Aihearkisto: Xena

Tipulin kennelin ensimmäinen KVA kasvatti!

Niin vain tuli sekin päivä, että meidän kasvattamistamme koirista yksi on saavuttanut Suomen käyttövalion arvon. Ykköspentueen sisupussi Xena osallistui 29.9.2018 Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskilpailuun kotimaastoissa Valkeakoskella. Kotiin tuomisina oli piirinmestaruus BEAJ1 (60,42 p.) tuloksella, joka oikeutti anomaan Xenalle käyttövalion arvoa, joka nyt jo näkyy jalostustietojärjestelmässä.

Paljon onnea Xenalle kotijoukkoineen ja nöyrä kiitos kasvattajilta, että olette vieneet koiraa kokeisiin! Tämä oli ensimmäinen Tipulin kasvatin KVA arvo, mutta toivottavasti ei viimeinen. 😉

Xena 6-viikkoisena

Loppiaisen touhuja

Pikkuusen paremmat beaglekisat
Lähes perinteiseksi muodostuneet Pikkuusen paremmat beaglekisat järjestettiin neljännen kerran Ilmajoella 6.1.2018. Kasvateistamme Xena osallistui toistamiseen kisaan. Tiukkaakin tiukemmassa voittajakolmikon kisassa Xena sijoittui toiseksi ajaen hienon BEAJ-1 tuloksen pistein 82,79. Kokeen kokonaistulokset löytyvät täältä.

Kuvassa vasemmalta: Xena ja Ville Laurell, Hautapakan Camon Sinttu ja Taneli Santala sekä Mehtokummun Airo ja Toni Asunmaa

Sanin astutus
Sani aloitti juoksunsa 4 päivää odotettua aiemmin joulun välipäivinä. Reissua miehelään oli siis tiedossa loppiaisviikonloppuna. Sanin ja Meikon ensimmäinen tapaaminen perjantaina 5.1. meni leikkiessä, mutta loppiaisena meininki olikin jo erilainen. Sani on astutettu onnistuneesti 6.1. ja 8.1. Nyt jäämme siis jännityksellä odottamaan oliko reissut tuloksekkaita.

Meiko <3 Sani

Pikkuusen paremmat beaglekisat

Pikkuusen paremmat beaglekisat käytiin tänä vuonna 21.1. Tipulin kennelin kasvateista Xena oli ilmoitettu kokeeseen, joka on kauden aikana petrannut kovasti haku- ja ajotaitojaan. Kävipä pieni ja pippurinen beagletyttö nappaamassa toisen ykkösensä viikko ennen joulua hienoilla pisteillä 80,25.

Koepäivänä keli oli muutaman lauhemman päivän jälkeen taas pakkasen puolella, ja kovahko tuuli oli kuivattanut pakkasen avulla maan pinnan. Keli oli siis koirille vähintäänkin haasteellinen. Tämä näkyi myös lopputuloksissa, joissa Xena sijoittui yhden erän hienolla ajolla toiseksi. Tulos siis paljaan maan BEAJ-2 pistein 52,96. Tällä saavutuksella Xena on ensimmäinen meidän kasvatti, joka saa EK-numeron!

Kokeen lopputulokset lyötyvät kokonaisuudessaan täältä.

Xena Forssan näyttelyssä

Forssassa järjestettiin 28.-29.6. kaikkien rotujen näyttely, johon Xena oli ilmoitettu tavoittelemaan näyttelytulosta. Sopivasti sattuikin, että juuri sunnuntaina 29.6. jolloin ryhmän 6 rodut olivat näytillä, ykköspentue täytti tasan 15 kuukautta. Sehän tarkoitti siis sitä, että jos näyttelytulokseksi tulisi H tai parempi, niin sen avulla voisi jo tulevaisuudessa hakea KVA-titteliä, kunhan tarvittavat koetulokset on vaan kasassa.

