Aihearkisto: Näyttelyt

Kesä 2018

Niinpä se on taas kesä kohta käytetty, ja syksyn kiireet metsästyksen ja koirien parissa alkaa painamaan päälle. Onhan sitä taas odotettukin viimeiset puoli vuotta, että koirat saa päästää metsään vapaana juoksemaan. 🙂 Mutta ei se kesä ole mennyt pelkästään syksyä odotellessa…

R-pentueen tapaamiset
Sanin ja Meikon lapsoset eli R-pennut kokoontuivat kasvattajan kutsumana kahteen otteeseen Vehniälle Vakkerin Timon oppiin (Tmi Erä-Vahti). Ensimmäisellä tapaamisella kesäkuun puolessa välissä saatiin paikalle peräti 9 pentua kymmenestä, ja toisella kerralla heinäkuun lopussa paikalle pääsi 6 pentua omistajineen. Kasvattajan rooli näissä tapaamisissa on ollut omien kokemusten kertominen, pentujen kuulumisten kyseleminen ja kahvitarjottavan tuominen. Jokainen pentu on osoittautunut sosiaaliseksi ja erittäin oppivaiseksi kaveriksi, ja sellaisiahan münsterin tuleekin olla.

Niin kiinnitkö kukaan huomiota pentuun? 😉

Kira tuli taloon
Kesäkuun lopussa meidän lauman jatkoksi saapui suomenajokoiranarttu Taikavuoren Kira. Isännän pitkäaikainen toive omasta ”pitkäjalkaisesta” lähti toteutukseen, kun tieto siitä, että omalle kylälle tulisi ajokoiranpentuja toukokuussa mielenkiintoisesta yhdistelmästä. Pennun hankintaa puolsi myös se, että olimme löytäneet Pössölle erinomaisen uuden kodin, jossa se pääsisi toteuttamaan itseään lenkki- ja kaverikoirana. Kiralle meidän talon tapoja on opettanut Sani. Näiden kaverusten menoa onkin ollut kiva seurata, koska heidän kemiansa tuntuisi passaavan yhteen paremmin kuin hyvin.

Kira opettelemassa lepäämisen saloja Västerhankmossa

Vesilahti RN, 11.8.2018
Näyttelykäynnit on meidän koirien osalta ollut tänä kesänä lähes nollissa, jos ei lasketa emännän kehätoimitsija keikkoja. Flikan ilmoittaminen johonkin näyttelyyn veteraaniluokkaan on ollut mielessä jo viime kesästä lähtien, kun ikää muorille tuli tarpeeksi kyseiseen luokkaan pääsemiseksi. Ajatus on kuitenkin saanut rauhassa muhia, kunnes viimein tuli sopiva näyttely, jonka yhteyteen saatiin sovittua vielä kyläilyä hyvien ystävien luokse.

Vesilahden näyttelyyn lähdettiin siis pitämään Flikan kanssa hauskaa kehässä, ja ehkä jättämään myös lopullisesti hyvästit näyttelykehille. Näyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 9 beagleä, joista 6 urosta ja 3 narttua. Narttujen junioriluokassa esiintyi mallikkaasti Flikan lastenlapsi Athene, jonka laatuarvosteluksi tuli JUN ERI1 SA. Nuorten luokassa esitetty narttu sai EH:n ja tässä vaiheessa luultiin jo, että Athene sen sertin veisi. Mutta niin vain muorikoira asteli ryhdikkäästi kehään ja esiintyi energisesti, ja pokkasi laatuarvostelusta VET ERI1 SA. Tässä vaiheessa päivän saavutukset oli Flikan osalta mennyt totaalisesti yli odotusten, ja kun PN-kehässä Flikka pyydettiin Athenen edelle oli handlerin ilme varmaan näkemisen arvoinen. Meidän muorikoira, joka ei välttämättä ole kaikkien beagleihannetta vastaava pokkasi ensimmäisen sertinsä! :O ROP-kehässä tuomarin sanoin voittokulku päättyi, mutta sillä ei enää mitään väliä siinä vaiheessa ollut.

