilmaan, peppu maahan, laukaus ja nouto. Yksikään junnuista ei vielä seisonut, ja harjoituksen kulun pääsee näkee seuraavasta videosta – Münsteripennut fasaanilla!
Päivä Virroilla täytti odotukset täysin, vaikka iltapäivästä Vekun tilanteet kariutui jäljityksiin ja törmäämisiin. Mutta hyvillä mielin kotimatka sujui, kun tiesi että Sanin kanssa ollaan oikeilla raiteilla. Noutoa meidän tulee kuitenkin treenata enemmän linnuilla, koska siitä nouto-otteen saaminen tuotti Sanille vaikeuksia. Maanantaina lähdettiinkin sitten treeneihin, mutta treenien aihe oli näyttelyt. Sani kun on ilmoitettu ensimmäisiin missikisoihinsa Vaasan KV-näyttelyyn, jotka on perinteisesti huhtikuun puolessa välissä.
Sanin tyylinäyte näyttelytreeneissä seisomisesta