Siirin ja Fazerin pennut ovat syntyneet

Siirin ja Fazerin pennut syntyivät lauantaina 16.3.2024 klo 01.00 – 06.30. Pentueeseen syntyi 4 urosta ja 4 narttua.

Ennen synnytystä käytin Siirin tiineysröntgenissä, jossa tarkan tutkiskelun jälkeen näkyi 8 pientä kalloa. Tämä tarkottaisi kasvattajille hieman huolettomampia ensimmäisiä viikkoja, kun emän hyvät nisät riittäisivät kaikille pennuille ”yhteen kattaukseen”.

Tiineysröntgenin kuva

Perjantaina 15.3. aikaisin aamulla alkoi Siirin levottomuus ja läähättely. Synnytyksen avautumisvaihe oli siis alkanut. Hieman ennen puolta yötä perjantaina sikiövedet meni, josta ei mennyt kuin reilu tunti ja ensimmäinen pentu oli maailmassa. Synnytys sujui kokonaisuudessaan oikein hyvin. Alkuun Siiri oli vähän ihmeissään, että mistä näitä vinkuleluja oikein tulee, koska ensimmäiset 4 pentua syntyi aika lyhyellä aikavälillä. Mutta tämän jälkeen tuli pentujen syntymässä pieni tauko ja Siiri sai jutun juonesta kiinni. Loput 4 pentua syntyi melkein kuin itsestään.

Pennut ovat kohta viikon ikäisiä ja kasvavat kovaa vauhtia. Kyllä siinä onkin vain iso ero, että onko pentuja 11 vai 8. Kahdeksan pennun kanssa ei tarvitse murehtia, että saavatko ne pienimmät pennut tarpeeksi ravintoa. Kokoeroja tässäkin pentueessa on, mutta jokainen pennuista kasvaa hyvin ja omalla ”kasvukäyrällään”.

Kaikille pennuille on jo tiedossa oman loppuelämän koti, joissa uutta perheenjäsentä odotetaan kuumeisesti.

Astutusreissu Hudiksvalliin

Muutama päivä vuodenvaihteen jälkeen ne sitten alkoi, nimittäin Siirin juoksut. Kyllähän niitä oli osattu odottaa tammikuun aikana alkavaksi, mutta siitä huolimatta ne jotenkin yllättivät ja saivat miettimään, että mitä kaikkea sitä on nyt unohtanut tehdä onnistuneen astutusreissun eteen. Ensi”paniikin” jälkeen luottamus siihen, että kaikki tarvittava oli tehty sai kuitenkin tunteissa vallan. Enään ei tarvinnut kuin odottaa, että milloin olisi se oikea hetki lähteä matkaan…

Siirin juoksuista on alusta lähtien pidetty kirjaa, että milloin meno alkaa laumassa mennä sellaiseksi, että olisi oikea aika astutukselle. Tästä huolimatta päätin kuitenkin käyttää Siirin läheisellä eläinlääkärillä progesteronitestissä 9 päivää juoksujen alkamisen jälkeen. No eihän ne progetasot ollut mihinkään noussut vielä siinä vaiheessa, ja uuden progesteronitestin ottaminen olisi järkevää vasta parin päivän päästä. Tässä vaiheessa ajattelin kuitenkin luottaa omiin muistiinpanoihin sekä ”perstuntumaan” ja lähteä matkaan 12 päivää juoksujen alkamisesta.

Sunnuntaiaamuna 14.1. klo 6.38 olinkin sitten Vaasan satamassa odottamassa pääsyä Aurora Botnian kyytiin, joka veisi meidät Uumajaan, josta olisi autolla vielä 350 km siirtymä etelään Hudiksvalliin. Matka Laihialta Hudiksvalliin sujui hyvin, ja määränpäässä meitä odotettiinkin jo malttamattomana.