Ja tässäpä Sakari Potin sanelema Flikan arvostelu:
”Keskikokoinen, oikeat mittasuhteet. Ikäisekseen tiiviissä kunnossa. Oikealinjainen pää. Erinomainen runko- ja raajarakenne. Hyvä karva, pysty häntä. Tyypikäs like. Terhakka luonne.”
VET ERI1 SA PN1 SERT VSP ROP-VET

Flikan poseeraus Vesilahdella ryhmäkehiä odotellessa

 

Pärnu rahvusvaheline näitus

Sanin kanssa suunnattiin heinäkuussa kohti Pärnun kansainvälisiä koiranäyttelyitä, jotka pidettiin 8.-9.7.2017. Viikonloppuna oli siis kahtena eri päivänä mahdollista saalistaa sertejä, cacibeja, kultaa ja kunniaa. 😉 Menossa mukana oli tuleva sulho Meiko ja hänen isäntäväkensä.

Näyttelyitä edeltävällä viikolla koko näyttelyreissu alkoi tuntumaan vähän turhalta. Sani oli aloittanut tiputtamaan karvaansa jo toukokuun alusta, ja tahti sen kuin kiihtyi, mitä lähemmäksi reissu tuli. Sani olikin siis näyttelyssä erittäin bikinikuntoinen neitokainen.

Münsterit lauantain näyttelyssä tuomaroi liettualainen Jurate Butkiene, jonka arvio Sanista kuului näin:
”Very feminine, excellent typical movement. Correct expression, headlines and pigment. Correct ribcage. Should have a bit stronger and shorter loin to keep better topline. Typical summer coat. Excellent behavior. Nice handling.”

”Todella feminiininen. Erinomainen tyypillinen liike. Oikea ilme, päänlinjat ja pigmentti. Oikeanlainen rintakehä. Lanne saisi olla hieman vahvempi ja lyhyempi, jotta ylälinja säilyisi. Tyypillinen kesäturkki. Erinomainen käytös. Hienosti esitetty.”

Tulokseksi tästä arvostelusta tuli VAL ERI VAK1 SA PN1 SERT CACIB VSP. Näillä meriiteillä Sanille pystyi siis anomaan Viron muotovalion arvoa, josta alla oleva diplompi saapui vahvistuksena viime viikolla. Virosta saadun CACIBin ansiosta myös kansainvälisen näyttelyvalion (C.I.E) arvoa pystytään anomaan.

Kesän näyttelyt on nyt kahta emännän kehätoimitsijaharjoittelua lukuunottamatta käyty. Syksy metsästyskiireineen painaa päälle, mutta onhan sitä odotettukin jo puoli vuotta. 😉

Münstereiden kanssa näyttelyissä

Sanin ja Vekun kanssa on nyt kesäkuun aikana käyty kahdessa eri näyttelyssä, joka on meidän näyttelytahdilla kaksi kertaa enemmän kuin viime kesänä yhteensä. Ensimmäinen näyttely oli mannermaisten kanakoirien erikoisnäyttely Nivalassa 10.6. Erkkariin oli yhteensä ilmoitettu 12 pikkumünsteriä, ja münsterit arvosteli Reino Korpela.

Vekku: ”Sopiva koko. Mittasuhteiltaan aavistuksen pitkä uros, jolla komea pää. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä kaula ja rintakehä. Hieman pitkä lanne. Hyvä lantion asento. Sopiva raajaluusto, hyvät kulmaukset. Hyvä karva ja häntä. Liikkuu pitkällä askelmitalla. Rauhallinen käytös.”
Tulos: AVO ERI AVK2 SA PU3

Sani: ”Sopiva koko. Hyvät mittasuhteet. Kaunislinjainen nartun pää. aavistus huulipussia. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä kaula. Riittävän kiinteä runko. Erinomainen raajaluusto, hyvä kulmaukset. Oikein kiinnittynyt häntä. Hyvä karva. Liikkuu tehokkaasti. Miellyttävä käytös.”
Tulos: VAL ERI VAK1 SA PN1 VSP

Sani sai myös kunnian esiintyä Mäyräsalon kasvattajaryhmässä sekä Kafkan jälkeläisryhmässä. Molemmat ryhmät saivat kunniapalkinnon, ja loppukehissä kasvattajaryhmä oli BIS-4 ja jälkeläisryhmä BIS-2. Erkkaripäivä oli jälleen kerran hieno kokemus saman henkisten ihmisten joukossa.

