Kerran Sanin kanssa on tullut treenailtua tuota kehäkäyttäytymistä, ja ennen kuin Vaasan näyttelyihin mennään, niin hyvää tuntumaa koiralle näyttelyhulinaan saa match show’ssa. Siinä vaiheessa kun auton nokka oli ystävänpäivänä kohti Kauhajokea, kyydissä emännän ja koiran lisäksi pojat, niin toiveena oli, että reissu ei kovin pitkäksi venyisi. Onhan se pienten lasten viihtyminen kyseisessä tapahtumassa aina oma juttunsa.

Sani osallistui siis isojen pentujen luokkaan (8-12 kk), jossa osallistujia oli siinä parinkymmenen korvilla. Parikisassa Sanille sattui kaveriksi pitkäkarvainen collie, joka oli kirjaimellisesti tilanteesta kauhusta kankeana. Askeltakaan se ei suostunut ottamaan, joten Sani sai punaisen nauhan. Punaisten nauhojen saaneiden kehässä Sani jatkoi rauhallista esiintymistään, ja valikoitui näin ollen viiden parhaimman joukkoon. Siinä vaiheessa kun tuomari alkoi laittamaan joukkoa paremmuusjärjestykseen, ja meitä kohden tultiin luokkavoittajan ruusuke kourassa oli hämmästys valtava. Näinkö hyvin se neiti oikein esiintyi? Päivän tavoite oli siis mennyt tässä vaiheessa jo aivan ylitse odotusten, ja osallistumismaksu oli jo kuitattu saaduilla palkinnoilla. Toisaalta luokkavoitto tarkoitti myös BIS-kehään jäämistä, ja siinäpä vaiheessa pitikin jo miettiä, että mihin mennään poikien kanssa syömään, koska päivä venyi odotettua pidemmäksi.

Luokkavoittajan emännän on helppo hymyillä 🙂

BIS-kehään mentäessä tarkoituksena oli vain jatkaa hyvää esiintymistä, ja pitää hauskaa. Isäntä sanoikin leikillisesti, kun päivän aikana olimme soitelleet, että kyllähän sieltänyt BISinä (Best In Show’na) kotia tullaan. Tähän ei ihan emännän usko riittänyt, kun yleensä match show’n loppukarkeloissa on erittäin hyvin esiintyviä koiria. Pitkästä päivästä huolimatta Sani jaksoi esiintyä varmasti, mutta iloisesti. Ja kun enää kaksi parasta koiraa (Sani ja suloinen weimarinseisojan pentu) odotti sijoittumistaan kehässä, niin kieltämättä emäntää hieman jännitti. Kun tuomari lähti tulemaan meitä kohden kädessään BIS 1 -ruusuke, niin voi sitä hämmästyksen määrää. Ja kaupan päälle neiti sai vielä kehuja kauniista olemuksestaan ja hyvästä esiintymisestään, niin päivän saldo oli 10+.

Matka kotiin taittui siis hymy korvissa. Ja hymy leveni aina vaan, kun kävimme läpi palkintokasseja, joista löytyi koirille namuja, koirankuppi, nahkahihna ja -panta, leluja, lahjakortteja hierontaan, eri lemmikkiliikkeisiin, koiranruokaan ym. Kahdeksan euron osallistumismaksu maksoi siis itsensä moninkertaisesti takaisin.

Rentoutumista ennen BIS-kehää

BIS-kehässä