Ennen kuin Siiri ja Fazer pääsivät tutustumaan toisiinsa, niin minä tein tuttavuutta Fazerin kanssa. Fazer oli sellainen kuin olin ennakkotietojen perusteella saanut käsityksenkin – ystävällinen ja rauhallinen. Ulkomuodoltaan se vastasi myös pitkälti sitä, mitä olin näyttelyarvosteluista lukenut. Ainut mikä yllätti oli Fazerin koko. Se ei ollutkaan niin iso kuin olin ajatellut. Ja isolla tarkoitan säkäkorkeutta, joka silmämääräisesti katsottuna oli  54 cm luokkaa.

Fazerin ja Siirin ensitreffit sujuivat oikein hyvin. Siiristä näki, että aika oli astutukselle oikea. Fazer toimi tilanteessa alkuun hieman varovaisesti. Varmaan edellinen astuttavaksi tullut narttu ja sen äkäinen käytös vaikuttivat Fazerin toimintaan. Mutta niin vain muutaman sivuyrityksen jälkeen sihti osui kohdalleen, ja mikä helpotus se olikaan. Ei ollut ainakaan tässä mielessä turha reissu.

Seuraavalle päivälle sovitut treffit sujuivat vielä paremmin. Fazer hoiti hommansa jälleen kerran herrasmiesmäisesti, mutta tällä kertaa hyvin päättäväisesti. Se oli jo edellisenä iltana huomannut, että tämä narttu tietää mitä haluaa eikä ole todellakaan antamassa hammasta. Näiden onnistuneiden treffien jälkeen olikin hyvä alkaa suunnittelemaan paluumatkaa kotiin.

Fazer mietteliäänä toisten treffien jälkeen

Astutuksista on siis nyt kulunut 3 viikkoa, ja vielä on aikaista sanoa, että oliko reissu tuloksekas. Tiineysultraa emme taida tälläkään kertaa käydä tekemässä, koska viimeistään parin viikon päästä alkaa tiineys näkymään Siirissä ulkoisesti. Pidetään siis hulluja (eli itseämme) jännityksessä hieman pidempään…

Pentuesuunnitelma keväälle 2024 etenee

Ristus mikä työmaa! Nämä sanat kuvaa erittäin hyvin sitä työmäärää, joka Siirille sopivan uroksen löytämiseksi tehtiin. Suurimman työn teki pienimünsterinseisojien jalostusneuvoja Heinosen Riitta, jolle haluankin esittää isoimmat kiitokset tekemästään työstä. Ilman Riittaa ei tässä vaiheessa oltaisi.

Pitkien etsintöjen jälkeen urokseksi valikoitui ruotsalainen J Münsterkullens Fazer. Tärkeimpinä tekijöinä Fazerin valinnassa oli vahva lonkkatausta, sukulinjat, joita ei Suomessa liiemmälti esiinny sekä hyvät yhteistyöominaisuudet.

Alla kuva Fazerista ja linkit Ruotsin kennelliiton tietokannan ja Ruotsin seisojakerhon tietoihin Fazerista.

J Münsterkullens Fazer

SKK Hunddata
SVK’s resultatdatabas

Nyt jäädään siis jännityksellä odottelemaan todennäköisesti tammikuussa 2024 alkavia juoksuja.

Pentuesuunnitelma ja kuulumisia

Tipulin kenneliin on suunnitteilla kennelin kolmas pienimünsterinseisojapentue. Pentueen emä tulee olemaan meille kotiin viimeisimmästä pentueesta valikoitunut Tipulin Siiri.

Haasteita sopivan uroksen löytymiselle on, ja tulee olemaan enemmän kuin tarpeeksi, joten katseita on suunnattu myös ulkomaiden suuntaan. Onneksi uroksen etsinnässä on apuna pienimünsterinseisojien jalostusneuvoja. Vaikka toki on niitä sukutauluja, koe- ja terveystuloksia tullut itsekin käytyä katselemassa.

Mitä meille muuten kuuluu?
Siitä on tosiaan reilu pari vuotta, kun tänne on tullut kirjoiteltua meidän sakin kuulumisia. Paljon on parin vuoden aikana tapahtunut, joista päällimmäisenä tulee mieleen Siirin väläytykset metsästyskoiran elkeistä, joista todisteena viime syksynä saadut AVO2 ja AVO3 tulokset KAER-kokeista. Näyttelyissäkin on tasaisesti tullut menestystä, ja viime kesänä eritoten mieltä lämmitti Sanin Maalahden ryhmänäyttelyn menestys.