Vännäs INT
Viime viikonloppuna suuntana olikin sitten länsinaapuri, ja siellä 17. – 18.6. järjestetty kansainvälinen näyttely. Matkaa Vännäsin tulee Laihialta vajaa 180 kilometriä, joista melkein 100 niistä taitetaan M/S Wasa Expressin kyydissä. Eipä tarttee tunti tolkulla kuluttaa auton penkkiä, mutta mistään express kyydistä ei voi puhua, kun 100 kilometrin matkaan saadaan kulumaan 4 tuntia.  4 vuotta sitten Vekun kanssa käytiin samaisessa näyttelyssä keräämässä ensimmäinen ulkomaisen näyttelyn kokemus, ja senpä takia matkaan lähtö ilman  matkaseuraa ei tuntunut huonolta ajatukselta.

Tuomarina münstereillä näyttelyssä oli Eva Jönsson, ja yhteensä näyttelyyn oli ilmoitettu 4 pikkumünsteriä. Juuri ennen münstereiden arvostelun alkamista, jotka olivat viimeisenä kehässä, taivaallinen hana aukesi. Vesikuuro ei ollut mitään hentoista sadetta, vaan ihan kunnon ukkoskuuro. Ukkosta pelkäävän koiran eli Vekun kanssa tämä ei ollut mikään paras juttu. Masentuneen oloinen koira ei siis antanut itsestään sitä parasta kuvaa. Ehkä se SA jäi tämän vaisun esiintymisen takia saamatta…

Vekku: ”Hane av bra storlek. Bra ögon. Korrekt bett. Välformat bröst. Aning lång länd. Rör sig bra från sidan, lite vid fram. Goda vinklar bak, lite öppna fram. Utmärkt päls och färg.”

”Hyvää kokoa oleva uros. Hyvät silmät. Oikea purenta. Hyvin muodostunut rintakehä. Aavistuksen pitkä lanne. Liikkuu hyvin sivulta, hieman leveästi edestä. Hyvät kulmaukset takana, hieman avoimet edessä. Erinomainen turkki ja väri.”
Tulos: AVO ERI

Sani: ”Tik av bra storlek. Vackert huvud med fint uttryck. Välansatta välburna öron. Korrekt bett. Bra hals, rygg och kors. Bra bröst. Goda vinklar bak, öppena fram. Lite rak i sin skuldra. Rör sig med bra steg, lite vid i fronten. Champion idag.”

”Hyvää kokoa oleva narttu. Kaunis pää, jossa hieno ilme. Hyväasentoiset, hyvin kannetut korvat. Oikea purenta. Hyvä kaula, selkä ja lantio. Hyvä rintakehä. Hyvät kulmaukset takana, avonaiset edessä. Hieman suora lapa. Liikkuu hyvällä askeleella, hieman leveästi edestä. Valioituu tänään.”
Tulos: KÄY ERI KÄK1 SA PN1 ROP SERT CACIB

Sani siis sai sen, mitä tältä reissulta lähettiin hakemaan eli Ruotsin sertin, jonka myötä neiti valioituu Ruotsin muotovalioksi. Ruotsista saadun CACIBIn ansiosta Sanille voidaan anoa myös FCI:ltä C.I.B. titteliä.

Sanin hieno päivä sai jatkoa vielä ryhmäkehässä, jossa rotukehien tapaan satoi vettä ihan reippaasti. Ryhmätuomarina toimi tanskalainen Gitte Finnich Pedersen, joka poimi Sanin kolmen setterin rinnalle ryhmän neljän parhaan joukkoon. Siinä vaiheessa emäntä oli jo pelkkää hymyä, koska ryhmäsijoitus münsterin kanssa on harvinaista herkkua. Oletin settereiden kiilaavaan kolmelle ensimmäiselle sijalle, mutta niin vain Sani sai RYP3 ruusukkeen! Aivan huikean hieno näyttelypäivä, vaikka aina kun olimme kehässä saimme vesikuuron niskaan. 🙂

