Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin kävi myös kesälomalle. Kelit sattuivat hellimään meitä ”syyslomalaisia” ehkä vähän liikaakin, jos ajattelee asiaa koirien juoksuttamisen ja treenaamisen kannalta.

Jänisjahtikausi aloitettiin tänä vuonna Sievin maisemissa 30.8. – 2.9. vähän useamman koiran voimin. Ja kyllä se tällaisen pidemmän reissun ja hyvien maastojen ehdoton vaatimus on, että mukana on useampi koira. Onnistumisen hetkiä koettiin 1.9., kun Viivi ensimmäistä kertaa ajoi n. 5 minuutin pätkän jänistä. Suurimman työn teki kuitenkin Flikka, joka hoiti jäniksen ylösoton ja ajon tielle, jossa isäntä odotti Viivin kanssa. Videotakin ääninäytteestä on nähtävissä/kuultavissa täältä.

Vekun kanssa käytiin tosiaankin ennen Sievin reissua Vehniällä Vakkerin Timolta hakemassa oppia, miten saataisiin herran 100 metrin avanssi 90 metriä lyhyemmäksi. Ei se turha reissu ollut, kun koulutuspäivän päätteeksi Vekku tyynesti seurasi kyyhkyjen lentoon lähtöä perään menemättä! Mutta kyllä se totuus iski sitten vasten kasvoja, kun palattiin Sievistä kotiin treenaaman pelloille… Odotukset siis Münsterikerhon mestaruuskokeeseen, joka pidettiin 7.9. Laihialla, eivät olleet korkealla. Vekun kohtaloksi koitui kuitenkin lämmin ilma, joka hyydytti koiran juoksuvauhdin kolmannessa erässä täysin. Senpä takia ensimmäinen AVO-luokan startti päättyi luopumiseen.

Molemman vanhemman koiran alkukauden työskentelyssä on ollut jotain kummallista. Vaikka Flikka on jäniksiä löytänyt, eivät ajot ole tahtoneet sujua ja ajohaukku on ollut katkonaista ja ”vaisua”. Vekulla on tullut useamman kerran hyvissä tuuliolosuhteissa törmäyksiä lintujen kanssa, joten seisonnat on jäänyt seisomatta. Vaikka mitään päivän selviä nenäpunkkioireita koirilla ei ole ollut, niin päätimme antaa kaikille koirille kuurin niitä vastaan. Siinä samalla tulisi hoidettua myös muutkin mahdolliset sisäloiset. Heti ensimmäisen lääkkeen annon jälkeen on Flikan ja Vekun työskentelyyn tullut muutos parempaan. Jokohan sitä ensi vuonna muistaisi hommata ja antaa nenäpunkkikuurin ennen kauden alkua?

Kaiken metsästyksen keskellä, isäntä kävi suorittamassa Kennelliiton kasvattajakurssin hyväksytysti. Nyt onkin siis prosessin seuraava (ja vaikein?) osuus edessä. Mikä kennelnimeksi?