Tuomarina beagleille toimi Maija Mäkinen, joka pienestä ja pippurisesta Xenasta sateisessa säässä tuumasi näin: ”Feminiininen nuori narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Pieni, sievä narttumainen pää. Hyvä kallo, korvat, silmät. Kuono voisi olla hieman täyteläisempi. Vahva purenta. Niukasti kulmautunut etuosa ja lyhyt kaula (?). Ikäisekseen hyvä runko. Sopivasti kulmautunut takaa. Hyvä luusto ja käpälät. Tässä kehitysvaiheessa hieman takakulmautunut. Hyvä häntä. Korkea, läpsyttävä etuaskel. Hieman ahdas tajaa, mutta liikkuu hyvin reippaasti ja ryhdikkäästi ja pääsee hyvin eteenpäin. Viehättävä tempperamentti.” Laatuarvostelu: JUN H

Onnittelut Xenalle isäntäväkineen näyttelytuloksesta! Mukavaa on myös se, että Xena tullaan näkemään näyttelyissä tälle kesälle vielä pariin otteeseen. Toivottavasti sitten kelit ovat suosiollisemmat, jotta neidin ei tarvitse nostella etutassujaan märässä maassa. 😉

Vaasa KV + Kaataja-kisa

Viime viikonlopun toimintasuunnitelmassa oli lauantaina ja sunnuntaina Vaasan kansainvälinen koiranäyttely, johon Vekku ja Viivi oli ilmoitettu, sekä isännällä lauantaina SJML Cupin Kaataja-kisa Espoossa.

Lauantaina isännän aamu alkoikin jo varsin aikaisin, kun Kauhajoella hänen piti olla jo puoli kuuden aikaan. Eipä se emännänkään aamu mitenkään myöhään alkanut, kun kuudelta oli kello jo soimassa, jotta aamulla kerkeää aamupalan syödä, pakata tarvittavat kamat näyttelyä varten + lapsille, sekä suorittaa lasten sijoittamisen päiväksi mummolaan.

Münstereitten tuomarina toimi näyttelyssä Aila Lehmussaari, kenestä aikaisempaa kokemusta ei ollut. Ensivaikutelma hänestä oli… no, hieman tiukkapipoinen. Siitä huolimatta Vekun kanssa kehään mentiin reippaalla ja rennolla mielellä. Arvioinnin erittäin mielenkiintoiseksi teki se, että mukana oli tuomariharjoittelija, joka myöskin tutkiskeli Vekkua. Lopullinen arvostelut kuullosti sitten tältä: ”Oikeat mittasuhteet. Oikeat pään linjat, hyvät korvat. Hyvä ylälinja. Kaunis häntä. Kovin kevyt rintakehä, saisi ulottua kyynärpäihin. Sopiva raajaluuston voimakkuus. Kyynärpäät työntyvät ulos. Polvikulma ok. Liikkuu hyvin. Hyvä karva. Luonne ok.” Tällä arvostelulla irtosi EH, ja avoimen luokan voitto (kun näyttelyyn ei oltu ilmoitettu muita pikkumünstereitä kuin Vekku).

Vaikka lauantaina ei Vaasan näyttelystä mainetta ja mammonaa tullut, niin isännällä oli sihti kohdillaan Kaataja-kisassa. Kauden ensimmäinen kisa, ja hopealle sijoittuminen ei todellakaan ole häpeä. Kokonaisuudessa kisan tulokset löytyy täältä. Tästä on siis hyvä jatkaa seuraavaan koitokseen Jussi Cupiin, joka pidetään Kauhajoella 3.5.2014.

Kasvattimme Xena oli lähtenyt lauantaina isäntäväkensä kanssa harjoittelemaan Match Show’hun kehäkäyttäytymistä ja esiintymistä. Lopputulos oli huikea oman luokan (pienet koirat) punaisten voitto ja BIS 2! Onnittelut vielä Xenalle, händlerille ja taustajoukoille.

zena_match_show_bis2

Xena ja huikea määrä palkintoja

Sunnuntaina oli sitten ajavien koirien vuoro sipsutella kehässä. Karkeloihin oli ilmoitettu mukaan myös suomenajokoira Tuulihaan Attina, joka metsästää sitä viimeistään SERTiä. Suomenajokoirien ja beaglejen tuomarina toimi Aila Lehmussaari. Attinan omistajia oltiin jo keritty informoimaan tuomarin tiukasta linjasta ennen näyttelyä, mutta kukaan ei varmaan olisi uskonut, että se viimeinen SERTi jää saamatta tuomarin silmiin liian leveästä kallosta.