Sanin ja Pontson näyttelykuulumisia

Reilu viikko sitten 6.5. oli Sani pitkästä aikaa kehässä Oulaisissa. Eihän Sanilla ole enää mitään saavutettavaa näyttelyrintamalla Suomessa, mutta nyt neiti ilmoitettiin kehään, jotta Salmen (Sanin kasvattajan) toive kasvattajaryhmästä toteutuisi. Pikkumünsterit Oulaisissa tuomaroi Perttu Ståhlberg, jonka arvostelu Sanista meni näin:
”Keskikokoinen. Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet. Oikeailmeinen pää. Kuono saisi olla pidempi. Hyvä kaula. Pitkä lanneosa. Sopivasti kulmautunut. Karva lähdössä. Kyynärpäät saisivat olla tiiviimmät. Liikkuu tasapainoisesti riittävän pitkällä askeleella.”

Valioluokan kilpailuluokassa ja paras narttu kisassa Sani jäi äitikoiran Kafkan taakse, joten Oulaisten näyttelyn loputulos oli ERI SA VAK2 PN2. Mutta hieno tulos ja ensimmäinen ERInomainen Sanille valioluokassa! 🙂

Pontson näyttely nro. 2
Pontson toinen näyttelykerta oli sunnuntaina 7.5. Savitaipaleen ryhmänäyttelyssä. Beaglet näyttelyssä tuomaroi Sakari Poti, ja tällä kertaa ei ihan yhtä hyvää menestystä tullut kuin edellisen viikonlopun näyttelystä. Mutta arvostelu itsessään oli hieno: ”Keskikokoinen, mittasuhteiltaan oikea, vielä hieman kevyttyyppinen. Kevytkuonoinen pää. Tiivis runko. Hyvät kulmaukset. Pysty, tanakka häntä. Hyvä karva. Tyypikäs liike. Rauhallinen luonne.”

Tällä arvostelulla irtosi JUN EH JUK1, mikä on täysin ymmärrettävää, kun kyseessä on vielä nuori koira, joka tarvitsee aikaa kehittyäkseen lopullisiin mittoihinsa. Mutta Pontson näyttelyura on hienosti saatu alkuun, ja uskon sekä toivon, että muitakin P-pentuja tullaan näkemään näyttelykehissä kesän aikana…

Kevään/kesän tapahtumia ja tulevan kauden suunnitelmia

Metsästyskausi päättyi kuukausi sitten, ja ajatuksia on alettu suuntaamaan vähitellen tulevaan kauteen ja sen suunnitelmiin. Viimeiset metsästyspäivät vietettiin koirien kanssa tiiviisti metsässä nauttien kauniista keleistä. Ennen seuraavaa kautta nautitaan keväästä ja kesästä, ja niiden mukana tuomista tapahtumista. Kalenteriin onkin merkattuna muutamat koiranäyttelyt (niin Suomessa kuin ulkomaillakin), jousikisoja, rippijuhlia yms. Viime kesän pentujen kanssa kotona oleilu otetaan nyt tänä kesänä takaisin, ja syksy taitaa tulla siis nopeampaa kuin osaammekaan odottaa. 😉

Kevään suurin ”urakka” omalta kohdaltani on Laihian Eränkävijöiden järjestämä ryhmänäyttely, jonka toimikunnan vetovastuullisen kohdalta löytyy minun (eli Jennin) nimi. Lisätietoja näyttelystä löytyy osoitteesta http://bob-brand.fi/wp/index.php/laihia2017/.

Mutta mitä suunnitelmia ensi kaudeksi sitten on? Metsästyksen ja mahdollisten koestarttien lisäksi on Tipulin kolmannen pentueen suunnitelmat laitettu aluilleen. Tällä kertaa pennuista toivotaan vähän vähemmän ajavia ja hyvin paikallaan pysyviä. Eli meidän ensimmäinen pienimünsterinseisoja pentue näkee toivottavasti päivänvalon ensi vuoden puolella. Pentueen emä on meidän Sani ja isäksi on suunniteltu Manzanoa eli tuttavallisemmin Meikoa. Tämä pariskunta on pienestä pennusta pitäen touhunnut ja treenannut yhdessä, joten molempien vahvuudet ja heikkoudet on tiedossa enemmän kuin hyvin. Pitkä aika on siis odotella, että Sani aloittaa ensi vuoden alussa juoksunsa…

Viivin näyttelyviikonloppu

Viivi oli ilmoitettu viime viikonloppuna kahteen eri näyttelyyn lähiseudulle. Lauantaina pyörähdeltiin Jurvan pesäpallokentällä näyttelykehässä ja sunnuntaina oli vuorossa Mustasaaren näyttely. Avoimin mielin ilman sen suurempia odotuksia lähdettiin molempiin näyttelyihin.