Sanin kanssa on ollut viimeisen vuoden aikana myös hieman murhetta. Sanin vasemmassa kyynärässä todettiin S-pentujen jälkeen nivelrikkoa. Tämä esiintyi ontumisena kyseisellä raajalla. Hoidolla ontuminen saatiin kuntoon. Viime syksyn jahtireissujen jälkeen ontuminen palasi ja tutkimusten jälkeen todettiin nivelrikon pahenneen. Mikä ei toki yllätys ollut. Nyt yritetäänkin löytää sopivaa hoitoa, jolla ontuminen mahdollisesti saataisiin kuriin ja Sani saisi elää hyvää ja kivutonta elämää.

Ja jos ei nivelrikosta olisi ollut jo tarpeeksi murhetta, niin heinäkuussa Sanille tuli hammasjuuripaise. Itse paisehan hoituu hampaanpoistolla ja antibioottikuurilla, mutta pitkälle edennyt tulehdus aiheutti Sanille Hornerin syndrooman. Tilan nimi kuulostaa pahemmalta kuin oikeasti on. Kyseessä on siis sympaattisen hermon halvaustila, joka aiheuttaa silmän painumisen silmäkuoppaan, luomien roikkumisen ja vilkkuluomen esiin nousemisen. Onneksi tila ei aiheuta kipua ja ajan pitäisi tilan parantaa. Sitä siis odotellessa…

Silmäpuoli Sani

Uutta jahtikautta ollaan juuri aloittelemassa, joka toivottavasti jättää muistojen kirjoihin monta mukavaa muistoa.

Esittelyssä S-pennut

S-pennuille tulee kohta 6 kuukautta ikää täyteen, eikä heitä ole vielä edes näillä sivuilla esitelty. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. 😉

Alla siis S-pennut syntymäjärjestyksessä n. 7 viikon ikäisenä kuvattuna.

Pitkäperjantain pennut

Sanin ja Sisun pennut syntyivät odotetusti pitkäperjantaina 10.4. Olimme Sanin kanssa käyneet tiineysröntgenissä, jossa selvisi että odotettavissa olisi jälleen kerran suhteellisen iso pentue. Tarkkaa lukumäärää ei kuitenkaan eläinlääkäri pystynyt antamaan, mutta arvio pentujen määrästä oli 8+. Pentueen kokonaissaldo oli loppujen lopuksi yhteensä 11 pentua, joista 8 oli narttua ja 3 urosta, vaikka jo jossain välissä kerkesimme jo iloitsemaan yhdeksästä pennusta. Suuresta pentumäärästä huolimatta kaikki sujui synnytyksessä hyvin. Nyt ei auta kuin laittaa kaikki peukut ja pottuvarpaat pystyyn, että pentujen kasvu sujuu ilman suurempia ongelmia. Alku näyttää ainakin lupaavalta. 🙂

Odottavan aika on pitkä…

… ja sitä se todellakin on, kun odottaa koiran juoksuja alkavaksi.

Yleensä koiran juoksuja ei sen kummoisemmin odota alkavaksi, kun ne tuppaavat sotkemaan vain suunnitelmia. Mutta näin kun tarkoitus olisi koira astuttaa, niin juoksujen alku tarkoittaa suunnitelmien etenemistä.

Sani on ollut erittäin täsmällinen juoksujen aloituksen kanssa. Talven juoksut ovat alkaneet +/- 6 päivää vuoden vaihteesta, ja kesän juoksut heinäkuun lopulla. Liekkö tämä ”talvi” pistänyt Sanin hormoonitoiminnan sekaisin, mutta talven juoksut eivät ole vielä(kään) alkanut. Ei siis auta kuin jatkaa odottamista ja tarkkailua. Vaatii siis kasvattajilta nyt hieman kärsivällisyyttä. 😉

Syksy 2019

Marraskuu lähenee jo loppuaan ja metsästyskausi on lintujahtien osalta lähes ohi, mutta jänisjahtikausi on kuumimillaan (vaikka ulkona onkin kylmää, pimeää ja märkää). Omien koirien kanssa metsässä on käyty aina kun on ollut vain mahdollista. Vaikka muorikoira ei ole enää muonavahvuudessa, niin ulkoilutettavia metsässä on riittänyt. Kesällä kun meidän laumaamme liittyi Tipulin Poju.