Beaglejä oli tähän näyttelyyn ilmoitettu 15 kappaletta, josta 4 oli junnunarttujen luokassa. Paikalle kuitenkin ilmaantui vain 3. Hieman pelko takamuksessa näyttelyyn lähdettiin, kun Viivi oli juuri aloittanut ensimmäisen juoksunsa. Sitä kun ei koskaan tiedä, että mitä neiti voi päähänsä saada. Kauniisti neiti kuitenkin esiintyi, ja tällä kertaa olisi saattanut jopa tulla se luokkavoitto, kun kaksi edellistä kanssakisaaja olivat saanet laatuarvosteluksi H:n. Mutta tuomaripa takertui Viivin häntään, jota hän väänsi ja käänsi, mietti ja tuumaili, kyseli mahdollisista tapaturmista, ja taas mietti. Arvostelun hän saneli näin: ”Mittasuhteiltaan oikea, kevyt narttu, jolla oikealinjainen kevyt pää. Hyvä ylälinja. Tiivis runko. Kokonaisuuteen sopiva raajaluusto ja kulmaukset. Liikkuu keveästi. Hyvä karva. Hännässä aivan päässä nikamat liittyneet tiiviisti yhteen ja siinä lievä mutka.” Ja kerta tuomari Viivin hännästä omasta mielestään häntämutkan löyti, niin laatuarvosteluksi tuli HYLätty.

Tiedossamme on ollut, että Viivin häntä ei ole aivan ykköslaatua, mutta häntämutkaksi me emme ole sitä kategorisoineet. Ja kun kerta kahdelta tuomarilta, jotka hännän ovat kuitenkin tutkineet, on EH saatu, niin asian aateltiin olevan ok. Mutta kerran tällainen arvio Viivin hännän tilasta nyt saatiin, niin haluamme tietää, että mitä siellä oikein on. Aika röntgeniin on siis varattu, jossa kuvataan häntä kokonaisuudessaan sekä lonkat. Tämän jälkeen olemme siis viisaampia monen asian suhteen…

SBJ:n vuosikokous ja päänäyttely

Tänä vuonna Suomen Beaglejärjestön vuosikokous ja päänäyttely järjestettiin Ähtärissä 15.-16.3. Meidänkin perheestä lähdettiin Viivin, isännän ja emännän voimin edustamaan. Olipa Veskulla vähän niitä velvollisuuksiakin, kun järjestäjänä oli kuitenkin Etelä-Pohjanmaan Beagle ry. Myös Xena saapui isäntäväkensä kanssa paikalle.

Kun isännät istui vuosikokouksessa, niin emännät lähti koiruuksien kanssa lenkille. Kauniissa säässä tehdyn reippailun aikana kerkesimme vaihdella Marin kanssa kuulumisia, ja vertailla siskoksia. Siskokset Viivi ja Xena on kyllä kaksi eri puusta veistettyä nuorta neitiä, jotta välillä ei tiedä, että onko ne samasta pentueesta vai ei. Mutta kuitenkin niissä on jotain samaa, ja molemmat on omalla tavallaan todella suloisia ja sopusuhtaisia, mitä nyt päät voisivat olla numeron taikka kaksi suurempia.

viivi_ja_xena

Xena takana ja Viivi edessä

viivi_ja_xena2

Mikäs siellä meni?

Lauantai menikin siis todella rattoisasti pääasiallisesti jutellen koirista, ja loppujen lopuksi tulikin hieman kiirus juhlaillaliselle. Juhlaillallista vietettiin 40 vuotiaan Etelä-Pohjanmaan Beagle ry:n kunniaksi. Juhlimista hieman rajoitti se, että aamulla piti ensimmäisten joukossa suunnata näyttelypaikalle.

Päänäyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 78 koiraa, joista 5 pentua, 33 urosta ja 39 narttua. Viivi ja Xena oli ilmoitettu junioriluokkaan, jossa kilpasiskoja oli heidän lisäkseen 10. Mutta ennen tyttöjen esiintymisvuoroa oli hyvää aikaa katsella urosten kehien etenemistä, ja löytää sieltä komeita metsästyskäytössä olevia koiria, sekä kasvattaa omaa jännitystä ennen kehään menemistä.

