Tänään koitti se päivä, että Viivin kanssa suunnattiin kohti naapuripitäjän yksityistä eläinlääkäriasemaa lonkka- ja häntäkuvauksiin. Monta monituista hetkeä on Vaasan näyttelyn jälkeen tullut mietittyä, että mikä mahtaisi olla hännän lopullinen diagnoosi. Sitä on yrittänyt valmistaa itseään siihen, että Viivistä ei välttämättä ole jalostuskoiraksi, ja suunnitelmia tulee tehdä uusiksi monella saralla.

Viivin kanssa on erittäin mukava mennä paikkoihin, joissa on muita eläimiä ja ihmisiä, sen rauhallisen ja ystävällisen luonteen vuoksi. Sillä ei ole älytön kiire päästä tervehtimään jokaista vastaantulijaa, vaikka tervehdittyä ne kaikki kuitenkin tulee. Se ei myöskään turhaan vikise, inise taikka hauku, vaan seurailee tapahtumia mielenkiinnolla. Eläinlääkäri oli jo tuttu edelliseltä käyntikerralta, joka oli mukava yllätys, koska olin tykännyt kyseisen eläinlääkärin toimintatavoista.

Punnituksen (jonka tulos oli 10,6 kg) ja sydämen kuuntelun jälkeen oli aika laittaa neidille rauhoittavaa. Se on aina yhtä hupaisan näköistä, kun rauhoittava alkaa vaikuttaa, ja koira väkisellä yrittää pitää itsensä tässä maailmassa. Mutta niin oli tälläkin kertaa pienen beaglen pakko luovuttaa, ja laittaa maate silmät päässä pyörien.

Itse kuvauksessahan ei montaa minuuttia mennyt, jonka jälkeen eläinlääkärin kanssa yhdessä ihmeteltiin kuvia. Ensimmäisenä tarkasteltiin hännästä otettuja kuvia. Näissä kuvissa näkyy, että Viivin hännän 4 viimeistä nikamaa ovat luutuneet yhteen. Eläinlääkäri ei suoranaisesti ollut häntämutkan kannalla, mutta kyllähän sen maallikkokin näkee, että ei häntä normaali ole. Häntäkuvat lähti siis Kennellittoon lausuntopyynnön kera. Jäädään siis odottelemaan, että mikä ”tuomio” sieltä tulee…

Hännästä otetut kuvat ylhäältä ja vasemmalta

Sitten oli aika tutkailla lonkkakuvaa, jossa oli myöskin huomauttamista. Kuten kuvasta näkyy, niin reisiluun pää ei ole kauniin pyöreä eikä se ole tiiviisti lonkkamaljaa vasten. Löysyyttä oli siis havaittavissa. Eläinlääkärin arvio Viivin lonkista on C/C. Vertailun vuoksi kannattaa googlettaa lonkkakuvia, joissa näkyy terveet (A/A) lonkat. Lonkkakuva lähti siis Kennelliittoon, josta tulee virallinen lausunto (ts. näkyy jalostustietokannassa).

Lonkkakuva

Fiilikset näiden eläinlääkärin tekemien arvioiden jälkeen eivät olleet mitenkään korkealla. Totta kai se tuntuu pahalta, että se oma koira ei olekaan fyysisesti ”ykköslaatua”, vaikka sellaista on pyrkinyt jalostamaan, ja jolla kasvatustyötä on ajateltu jatkettavan. Samaan aikaan, kun katsoi maassa makaavaa lääkehuuruissa torkkuvaa Viiviä, niin sitä ajatteli, jotta eipä sillä ole mitään väliä, jos vain koira pystyy tekemään sitä mihin se on luotukin – ajamaan jänistä. Ja toisaalta näihin lonkkakuviin tulee kuitenkin suhtautua vielä varauksella, koska Viivi on vasta 1-vuotias, joka osaltaan saattaa vaikuttaa esim. lonkkien löysyyteen.

Mutta jäädään nyt rauhassa odottelemaan, mitä Kennelliitosta oikein sanotaan…

Lääkehuuruinen Viivi kuvauksen jälkeen