Niin on taas jätetty yksi vuosi taakse, joka sisälsi meidän perheen ja karvakavereiden osalta monta unohtumatonta hetkeä. Päällimmäisenä mieleen onkin siis jäänyt pääsiäisen 2013 pitkäperjantai ja ykköspentueen syntymä, Vekun ensimmäiset pisteet vesityökokeesta sekä Flikan huikea koekausi. Näitä kun muistelee, niin ei voi olla hymyilemättä, ja näiden muistojen siivittämänä toivoo tästä jo kuluvasta vuodesta 2014 tulevan edes osittain yhtä hienon kuin menneestä.

Tälle vuodelle alustavia näyttelysuunnitelmia on jo tehty Viivin ja Vekun pään menoksi. Neiti Vivianin ensiesiintyminen näyttelykehissä on näillä näkymin 22.2.2014 Laihian ryhmänäyttelyssä. Paljon on neidissä vielä kehittymisen varaa, mutta kokemustahan näyttelyhulinoista lähdetään pääasiallisesti tuolloin hakemaan. Vekkua ollaan mahdollisesti viemässä etelänaapuriin CACIBin perässä ja elokuussa tähtäimessä on Maailman Voittaja -näyttely, joka järjestetään Helsingissä.

Kokeisiin startataan vuoden aikana koirien kunnon mukaan. Vekulle pyritään saamaan vesityökokeista pisteitä alkukesästä, jotta syksyllä päästäisiin hyvillä mielin ilmoittautumaan KAER-kokeisiin. Flikan kanssa tarkoitus on lähteä tavoittelemaan uudemman kerran Ajovoittajaan paikkaa. Viivin ajot eivät ole vielä lähteneet siihen malliin sujumaan, että sen suhteen olisi mitään koesuunnitelmia vielä tehty. Annetaan neidin kehittyä nyt rauhassa, ja tehdä metsässä vielä niitä pentujuttuja, kun sille päälle sattuu. Kärsivällisyyttä siis tarvitaan, vaikka välillä mielen perukoilta hiipii muistot varhain syttyneestä pikku-Flikasta…

Vaikka tässä on jo moneen otteeseen kerinnyt haikailemaan lumen perään, niin on sen puutteessa jotain hyvääkin. Eipähän lopu ainakaan kausi (vielä) siihen, että olisi lunta liikaa. Toisaalta lumi helpottaisi jänismetsällä yöllisten jälkien etsimistä ja jäniksen liikkeelle saantia. Tulevalle viikonlopulle on onneksi luvattu jo sentään pakkasta. Siihen mennessä on alkanut nenäpunkkikuurikin jo tehota, joka on aiheuttanut pärskimistä koirissa. Nenäpunkit ja kennelyskä ovat yleensä isoimpien näyttelyiden ”tuliaisia”. Tällä kertaa Vekun mukana messarista tuli tämä helpompi, mutta kalliimpi vaiva. Kattotaan, että auttaako kelien kylmeneminen ja kuuri kuinka Viivin käyttäytymisen metsällä. Ja taitaapa se Flikkakin päästä metsään ensimmäistä kertaa juoksun jälkeen…

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin kävi myös kesälomalle. Kelit sattuivat hellimään meitä ”syyslomalaisia” ehkä vähän liikaakin, jos ajattelee asiaa koirien juoksuttamisen ja treenaamisen kannalta.

Jänisjahtikausi aloitettiin tänä vuonna Sievin maisemissa 30.8. – 2.9. vähän useamman koiran voimin. Ja kyllä se tällaisen pidemmän reissun ja hyvien maastojen ehdoton vaatimus on, että mukana on useampi koira. Onnistumisen hetkiä koettiin 1.9., kun Viivi ensimmäistä kertaa ajoi n. 5 minuutin pätkän jänistä. Suurimman työn teki kuitenkin Flikka, joka hoiti jäniksen ylösoton ja ajon tielle, jossa isäntä odotti Viivin kanssa. Videotakin ääninäytteestä on nähtävissä/kuultavissa täältä.