Kehään mentäessä jännitys oli siellä omalla tutulla tasollaan eli perhosia pörräsi sopivasti vatsan pohjalla. Viivin esiintyminen meni jälleen kerran oikein hienosti, ja neiti jaksoi hienosti seistä paikallaan (mitä nyt välillä piti vähän levähtää istualtaan). Tuomari Matti Palojärvi arvosteli kaikkien koirien liikkeitä tarkasti, ja senpä takia kehässä joutuikin pyörähtelemään useamman kierroksen. Viivistä hän tuumasi näin: ”Mittasuhteiltaan erinomainen. Kevytkuonoinen, oikealinjainen pää, pienehköt korvat. Kuiva kaula, selällä hieman painumaa. Riittävä raajaluusto ja kulmaukset, raajat oikea-asentoiset. Hyvä karvapeite ja häntä. Kevyt liike. Miellyttävä luonne.” Tällä arvostelulla laatuarvosteluksi tuli erittäin hyvä.

viivi_istuu

Oho… Viivi istahti

Viivin jälkeen oli heti Xenan vuoro, ja händleriä mietitytti, että kuinkahan kunto kestää. Olihan tuomari ystävällisesti yleisölle kertonut arvionsa Viivistä samalla, kun juoksutti meitä kehää ympäri. Tämä näyttely oli Xenan ensimmäinen, jota ei kyllä esiintymisestä huomannut, koska se meni niin sujuvasti. Kotiläksyt näyttelyihin valmistautumisesta oli tehty siis paremmin kuin hyvin.

Ja tässä Xenan arvostelu, jolla irtosi myös erittäin hyvä. ”Mittasuhteiltaan erinomainen. Kevyt pää, kuiva kaula, hyvä selkä. Riittävä raajaluusto, niukahko polvikulma. Raajat oikea-asentoiset, hyvät käpälät. Erinomainen karvapeite, hyvä häntä. Joustava liike, miellyttävä luonne.”

xena_pose

Xenan pönötys

Emme voineet olla kuin tyytyväisiä näihin arviointeihin, koska kyllähän kilpasiskoissa ja -veljissä niin kovatasoisia koiria oli, jotta tämä oli meille enemmän kuin osasimme edes odottaa. Kyllähän näissä meidän mettäläisissä on vissi ero näyttelypuolen koiriin, jotka ovat joka suhteessa suurempia. Ja se ei välttämättä rodun kannalta ole hyvä juttu. Harmi, että tuomari ei mitannut lainkaan koiria, koska muutamasta koirasta jäi sellainen mielikuva, että ne voisivat olla beaglen ihannekorkeuden (33-40 cm) yläpuolella.

Kokonaisuutena koko viikonloppu oli todella mukava. Mutta kyllähän tällaisissa tapahtumissa tuppaa univelkaa tulemaan, joten sunnuntai-iltana oma sänky oli taivaallisen mahtava paikka.

IMG_3863_2

Ja tässäpä vielä Viivin poseeraus kotona kuvattuna.

 

Helmikuun kuulumisia

Paljon on kerennyt tapahtua tässä viimeisen parin kuukauden aikana. Metsästyskausi saatiin päätökseen mukavasti loman merkeissä, joten koirat saivat vielä jahdata täysillä viimeiset päivät. Keleissä ei ollut muuten mitään vikaa, mutta musta maa sai jänikset pysymään viimeiseen asti paikallaan, joten ajoja ei pahemmin kuultu. Näin ollen myös haave Viivin ensimmäisestä kaadosta jäi myös haaveeksi.

IMG_3459

Lepäilyä metsäpäivän jälkeen

IMG_3460

Ei tullut kaatoa, ei…

Viivin näyttelyura saatiin kuitenkin korkattua. Ensimmäisen kerran Viivi pyörähteli kehässä Maalahdessa Match Show’ssa 2.2. Näistä karkeloista ensimmäisessä pariesiintymisessä Viivi pokkasi punaisen nauhan, mutta punaisten yhteiskehässä ei sijoitusta tullut. No, olihan pentuluokassa yhteensä 40 osallistujaa, joista n. 20 sai punaisen nauhan, ja neljä niistä sijoitetaan, joten ei mikään ihmekkään. Vekku osallistui myös elämänsä ensimmäistä kertaa ”mätsäreihin”, ja oli isojen koirien luokassa SIN2.