Lauantaina Jurvassa beaglet arvosteli Sakari Poti, jonka arvostelu Viivistä meni näin: ”Keskikokoinen, erinomaiset mittasuhteet, hieman kevyt kaunis piirteinen pää. Hyvät vahvat korvat, erinomainen runko- ja raajarakenne. Hyvä kaula. Pysty häntä. Tyypikäs like. Terhakka luonne.” Tällaisella arvostelulla irtosi ERI SA AVK1 ja menolippu paras narttu kisaan. Paras narttu kisassa Viivin lisäksi oli vain yksi narttu, joka jäi kuin jäikin Viivin taakse ja näin ollen Viivin ensimmäinen SERTi oli todellista! Rotunsa parhaan valinnassa Viiville annettiin VSP-ruusuke, joka sekin lämmitti mieltä kovasti.

13886245_10208926430311062_2033250576687104341_n

Viivi ja Jurvan näyttelyn palkinnot

Sunnuntaina tuomarina ryhmän 6 koirille toimi Pekka Teini. Edellisen päivän tapaan näyttelyyn oli ilmoitettu 12 beagleä. Viivin sunnuntain arvostelu oli yhtä kivaa luettavaa kuin edellisenkin päivän arvostelu: ”Rotutyyppi erinomainen. Mittasuhteiltaan ja luustoltaan erinomaista edustavaa tyyppiä. Sievä kaunis kaula ja hieno rintakehä. Hyvä takaosa ja kinner. Hyvä lihaskunto. Erinomainen askelpituus. Hieman melovat etuliikkeet.” Tämän hienon arvostelun (ja leveiden etuliikkeiden) saattelemana Viivin tulokseksi tuli ERI SA AVK2 PN2 ja VASERT. Ei siis jäänyt toinen serti kovinkaan kauaksi. 🙂

Tämän hienon näyttelyviikonlopun päätteeksi on mukavaa suunnata katseet kohti tulevaa metsästyskautta, ja toivoa, että Viivi jatkaisi siitä mihin viime kausi päättyi.

Karijoki RN

Viikonloppuna oli vuorossa Viivin kanssa näyttelykehässä pyörimistä Karijoen suunnalla. Beaglet näyttelyssä arvosteli omintakeiseen tyyliinsä Esko Nummijärvi, joka saneli Viivistä näin:

”Rotutyyppi erittäin hyvä. Kevyt jalo narttu. Kevytpiirteinen pää. Hyvä selkä, rinta ja raajat. Esiintyy ja liikkuu hyvin. Hieman pitkä häntä.” AVO ERI AVK2

Hieno arvostelu ja tulos, johon ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. 🙂

Vaasa KV 2016

Tänä vuonna Vaasan kansainväliseen koiranäyttelyyn tuli ilmoitettua vain Sani tavoittelemaan viimeistä sertiään. Sanin kanssa münstereitä oli edustamassa naapuripitäjän siskokset Trini ja Meiko. Tuomarina münstereille toimi Riitta Niemelä, jolta saatiikin mukavan kattava arvostelu.

”Erinomainen tyyppi ja koko. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pään pituus. Aavistuksen jyrkkä otsapenger. Kaunis kaula ja ylälinja. Erinomainen eturinta ja runko. Hieman pitkä lanneosa. Sopiva luuston vahvuus. Hyvät käpälät. Erinomainen tiivis kunto. Vaivaton, sujuva liikunta. Kaunis turkki. Miellyttävä käytös.”

Tämän hienon arvostelun tuloksena Sanille saatiin AVO ERI1 SA PN1 SERT CACIB. Näyttelyn tavoite, tai no paremminkin haave, oli siis saavutettu. ROP-kehässä ei ollut kuin voitettavaa, kun vastakkain ”kisasivat” kaverukset Meiko ja Sani. Meiko pokkasi ROPin ja Sanista tulin näin ollen VSP.

