Ja niin se oli taas aika lähteä kokeilemaan, että kuinkas ne vesityökokeet emännän ja Vekun osalta tänä vuonna sujuu. Tänä vuonna ajateltiin yrittää vesitöitä ensimmäisen kerran 31.7. Sulvan kokeessa, koska sitten jäisi vielä oman seuran seuraavan viikon kokeet varalle, jos pisteitä ei tulisikaan. Pari kertaa kyseisellä paikalla on tullut treenattua ja todettua, jotta veteen meneminen tapahtuu Vekulla siellä kymmenen kertaa nopeampaa kuin omalla treenipaikalla. Eikä herran edellisten vuosien ja alkukesän oikkujakaan (rannalle nousemista, linnun syömistä yms.) ole kyseisellä paikalla tullut vastaan. Harvinaisen hyvällä mielellä siis kokeeseen lähdettiin…

Kokeeseen osallistui yhteensä 9 koirakkoa, joista 3 oli pienimünsterinseisojaa. Vekku starttasi AVO-luokan toiseksi viimeisenä koirana. Oman suoritusvuoron kohdalle tullessa perhosten määrä vatsassa oli aika maksimaalinen. Vekun kanssa kun ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu… No, koiralle vierelle istumaan ja odottamaan, mitä tuleman pitää. Heittäjä heittää linnun hiekkamontun toisella puolella, ja lintu tömähtää maahan. Siinä taisi mielessä päästä pari kirosanaa, kun näin jo sieluni silmin, kuinka Vekku tuijottaa minua silmiin ja syö lintua hyvällä ruokahalulla. Yritettävä on, kun tänne kerran on tultu, joten ei muuta kuin ”nouda” -käskyä kehiin.

Veteenmeneminen tapahtui rauhallisesti, ja pienen harkinnan ja ilman haistelun jälkeen Vekku suuntasi suoraviivaisesti vastarannalle. Maihinnousun jälkeen pienet ravistelut, tuulesta haisua, jotta mihin se lintu jäi ja hakuun. Linnun löydyttyä Vekku ensiksi hieman pökki kuonollaan noutolintua ihan niin kuin tarkistaen linnun elottomuuden, ja sitten kysyvä katse minuun ”että mitä tälle pitikään tehdä”. Uusi ”nouda” -käsky, jonka myötä Vekku tarttui hyvällä otteella lintuun.  Mutta sitten se kokeen jännittävin hetki koittikin, kun näytti siltä, että Vekku mietti kuinka pääsisi kuivin jaloin takaisin. Siinä sitä sitten emäntä toisella rannalla puhaltaa piliin, huutaa (pää punaisena ?), ja koittaa saada vastarannalla edestakaisin menevää koiruutta luokseen. Hetkellisesti meinasi usko jo loppua siihen, että Vekku tulisi uiden lintu suussa takaisin. Juuri kun tilanne alkoi ainakin emännän mielestä näyttämään hyvinkin epätoivoiselta ison koiran isossa päässä tapahtui jotain, ja se päättikin tulla uiden takaisin. Siihen vielä päälle istuen luovutus, niin voi pojat sitä kehujen määrää, mitä Vekku sai emännältä osakseen!

Tuomari tuumasi, jotta joutuu rokottamaan yhden pisteen siitä, että Vekku ei tarttunut lintuun heti, ja että paluumatkalle lähtemisessä hieman kesti. Mutta kokeen loppusaldoksi tuli siis 4 pistettä (jonka kerroin on 4). Meillä on siis syksyn KAER-kokeita ajatellen 16 pistettä kasassa! Uurastus Vekun kanssa siis palkittiin meidän koeuran suurimmalla vesityöpistemäärällä, ja se jos mikä tuntuu hyvältä! Jopa niin hyvältä, että tippa meinasi tulla linssiin…

Vesityökokeen arvostelulomake – 16 pistettä mustaa valkoisella!