Virallisten näyttelyiden ensiesiintyminen tapahtui Laihialla 22.2. Beaglejä oli ilmoitettu kokonaista kolme kappaletta, ja kaikki olivat narttuja, joista kaksi junnuluokassa (Viivi ja Ruka-Ahon Helmi). Hieman meinasi emännän vattassa olla perhosia sen suhteen, että kuinka meidän villivarsa malttaa esiintyä. Viimeisimmät harjoitukset kun eivät olleet menneet aivan nappiin. Mutta Viivipä yllätti emännän täysin hienolla esiintymisellään. Kaupan päälle saatiin Pukkilan Tapanin hyvä (ja totuudenmukainen) arvostelu: ”Koko 36 cm. Mittasuhteiltaan oikea. Hieman lyhyt linjainen pää, jonka kuono-osa saisi olla syvempi. Tiivis ylärunko, hyvä häntä. Hieman kevyt raajaluusto, hyvät käpälät. Hyvät takakulmaukset, edestä voisi kulmautua voimakkaammin. Suorat liikkeet. Hyvä karva ja luonne.” JUN EH, JUK2

Seuraava koira-aiheinen tapahtuma on 15.-16.3. Ähtärissä, jossa pidetään Beaglejärjestön vuosikokous ja päänäyttely, johon Viivi on ilmoitettu. Menestystä tuskin tulee, mutta ollaanpahan taas yhtä kokemusta rikkaampana. Ja samoille mestoille on tulossa myös Xena isäntäväkensä kanssa. Mielenkiinnolla siis odotetaan, mitä Palojärven Matti sisaruksista tuumaa…

Ykköspentuja vierailemassa

Viime viikonloppuna saimme Xenan isäntänsä kanssa koko viikonlopuksi meidän vieraaksi. Vaikka olimme kesällä Xenan (tuttavallisemmin Possun) nähneet, niin innolla odotimme, että millainen nuori beaglen alku Valkeakosken kulmilla oikein majailee.

Xena osottautui huhujen vastaisesti yllättävän rauhalliseksi, rapsutuksia rakastavaksi, mutta määrätietoiseksi tytöksi. Ensimmäinen juoksu oli siis karsinut pentumaisuutta pois, joka ei isännän mukaan ollut lainkaan huono juttu. Xenan olemuksessa oli myös paljon emän eli Flikan piirteitä, niin käytöksessä kuin ulkonäössä. Mutta siitä huolimatta se oli ihan itsensä näköinen.

Xena

Lauantaina ja sunnuntaina isännät koirineen suuntasi Rajavuoren maastoon jänisajojen toivossa. Lauantaina ajot jäivät haaveeksi, kun aamulla metsään lähdettäessä alkoi satamaan lunta, joka peitti tukasti paikallaan pysyvien jänöjen yöjäljet. Sunnuntaina oli onnea ja koiria enemmän matkassa. Senpä takia päästiin kuulemaan ajoja, jossa yhdessä Flikka ja Viivi yhteistuumin antoivat jänikselle kyytiä.

Sunnuntaina metsäpäivän jälkeen tuli Lilli perheineen moikkaamaan siskoja ja mammaa. Ja kyllä riitti pienessä tuvassa vilinää, kun neljä beagleä tepsutteli menemään tutustuen toisiina. Siinä sitten yhteistuumin vertailtiin, että kuinka samanlaisia, mutta kuitenkin niin erinlaisia siskokset ovat keskenään ja emään verrattuna.

Kasvattajana erityisesti mieltämme lämmitti pentujen ihanat luonteet. Xenan ja Lillin omistajat kehuivat myös kovasti tyttöjen tervepäisyyttä, ja avoimuutta uusia tilanteita kohtaan. Mutta tästä voi myös kiitosta antaa omistajille, jotka ovat nähneet aikaa ja vaivaa koiriensa eteen, jotta ne saisivat oikeanlaisia kokemuksia oikeaan aikaan. Rakenteellisesti siskokset, ja varsinkin Viivi ja Lilli, kehittyvät vielä pitkän aikaa. Mutta vastahan heille tuli 8 kuukautta mittariin täyteen…

Viivi edessä, Xena takana ja Lilli oikealla