Vekun kanssa käytiin tosiaankin ennen Sievin reissua Vehniällä Vakkerin Timolta hakemassa oppia, miten saataisiin herran 100 metrin avanssi 90 metriä lyhyemmäksi. Ei se turha reissu ollut, kun koulutuspäivän päätteeksi Vekku tyynesti seurasi kyyhkyjen lentoon lähtöä perään menemättä! Mutta kyllä se totuus iski sitten vasten kasvoja, kun palattiin Sievistä kotiin treenaaman pelloille… Odotukset siis Münsterikerhon mestaruuskokeeseen, joka pidettiin 7.9. Laihialla, eivät olleet korkealla. Vekun kohtaloksi koitui kuitenkin lämmin ilma, joka hyydytti koiran juoksuvauhdin kolmannessa erässä täysin. Senpä takia ensimmäinen AVO-luokan startti päättyi luopumiseen.

Molemman vanhemman koiran alkukauden työskentelyssä on ollut jotain kummallista. Vaikka Flikka on jäniksiä löytänyt, eivät ajot ole tahtoneet sujua ja ajohaukku on ollut katkonaista ja ”vaisua”. Vekulla on tullut useamman kerran hyvissä tuuliolosuhteissa törmäyksiä lintujen kanssa, joten seisonnat on jäänyt seisomatta. Vaikka mitään päivän selviä nenäpunkkioireita koirilla ei ole ollut, niin päätimme antaa kaikille koirille kuurin niitä vastaan. Siinä samalla tulisi hoidettua myös muutkin mahdolliset sisäloiset. Heti ensimmäisen lääkkeen annon jälkeen on Flikan ja Vekun työskentelyyn tullut muutos parempaan. Jokohan sitä ensi vuonna muistaisi hommata ja antaa nenäpunkkikuurin ennen kauden alkua?

Kaiken metsästyksen keskellä, isäntä kävi suorittamassa Kennelliiton kasvattajakurssin hyväksytysti. Nyt onkin siis prosessin seuraava (ja vaikein?) osuus edessä. Mikä kennelnimeksi?

Kuvien helpomman hallittavuuden vuoksi valokuvat ovat siirtyneet Picasa verkkoalbumeihin. Albumeihin pääsee Kuvia -sivun linkkien kautta. Sieltä löytyy nyt ykköspentueen viimeisiltä kasvattajan luona vietetyiltä viikoilta kuvia sekä Viivin ja Vekun juhannuskuvia. Flikka ei päässyt leikkikarkeloihin mukaan, koska neidin nokka vetää saman tien metsän puolelle. Flikka saikin siis keskittyä ruokapöydän alusen ”imurointiin” ja sohvalla köllöttelyyn.

On taas se aika vuodesta, kun KAER-rintamalla alkaa tapahtua vesityökokeiden muodossa. Muutaman viime viikon aikana on tullut käytyä Murhaaston montulla treenaamassa vesityökoetta varten vaihtelevalla menestyksellä. Tähtäimenä oman seuran järjestämät vesityökokeet, ja hyvässä muistissa viime kauden koefiaskot, joita en halunnut lähteä toistamaan.

Tänään olikin sitten ne kotikokeet, jonka kenraaliharjoitukset onnistuivat hyvin (mutta ei täydellisesti). Kokeeseen osallistui 7 koiraa, joista Vekku oli viimeisenä suoritusvuorossa. Münsterikaverit Miro ja Minik osallistuivat myös kokeeseen, joten paikalla oli tsemppareita ja kannustajia.

Alku- ja loppukankeuksien jälkeen koe tuli kuin tulikin suoritettua 3 pisteen arvoisesti!!! Emäntä on siis yhtä hymyä, koska näiden pisteiden eteen on tehty tunti, jos toinenkin, töitä. Nyt voi siis rennosti lähteä kokeilemaan loppukesästä (ennen sorsastuksen alkua) vesityökoetta korkeampien pisteiden toivossa. Täytyy vaan hieman hioa veteen menoa ja luovutusta… Mutta näiden pisteiden turvin voimme saada AVO-luokassa tuloksen, jos muut osa-alueet vaan ottavat onnistuakseen.