Paluumuuttaja Poju
Poju lähti astutuspentuna reilu 3 vuotta sitten isänsä kaveriksi. Isän ja pojan yhteiselo muuttui Pojun kasvaessa riitaisammaksi eikä tappeluilta vältytty. Tilanne alkoi käymään niin koirille kuin omistajillekin erittäin stressaavaksi, jonka vuoksi päätös Pojun muuttamisesta syntyi. Meille tarjoutuikin mahdollisuus tarjota Pojulle kotia, ja päästä näkemään että kuinka yhteiselo meidän koirien kanssa lähtisi sujumaan. Tappeluilta ei ole meilläkään vältytty urosten kesken, mutta narttujen kanssa Poju tulee hyvin toimeen. 

Junkkari 2019
R-pennuilla oli nyt syksyllä edessään mannermaisten kanakoirien jalostuskatselmus eli Junkkari. Junkkariin osallistui pennuista 7, joka erittäin hyvä määrä. Lauantaina oli münstereillä ulkomuotokatselmuspäivä. Alla tulokset ulkomuotokatselmuksesta, ja linkki ulkomuotokatselmuksen arvostelulomakkeeseen, joka täytettiin paikan päällä sähköisesti.

Ulkomuotokatselmuksessa ei pienimünsterinseisojille kovin montaa ERI+ arvostelua jaettu (uroksissa eikä) nartuissa. Risku ja Riana aka Lysti olivatkin siis kisaamassa kahden muun nartun kanssa parhaan nartun tittelistä. Lysti oli PN4 ja Risku pokkasi tässä kisassa ykkössijan. Rotunsa parhaan valinnassa uros päätti, että esiintymiset on tältä päivältä esiinnytty, joten Risku kruunattiin kasvattjan yllätykseksi rotunsa parhaaksi.

Risku ja ”junior handler”

Sunnuntaina oli vuorossa KAER-koe. Kokeista ei sen suurempia odotuksia ollut, koska pennut alkoivat vasta Junkkarin aikoihin heräilemään riistalle. Risku pääsi pellolle kasvattajamamman ohjastamana, koska Riskun isäntä oli joutunut jäämään kotosalle terveyssyistä. Koepäivä loppui Riskun kohdalla harmillisesti ensimmäisen erän jälkeen tehtyyn kylmänlinnun noutoon, jossa se säikähti laukausta. Märkä päivä pelloilla tuotti pentueeseen yhden NUO3 tuloksen, joka tuli Rymylle.

Kokonaisuutena Junkkari-viikonloppu oli mukava ja onnistunut. Ja eipä siitä olisi muuta voinut odottaakaan. kun sai viettää aikaa näiden ihanien pentujen ja heidän omistautuneiden omistajiensa kanssa.

Riekkoviikko Enontekiöllä
Ensimmäistä kertaa päätimme isännän kanssa lähteä viettämään lokakuussa lomaviikkoa Enontekiölle riekkojahdin merkeissä. Etukäteissuunnittelua ja sumplimistahan tällainen reissu vaatii, johon lähtee vain perheen vanhemmat ja osa koirista. Lapsille ja lopuille koirille piti siis löytyä hoitopaikat täksi ajaksi. Onneksi on mummat, paapat ja sisko perheineen, jotka huolehtivat lapsista ja koirista. 6 päivää saimme riekostaa hienoissa keleissä ja huippuseurassa. Saalistakin saatiin, joka takasi meille parit oikein maittavat riekkoillaliset. Sen verta mahtava reissu oli, että kyllä tässä on jo alettu suunnittelemaan ensi syksylle samanmoista reissua.

