Kerran talvi päättyi ennen kuin se kerkesi kunnolla edes alkaakaan, niin siitä on ollut se hyvä puoli, että loska-aika jäi tänä vuonna totaalisesti välistä. Näin ollen myös pikkutiet ovat olleet jo hyvässä kunnossa yllättävän aikaisin, joka on tietenkin mahdollistanut koirien pyöräilykauden aloituksen. Ei meillä vieläkään ole mitään sirkuskoiria, jotta ei ne sillä pyörällä itse aja…

Vekun kanssa pienillä hiekkateillä voi pyöräillä niin, että herra juoksee vapaasti pyörän vieressä, ja pariin otteeseen on herran kanssa jo keritty pyöräilemään. Flikan ja Viivin tottelevaisuus ei ihan ole samalla tasolla, joten neidit on flexin ”nokassa”. Vaikka beagle ei koollaan päätä huimaa, niin voimaa siinä on kuin pienessä pitäjässä. Varsinkin silloin, kun tien yli päättää juosta fasaani taikka rusakko. Tämän takia ostoslistalla on hetken ollut jo pyörään kiinnitettävä juoksutin, joka omalla ”tekniikallaan” vaimentaa nykäykset ja mahdollistaa molempien käsien käytön ohjaukseen.

Eilen sitten springeri tuli postin tuomana, ja tottahan toki sitä pitää heti päästä kokeilemaan. Asennuksen jälkeen pienenä pettymyksenä tuli kuitenkin se, että polkiessa springerin tanko osui jalkaan, vaikka sitä miten väänsi ja käänsi. Loppujen lopuksi nippusidevirityksen jälkeen ongelmaa ei enää ollut, mutta springerin ”pitää koira turvallisen matkan päässä polkimista” -ajatus ei enää toteutunut. Tästä huolimatta Viivi pääsi testaamaan laitetta, joka oli myös sen ensimmäinen kerta pyörälenkillä.

Springeri (kuva: petenkoiratarvike.com)

Pieni pelko takamuksessa liikkeelle lähdettiin, notta kuinkahan tässä oikein käy… Alun (1,5 sekunnin) kulmien alta luimistelun jälkeen Viivi hoksasi, että nyt saa juosta sydämensä kyllyydestä. Ja sitähän se sitten tekikin. Ensimmäiselle pyörälenkille mittaa tuli n. 5 kilometriä, joista Viivi juoksi (täysillä) jarrutteluista huolimatta n. 4,3 kilometriä. Neiti silmin nähden nautti siitä, että sai päästellä sata lasissa. Mutta pyörän selässä istuvan kuntoa tällaiset lenkit ei kyllä kohota sitten ollenkaan, kun koira tekee suurimman työn. Kylmä vaan tuli, kun joutui istuskelemaan… No, ehkä sitten ensi kerralla (tai kesän lopussa) Viivin vauhti tasoittuu.

Kolmen koiran kanssa harrastetaan vuoropäivinä mitä milloinkin, ja tänään oli Vekun vuoro lähteä tokoilemaan kanakoirajaoston treeneihin. Vekku treenasi tänään ainoana münsterinä karkkariporukassa, ja hienosti ne meni. Alla olevassa kuvassa on meneillään viimeinen harjoitus, jossa osallistujat laitettiin maahan makaamaan, ja paikallaan piti pysyä kunnes toisin käsketään. Monenlaista häiriötä oli ympärillä (tahallista ja tahatonta), mutta jokainen koiruus malttoi paikallaan pysyä.

Vekku, Zulu, Kingi, Jekku, Ami ja Ola