Tasan neljä viikkoa on kulunut siitä, että kävimme kuvauttamassa Viivin lonkat ja hännän. Lonkkalausunnothan tulevat nopeasti sähköisen tiedonsiirron ansiosta, mutta häntäkuvat laitettiin postin kuljetettavaksi Kennelliittoon, joten samanlaista ripeyttä ei ollut odotettavissa. Viime viikolla oli kuitenkin jo pakko soittaa, ja kysellä kuvien perään, jotta onko ne tulleet edes perille, kun ei alkanut mitään niistä kuulumaan. Luurin toisessa päässä oli lausunnot antava eläinlääkäri, joka tuumasi katsoneen kuvat juuri sinä päivänä. Edellisellä viikolla oli kuulemma kuvat jo ollut työlistalla, mutta niiden katsominen oli kaatunut tekniisiin vaikeuksiin. Mitään ennakkoa tulevan todistuksen sisällöstä hän ei antanut, kun kaikestahan pitää luonnollisesti maksaa… Seuraavana päivänä Omakoira-palveluun tupsahti maksu (25 e), joka saman tien maksettiin, mutta itse todistus tuli perinteisen postin kuljettamana tänään perille.

No, entäs se ”tuomio”? Siinäpä se nyt kuvallisesti alla on…

Ja sama kirjoitettuna: ”Rtg-kuvat hännänpäästä kahdesta suunnasta. 4 viimeistä nikamaa ovat yhteenkasvaneet mutta nikamanvartalot ovat suoria.” Eli tämän lausunnon (ja meidän tulkinnan mukaan) Viivillä ei ole häntämutkaa! Jei! Eihän tätä päätöstä tahdo uskoa todeksi, kun oli valmistellut itsensä siihen, että häntämutkaksi se kuitenkin ”tuomitaan”.

Viivin kanssa päästään siis vielä näyttelykehään havittelemaan tulosta yli 15 kuukauden ikäisenä, ja sitä myötä jahtaamaan käyttövalion arvoa… Mutta ensiksi Viivin pitäisi kuitenkin oppia kunnolla hakemaan, ajamaan, selvittelemään hukkia… Matka on siis pitkä KVA titteliin, ja hädin tuskin vielä edes alkanut.