Viime perjantaina viimeinenkin pentu, Vili, lähti omistajiensa matkaan. Nessu-pakettiin ei tarvinnut emännän (eikä isännän) turvautua kertaakaan, vaikka jokaisen pennun lähtö toi mieleen haikeutta. Mutta mikäs siinä oli pentuja luovutella rakastaviin koteihin. Ja sen verta hyvät kokemukset koko penturumbasta jäi, että kyllä meidän markilla tullaan vielä uudestaankin näkemään pikku jänisten kauhujen vipellystä.

Pennut täyttivät perjantaina 7 viikkoa, ja ovat näin ollen virallisesti luovutusikäisiä. Kaksi pentua, Siru ja Xena, lähtivätkin jo nyt viikonloppuna uusiin koteihin. Toivomme kaikkea hyvää tytöille ja heidän omistajillensa! Toivottavasti saamme kuulla syksyllä, että miten neidit ovat pääseen ajamisen makuun.

Mutta ennen perjantaita pennut pääsivät ensimmäistä kertaa auton kyytiin, kun matka johti eläinlääkärin luokse. Pennuille tehtiin pentuetarkistus, josta jokainen sai terveen paperit. Hyvillä mielin siis pentuja on laitettu, ja tullaan laittamaan maailmalle. Ensi viikonloppuna pitääkin sitten lopuille pennuille sanoa hyvästit. Onneksi Viivi jää kuitenkin meidän arkeamme ilostuttamaan, niin ei aivan totaalisesti pääse pentuarki unohtumaan.

Kuluvalla viikolla pennut täyttivät 6 viikkoa, ja jokainen sai torstai-iltana sirun kannettavakseen. Samalla täytettiin Kennelliiton pentueilmoitus ja suoritettiin pentujen rekiströinti. Tämä tapahtumahan on melkein verrattavissa ristiäisiin kerran tästä lähtien pentujen nimet ovat ”mustaa valkoisella”. Jokainen tuleva pennun omistaja sai itse päättää parhaaksi katsomalla tavallaan pennulleen nimen. Senpä takia pentueesta löytyy nyt Vili, Mosku, Xena, Milla, Viivi, Lillemor (aka Lilli) ja Siru.

Pennut ovat myös muuttaneet Flikan kanssa ulos, koska päivittäisiin juoksukarkeloihin alkoi tuvan neliöt olemaan liian vähäiset. Ovatpa pennut päässeet tutustumaan myös jäniksen käpälään, joka sai kaikkien pentujen suuren suosion.

Pentujen ”juoksukarkeloista” ja jäniksen käpälään tutustumisesta löytyy kuvia täältä.

Aika on mennyt kuin siivillä, ja pennut täyttivät perjantaina 26.4. 4 viikkoa. Vauhtia tulee päivä päivältä pentujen touhuihin lisää, ja sitä mukaa myös ääntä. Jokaiselle pennulle on löytynyt uusi metsästävä koti, ja pari uutta omistajaa on käynytkin jo ”korvamerkitsemässä” omansa. Pennuista on lisätty myös uusia kuvia, ja ne löytyvät täältä

Näyttelysuunnitelmia myös tulevaa kesää ajatellen on tehty, ja seuraavan kerran Vekku pääsee ehkä pyörähtämään kehässä länsinaapurissa kesäkuun puolessa välissä…

Pennut ovat nyt reilun kahden viikon vanhoja, ja maailmankatsomus on muuttunut silmien avautumisen myötä. Pentulaatikossa käykin ajoittain jo melkoinen kuhina, kun kävelemistä ja leikkimistä opetellaan. Uudet kuvat pennuista löydät täältä.

Vekun näyttelyura jatkui tänään ERInomaisesti Vaasan KV näyttelyssä, josta kotiin tuomisiksi tuli CACIB ja ROP. Ryhmäkehässä saatiin poikkeuksellisesti juosta pari kierrosta (normaalin yhden sijaan), ja sijoittuminen neljän parhaan joukkoon oli jo hilkulla. Epävirallinen sijoitus oli siis RYP-5. Näyttelypäivä meni siis tosi hyvin! Tässä täytyy alkaa varmaan miettimään/kattelemaan, että mihin päin maailmaa sitä oikein lähettäis lisää CACIBeja metsästämään. Kokonaisuudessaan 7 ryhmän tulokset löytyvät täältä.