13012689_10208100350099573_7409679581344353588_n

ROP Meiko ja VSP Sani, keskellä tuomari Riitta Niemelä

Sanin sertitili on siis täynnä, joten pakottavaa tarvetta näyttelyihin ei enää ole. Mutta eiköhän me neidin kanssa jossakin käydä vielä kuitenkin pyörähtelemässä…

Seinäjoki KV

Toinen isompi lähes ”kotinäyttely” on Seinäjoen kansainvälinen koiranäyttely, jonka paikaksi näyttelykalenterissa on vakiintunut lokakuun loppu. Tänä vuonna näyttely pidettiin 24.-25.10. Oman koiran näyttelyyn ilmoittamista puolsi se, että metsäkanalintujen pyyntiaika olisi ohi kaikilla niillä metsästysalueilla jonne luvat on. Hieman kieltämättä Junkkarin jälkeen harmitti, että Sani oli kyseisiin karkeloihin tullut ilmoitettua, kun ulkomuotokatselmuksessa oli kuitenkin moitittu pehmeää selkää. Mutta mentävähän oli, kun kerran ilmoittautumismaksu oli maksettu.

Näyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 4 münsteriä (2 urosta ja 2 narttua) ja ne arvosteli puolalainen tuomari Jan Ryk. Uroksissa ”kirkkaimmat” ruusukkeet nappasi Vekun veli Kalliovuorten Arttu. Ja vaikka omat odotukset eivät olleet näyttelyyn lähtiessä järin korkealla, mutta niin vain Sani liiteli pitkin kehää saaden kolmannen (mutta hieman turhan) SERTin ja ensimmäisen CACIBin. ROP-kehässä se ”parempi” eli VSP-ruusuke kouraan, ja matka kotia pystyi alkamaan palkintojen noudon jälkeen.

Tässäpä vielä kirjoitettuna tuomarin arvostelu Sanista: ”A little long in proportions. Excellent head. Strong neck. Good chest. Very good topline and angulations. Typical movement.” Ja sama suomeksi: ”Hieman pitkä mittasuhteiltaan. Erinomainen pää. Vahva kaula. Hyvä rintakehä. Erittäin hyvä ylälinja ja kulmaukset. Tyypillinen liike.” ERI, SA, NUK1, PN1, SERT, CACIB ja VSP.

Ensi kerran Sania nähdään sitten kun ikää on tullut mittariin se 2 vuotta. Sitä ennen koitetaan saadaa edes jonkinmoinen tulos KAER-kokeesta nuorten luokasta. Mutta ku se ei ole niin helppoa, kun tarttis sitä tuuriakin…

Kurikka RN 25.7.

Viime lauantaina käytiin Viivin kanssa Kurikan ryhmänäyttelyssä hakemassa tälle kesää edes yksi arvostelu meidän neitistä. Paikan päälle oli ilmoitettu yhteensä 10 beagleä, joista 5 narttua ja kaikki AVO-luokassa. Tuomarina oli Matti Palojärvi ja hänen arvostelunsa Viivistä kuului näin: ”Mittasuhteiltaan erinomainen. Kevyehkö mittasuhteiltaan hyvä pää. Hyvät korvat. Erinomainen runko. Riittävä raajaluusto ja erinomaiset kulmaukset. Hyvät käpälät. Joustava joskin hieman lyhyt taka-askel. Karvapeite ja häntä hyvät. Luonne miellyttävä.”

Laatuarvosteluksi tuli näillä sanoilla ERI, ja kilpailuluokassa harmittavasti jäätiin leveämpien etuliikkeiden takia toiselle sijalle. Lopputulokseksi tuli siis ERI, SA, AVK2, PN2 ja VASERT. Vaikka se SERTi meni tällä(kin) kertaa toiseen osoitteeseen, niin tästä tuloksesta osataan olla tyytyväisiä. Ensi kerralla toivotaan, jos Viivin kanssa näyttelyihin mennään, että koiruus ei olisi juoksussa. Josko se vaikuttaisi siihen taka-askeleen pituuteen…. Toisaalta parempi, että ne juoksut on nyt, kuin keskellä parhainta jahtikautta.