Kohta on jo kuukausi vierähtänyt siitä, kun jahtikausi päättyi. Mihin se aika oikein livahtaa…?Vaikka sitä kovasti aina ajattelee, että sitten kun kausi on loppu, niin kerkiää tekemään sitä ja tätä… niin varmaan! Tätäkin kirjoitusta olen jo pidemmän aikaa pyöritellyt päässäni, mutta sopivaa aikaa ei ole vain kirjoittamiselle (mukamaste) löytynyt.

No, mutta itse asiaan. Metsästyskauden viimeinen viikko olikin intensiiviviikko, kun sopivasti tuli otettua talviloma viikolle 9. Alkuviikko mentiin kotimaisemissa Laihialla ja münstereitten kanssa käytiin päivän keikka Virroilla. Viikon puolen välin jälkeen tehtiin siirtymä Lestijärvelle. Koko viikon suorituksia (varsinkin ajavilla koirilla) hallitsi vallitseva haasteellinen keli. Mitään huippusuorituksia ei siis nähty/kuultu. Mieleen jäi kuitenkin viimeisen metsästyspäivän ilta, kun istuskelimme autossa ja katselimme tutkasta ajon kulkua, jotta sattuisiko se missään vaiheessa tulemaan sen verta lähelle tietä, että olisi mahdollista saada Flikka ja Viivi ajolta pois. Ajettava kun tykkäsi tehdä pitkää lenkkiä, ja vieläpä sellaisella alueella, jonne ei aurattuja teitä ollut. Ja mitä pimeämpää alkoi tulla, niin sitä paremmin alkoi ajo tytöillä sujumaan. Loppujen lopuksi kahdeksan jälkeen illalla koirat saatiin metsästä 10 tunnin työskentelyn jälkeen pois. Oli muuten kaksi aika väsynyttä beagleä sen jälkeen sohvalla tuhisemassa…

Väsyneet ajurit

Kaatoja yhdellekään koiralle ei siis saatu viimeisen viikon aikana, vaikka kuinka yritettiin. On se vaan hyvä että sitä sika-nautaa saa kaupasta, koska muuten meidän perhe näkisi nälkää. Nyt metsän elävät saavat olla rauhassa taas muutaman kuukauden, ja koirat saavat sillä aikaa kerätä voimia tulevaa kautta varten. Kovasti tässä odotellaan Flikan juoksuja alkavaksi, jotta suunnitelmissa olevaa kakkospentuetta päästäisiin toteuttamaan. Pentuesuunnitelmasta tuonnempana sitten lisää… 😉