Tulevaa
Seuraavat askelmerkit koirien kanssa on Sanin suunniteltu astutus, joka todennäköisesti tapahtuu vuodenvaihteen tienoilla. Sanin sulhoksi valikoitui Tsekin maalta tuotu CVik z Romanova Chovu eli tuttavallisemmin Sisu. Elämme siis taas jännittäviä aikoja, että meneekö kaikki niin kuin Strömsöössä ja keväällä meidän taloudessa vipeltää pikkumünsterin pentuja.

Muorikoira on poissa

Reilu kuukausi sitten jouduimme sanomaan hyvästit muorikoiralle eli Flikalle.

Koko kesän Flikan ruokahalussa oli aina ajoittain ollut huomattavissa muutosta. Ruoka ei siis joka päivä maistunut entiseen malliinsa. Mutta kun tilanne normalisoitui aina seuraavana päivänä, niin tästä ei sen suurempaa murhetta kannettu.

Metsästyskauden alkaessa oli kuitenkin aika kiikuttaa muoria eläinlääkäriin pahalle haisevan hengityksen, äänen katoamisen ja tämän ajoittaisen ruokahaluttomuuden takia. Eläinlääkäri teki Flikalle kliinisen tutkimuksen, jonka perusteella ei mitään hälyttävää löytynyt. Epäiltiin siis äänihuulien tulehdusta, jota lähdettiin hoitamaan antibiootti- ja kipulääkekuurilla.

Lääkekuurien päättymisen jälkeen meni muutama päivä, kun Flikan kunto romahti. Muorikoira lakkasi syömästä kokonaan, ja liikkuminenkin näytti tuottavan kipua. Ei muuta kuin soittelemaan eläinlääkärille aikaa, jota ei siihen hätään tuntunut saavan mistään. Oli siis turvauduttava päivystävään eläinlääkäriin, joka hänkin kerkesi ottamaan potilaan vastaan illalla puoli yhdeksältä.

Flikalta otetussa virtsanäytteessä oli proteiinit ns. tapissa, joka viittasi selvästi tulehdukseen joko virtsateissä taikka munuaisissa. Röntgenkuvissa ei mitään muuta poikkeavaa näkynyt, paitsi erittäin tyhjä vatsalaukku ja suolisto. Päivystävällä eläinlääkärillä ei ollut itsellään mahdollisuutta tutkia verinäytteitä, joten ne meidän tuli itse viedä laboratorioon tutkittavaksi. Tämä siis meni seuraavaan päivään.

Flikan verinäytteiden tulokset kertoivat omaa karua totuuttaan. Jokainen veren neljästä munuaisarvosta oli yli viitearvojen ja kolme näistä erittäin reilusti.
Alla Flikan arvot ja suluissa viitearvot.

Veren ureatyyppi (BUN) – 60.4 mmol/L (2.5-8.9)
Kalsium (CA) –  3.05 mmol/L (2.15-2.95)
Fosfori (PHOS) – 5.92 mmol/L (0.94-2.13)
Kreatiniini (CRE) – 553 umol/L (27-124)

Tämä kertoi siis sen, että munuaisten toimintakyvystä oli jäljellä enää n. 25 %. Oli siis aika antaa Flikan lähteä paremmille metsästysmaille, joka oli meille ainoa, mutta niin pirun raskas päätös.

Kiitos Flikka, kun opetit meille millainen beagle on parhaimmillaan metsästys- ja perhekoirana. Ikävä on suunnaton, mutta onneksi meillä on muistot.

Flikka viimeistä kertaa kotisoffalla <3

Tipulin Pisku teki beaglehistoriaa

Tipulin Pisku osallistui 10 muun beaglen kanssa ensimmäisiin kauriinajon Ruotsin mestaruuskisoihin 10.12.2018. Tiukan kisapäivän aikana Pisku ajoi kolmannen ykköstuloksen, joka oikeuttaa anomaan Piskulle Ruotsin käyttövalion arvoa. Päivän tapahtumien ja ajojen yhteispisteet nostivat myös Piskun päivän päätteeksi korkeimmalle pallille. Näin ollen Piskusta tuli ensimmäinen Ruotsin mestari tässä lajissa. 🙂

Kasvattaja kiittää ja onnittelee Piskua taustajoukkoineen!

Kisan lopputulokset

Pisku n. 7 viikon ikäisenä